Mä en jaksa enää..

mulle tuli niiiin paljon parempi olo kun sain purkaa tätä fiilistä.



Nää ei tosiaan ole elämää suurempia asioita, mutta tällä hetkellä tuo taloprojekti on mulle kaikki.



Ja kun ihan tarkkaan asiaa ajattelen, en ole uskaltanut/voinut/kehdannut puhua näistä asioista kenellekään. Että tämä pimahtaminen oli varmaankin ihan odotettavissa..

Mulla itselläni on kämppä ja perhe, mutta töistä tuli viikko sitten potkut Yt-neuvotteluiden seurauksena ja kieltämättä vähän epätoivoinen fiilis välillä, koska oman alan hommia ei ole tarjolla. Mutta ei se luovuttaminen auta, eteenpäin on mentävä. mitään ei elämässä saa, jos ei yritä ja joskus pitää oikeasti puskea läpi harmaan kiven, että saa sen mitä tahtoo. Sulla on monta monta vuotta aikaa asua omassa kodissa, aikaa yrittää lapsia eri keinoin, aikaa hankkia uusi työpaikka paremmalla palkalla jne.

taas tuli todiste lisää siitä mitä en halua elämälleni. Katselin tuota touhua jo lapsena. Vanhempani olivat kuin te.



Minä en halua uraputkea, ammattia en mitään. Ei kiitos kaikelle. Haluan vain olla ja makoilla. ahh taivaallista makoilua "makoilee"

Mä en oikein ymmärrä sitä, että todetaan "aikuistu" tai jotain muuta vastaavaa. Mielestäni jokaisella on oikeus väsymiseen ja harmitukseen oli syy millainen tahansa. Kyllä tästä maailmasta ongelmaisia löytyy, aina huonompiosaisia kuin itse. Vaikka itse kolmen pienen lapsen yh-äitinä suren vieläkin exän temppuja ja selviydyn sisulla päivästä toiseen, haluan, että omat "helpompaa elämää elävät" ystävät kertovat huolistaan, suruistaan ja ärsytyksistään vaikka ne olisivatkin pientä minun jaksamisen rinnalla.



Hyvä vaan ap, että purit omaa oloasi, niin sitä pitää. Itse olen sellainen, että jaksan tiettyyn pisteeseen saakka ja sitten räjähdän. Se on mun tapa selviytyä. Uskon, että kevät tuo tullessaan paljon hyvää ja pääsette varmasti uuteen kotiinne. Hyvää kannattaa odottaa, vaikka se ei aina siltä tuntuisi. Tsemppiä! :o)

älä ap välitä näistä katkerista akoista... mielestäni on hyvä purkaa tänne, kun sille miehelle tai anopille tai kellekkään mulle..

Unohdin tuossa edellisessä viestissäni vielä sen, että tuo raskaaksi tuleminen ja sen yrittäminen on henkisesti todella rankkaa! Ihan siitä sinulle virtuaalinen voimahali, tiedän mitä käyt läpi ja kuinka jokainen turha kuukausi tuo mukanaan pettymyksen ja surun tunteita. Miehen voi olla vaikea ymmärtää sitä, mutta yritä puhua avoimesti tunteistasi. Meillä neljä vuotta kestänyt lapsettomuusaika ajoi liittoa puhumattomuuden linjalle ja se ei todella tehnyt mitään hyvää... Muistattehan puhua asioista miehesi kanssa, ehkä hänenkin on helpompi ymmärtää sinua ja stressiäsi.



