Lue keskustelun säännöt.
nauttiiko joku oikeasti
12.03.2010 |
raskausajasta? Aina puhutaan, että raskausaika on parasta ja ihanaa aikaa elämässä.
Itse en nauttinut. Minulla ei ollut mitään vaivoja tms , mutta en voi sanoa kauheasti nauttivani raskausajasta. Kyllä se sen verran rajoitti elämää. Nautin täysillä kyllä äitiydestä.
Kommentit (17)
koska ei ollut pahempia kolotuksia. Mutta tärkeimpänä syynä oli se, että oli niin seesteinen olo. Silloin tajusin miten paljon hormonit heittelevät normaalisti mielialoja kuukautisten aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä elin ihan normaalisti raskausajat, liikuin, söin, join ja kävin töissä ihan normaalisti
ei mitään ongelmia, kivaa aikaa se oli
paitsi että ekaa voi odottaa sen 9 kk, mutta seuraavat vois kestää vaik vaan 6 kk
nauttinut vaikkei mullakaan mitään vaivaa ollut.
Paha vain että se piti kokea jos halusi niitä biologisia lapsia.
(siis sen lisäksi että halusin saada lapsia) oli se, että raskaana en kerrankin näyttänyt läskiltä. Kaikki löysät mahamakkarat silisivät piukeaksi kummuksi, ja sen raskausvatsan rinnalla peffa ja reidet näyttivät kumman pieniltä. Oli ihanaa kun ei tarvinnut vetää vatsaa sisään eikä yrittää näyttää hoikalta.
Muuten raskausaika oli musta aika kamalaa. Paha olo, kroonista unettomuutta, erilaisia kiputiloja, keskenmenopelkoja ja muita pelkoja vauvan puolesta, rajoitettu ruokavalio ja alkoholista luopuminen, vieraiden ihmisten jatkuva kommentointi ja epähienot eritekysymykset ruokapöydässä jne... En tykännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaivoja oli joka lähtöön ja joka kerta ne vaan lisääntyivät. Ja lisäksi mä vihasin sitä, että mun kroppani tuntui olevan täysin poissa mun hallinnastani. Tuli vaan hirvee liuta sitä tahi tätä mitä ei saanut tehdä ja mitä ikinä, eikä ketään kiinnostanut miten minä voin, kunhan vauvalla menee hyvin.
Kolme lasta on ja ne saa kyllä riittää ihan sen takia, etten enää ikinäkoskaanmilloinkaan halua olla raskaana!
Ei minullakaan mitään vaivoja ollut, mutta rajoitukset ärsytti ja vauvan mylläys mahassa tuntui ikävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka raskaus on ollut hyvin helppo ja lapsi haluttu, en ole ollut missään raskaus huumassa. Ei tämä mitenkään erityisen hienoa ole ollut!
Melko normaalia elämää. Juuri sen verran "vaivoja" ettei ihan unohda olevansa raskaana!
Siinähän tuo on sivussa mennyt.
En mitään euforiaa siitä saanut, mutta omalla tavallani nautin. Tietysti ensimmäistä saa odottaa rauhassa, tämän toisen kanssa onkin sitten vähän niin ja näin kun esikoinen tarvitsee huomiota tietenkin.
Eli kehoittaisin kaikkia ensimmäisiään odottavia ottaman ilon irti raskaudesta ja siitä rauhasta mikä silloin on :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
raskausajasta? Aina puhutaan, että raskausaika on parasta ja ihanaa aikaa elämässä. Itse en nauttinut. Minulla ei ollut mitään vaivoja tms , mutta en voi sanoa kauheasti nauttivani raskausajasta. Kyllä se sen verran rajoitti elämää. Nautin täysillä kyllä äitiydestä.
Äitiydestä nautin täysin rinnoin, mutta en odotusajasta. Odotusajasta osaan nauttia jälkikäteen, mutta en nytkään vaikka toista odotan. Olen sen verran stressaavaa ja pelkäävää sorttia, että en vaan osaa nauttia. Jälkikäteen ajateltuna ihanaa aikaa. :)
En myöskään ole kyllä joutunut juuri minkäänlaisista vaivoista kärsimään, ellei nyt pientä närästystä ja selkäkipua lueta mukaan. Tunnen olevani pirteämpi. Myös ulkoisesti pidän itseäni mukavamman näköisenä kuin "normaalisti". Ja kaikenhan tosiaan kruunaa se, että tietää (olettaa) saavansa pian oman pikkunyytin syliinsä ja elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli ihanaa. Rakastin olla raskaana, voisinkin tehdä vaikka 100 lasta, jos joku hoitais ne murkkuina...
Odotusaika oli mielestäni rakkauden, salaisuuksien, jännityksen ja kaipuun aikaa (kaipuu saada vauva syliin ja silti jo haikeus vatsassa olevaa tyhjyyden tunnetta)
sanan varsinaisessa merkityksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4 raskautta ja toinen toistaan kamalampaa!
älytön väsymys
jatkuva pahoinvointi
mahakivut
yms. kivaa :(
Vaikka onkin jos minkälaista vaivaa. Esikon odotuksesta nautin, mutten täysillä. Odotin niin paljon vauvaa syntyväksi. Nyt tiedän, että tämä jää vimeiseksi raskaudekseni ja nautin täysillä! Tiedän, että tätä aikaa tulee vielä ikävä. :')
Nyt vaan aika tuntuu menevän ihan kamalan nopeasti, kun sen toivoisi menevän hitaasti, että saisi olla pitkään raskaana. Esikon kanssa aika kuluu kuin siivillä.... =)
varmasti nauttii, kaikki joilla ei ole pahaa raskauspahoinvointia. Ne jotka väittävät nauttivansa siitä huolimatta eivät tiedä mitä se on! Ja ei, minä en nauttinut raskausajasta juuri edellä mainitusta syystä, enkä siitä loppuajastakaan, koska turvotus ja selkäkivut olivat pahoja...
Oli suunnattoman ihanaa päästä eroon siitä mahasta, nautin huomattavasti enemmän tuosta ikiliikkuja-pojasta, vaikka omasta ajasta ei ole tietoakaan.
Rehellisesti sanottuna ainoa positiivinen puoli raskaudessa oli se ettei minulla ollut kertaakaan pääkipua tai migreeniä koko 9kk aikana, siitä olisin voinut nauttia, jos olisin oksentamiseltani ehtinyt.
En ole koskaan muulloin ollut niin kipeä, kuin raskaana ollesani moninaisista syistä johtuen olin.
Aluksi minulla oli pahaa raskauspahoinvointia, enkä voinut lähteä mihinkään, sohvakin oli välillä liian kaukana vessanpöntöstä. Olin siis miltei vuodepotilas. Kun pahin olo alkoi väistyä, niin minulle tuli pitkäkestoinen iskiaskipu ilokseni, enkä vieläkään voinut kuntoilla ja liikkua normaalisti. Kun se alkoi hellittää, niin minut määrättiin lepoon ennenaikaisten supistusten vuoksi.
Arvatkaa, olinko huonossa kunnossa ja lihonnut raskauden jäljiltä? No olin, synnytys ja sen jälkeinen valvominenkin olivat helpotus :)
Oli ihanaa, kun pääsi taas kuntoilemaan!