Edelleenkin tsemppiä ja jaksamista.



t. 13

rakennettiin itsekin talo, johon muutimme 1,5v sitten. Rakentamisajan asuimme kuitenkin äitini luona (joka ei puutu elämäämme) ja olin tosi väsynyt toisen nurkissa majailuun:) Vaikka emme olleet paljon edes kotosalla tuolloin, kun päivät kuluivat töissä ja illat/viikonloput rakentaessa (teimme talomme pääosin itse). Toki fyysiset voimatkin tuossa varmaan jonkin verran väsyivät ainaiseen kiireeseen. Rakennusprojektin myötä toki moni muukin asia tuntui tuolloin masentavalta, kun muuttoa odotin pitkään ja hartaasti ja tuntui että niitä laattojakin nyhvättiin seiniin ikuisuus. Nyt se kuitenkin ohi:)



Palkankorotusta itsessään ei kannata murehtia, kun töitä kuitenkin on. Todennäköisesti ajattelit saavasi iloa arkeen palkankorotuksen merkeissä, mutta koska näin ei käynyt, niin älä sitä nyt murehdi.



Lapsen saamattomuus varmaan stressaa ja sen ymmärrän hyvin:) kuvitella en tosin osaa.



Yritähän nyt miettiä elämäsi hyviä asioita, kun niitä kuulostaa olevan useampiakin:) Kyllä se muuttopäivä vielä sieltä tulee!!

Ja ota keväisestä auringosta energiaa - yritä olla ajattelematta elämän huonoja juttuja (raksan viivästymisiä ja lapsettomuutta) - ajattele kaikkea mistä tulee hyvä mieli.



Mä tiedän tuon tunteen vauvahaaveista ja keskenmenosta. Olen ne itse kokenut. Se odottaminen on kaikista pahinta. Ensin odottaa että raskautuu, sitten odottaa taas mahdollista keskenmenoa, ja sitten jo ehkä tervettä vauvaa. Se on helvetin raskasta, eikä sitä voi käsittää ennenkuin sen kokee itse. Siihen ei todella auta näiden lapsellisten "aikuistu" kommentit. Jälkeenpäin ajatellen en itse edes tiedä miten selvisin tuon odotuksen odotus-ajan selväjärkisenä, ehkä siihen auttoi vain ystävät ja haaveilu.

Mullakin kilahti tänään. Mulle on nyt siunaantunut yksi lapsi, joka on tärkeintä maailmassa. Mieskin on, tosin suhde niin ja näin. Mä olen työtön. Viimeksi tänään sain kuulla olevani ylikoulutettu hakemaani paikkaan, ja senkin työn oppis ilman mitään koulutustakin. Pisti vituttamaan niin paljon. Mut nyt ei harmita enää - mä voin olla vaikka koko loppuelämäni oman elämäni sankari ja työtön, jos en töihin kelpaa. Saan viettää laatuaikaa lapsen ja kavereiden kanssa, ja en ole sidottu mihinkään kellokorttiin.

Mut voimia sulle ap. Koita jaksaa odotus, ja laita se vastuuta pakoileva rakennoitsija töihin ja vastuuseen!

kuulostaa hirveän rankalta. Onko tuo kaiken väärti?

Kyllä minäkin makoilisin mieluummin. Olette te jaksavaisia.

Eli kaipa se oman talon hankinta kuitenkin ihanaa on, vaikka rakennusaika voi olla raskastakin. Ja onhan se kiva saada vaita mieleisensä talo valmiin ostamisen sijaan:) vaikka toiset ovatkin toki toista mieltä, ja hyvä kun on vaihtoehtoja.



Ja toki taloudellisesti saimme itse rakentamisesta suuresti hyötyä, kun saimme itsellemme tekopalkkaksi ssästettyä noin 1/3 rakentamiskustannuksista:) Toki raha ei kaikkea korvaa, mutta meille se rankkuudesta huolimatta sopi.

jooh ei se ole sen väärti. 22 vuotta takana ja vieläkin velkoja asunnosta maksettavana. Lisäksi paljastui että mies petti minua tai on pettänyt jo pitkään. Nyt ero edessä. Paskan maku suussa ja vituttaa kaikki.



Kaikki jotka aikoo lähteä tähän rumbaan mukaan miettikää kahdesti!

jos kärsit lapsettomuudesta? Vai ymmärsinkö jotain ihan väärin?

Kuulosta siltä, että sinun pitäisi ensin saada elämääsi vähän rauhoittumaan ennen kuin vauvan olisi hyvä tulla. Kroppa voi tosiaan suojella itseään raskaudelta ja siinä se äitisi on oikeassa, mutta sinä olet oikeassa siinä, ettet juuri nyt tarvitse muiden kommentteja.



Jaksamattomuutesi voi näkyä töissäkin ja pomokin on vain ihminen. Jos hänen edessään on voipunut ihminen, jolta on ilo kadonnut, ei pomokaan varmaan lähde palkankorotuksia ja kehuja jakelemaan kovin helpolla.



Anoppi on syytön tilanteeseenne, joten koita olla purkamatta asiaa häneen. Ei ole helppoa asua aikuisena toisen nurkissa ja odottaa, odottaa, odottaa jotain päämäärätöntä päivämäärää, jota ei koskaan tunnu tulevan. Jos talonne ei ala valmistua, harkitsisin muuttoa ihan mihin tahansa väliaikaiseen (kalustettuun) yksiöön tai kaksioon.



Pystytkö puhumaan miehesi kanssa? Huomaako hän, että tilanne on nyt sinulle liian rankka? Hänen on ilmeisesti helpompi asua äiskän helmoissa, joten osaako hän katsoa tilannetta sinun silmilläsi?

mutta kyllä täällä monella varmaan on isompia ongelmia kuin sulla.



Sori.



Sulla on työpaikka, talo valmistumaisillaan. Appelassa olette saaneet asua. Lapsen saantiin en ota kantaa, kun ei niitä ongelmia omalle kohdalle ole sattunut.

Tarkemmin ajatellen mullakin on enemmän ongelmia kuin sulla. Esim. ei töitä.

niistä kaikista.



Ikäni: 28.



Mä tiedän sen jo työnikin kautta, että ihmisillä on valtavia ongelmia, tilanteita joissa elämä ihan oikeasti kaatuu päälle. Itsekin olen käynyt nuorempana todella vaikeita asioita läpi.



Vaikka tämän tiedostan, koen tämän tilanteen silti ylitsepääsemättömäksi. Ehkä siksi purkasin pahan oloni kirjoitukseeni.. niin en ainakaan ensimmäisenä loukkaa läheisiäni.



Mieheni.. ei ole stressaajatyyppiä. Eikä ymmärrä näitä tuntemuksiani. Siinäkin ehkä syy purkaa tämä tuntemattomille ihmisille. Vastaava mestari on hänen veljensä, siksikin tilanne on todella hankala. Ja äiti.. juu, kyseessä on äidin poika. Aina ja ikuisesti!

Kuulostaa ap vähän siltä, että sulla olisi masennusta. Mitäs jos kävisit vaikka työpaikkalääkärillä juttelemassa?



On varmasti ärsyttävää viikosta toiseen vain odottaa ja odottaa. Odottaa oman kodin valmistumista. Odottaa raskaaksi tuloa. Olisi varmaan positiivista, että edes joku noista odotuksista palkittaisi.



Onneksi kevät on tulossa ja sitten kesä. Ehkä kaikki näyttää sitten valoisammalta ja jotain valmistakin on saatu aikaiseksi. Tsemppiä sulle!

mieli on jo paljon parempi. Vaikka se ei ongelmaa poistakaan, niin helpottaa huomista..

niin koita päästä purkamaan oloasi välillä. Ei tilanteesi ole vaarallinen, mutta noille parille pallopäälle tiedoksi, että hyvätkin elämänmuutokset aiheuttavat stressiä, saati sitten tuollaisessa välitilassa pyöriminen.



Kevät on tosiaan tulossa ja kun ulkona pystyy paremmin liikkumaan ja on valoa, pääset sinäkin pois kotoa ja ympäristö vähän helpottaa.



Toivottavasti pääsette pian omaan kotiin ja tuo veljespari saa hommat hoidettua...