Orgasmista ja elämästä...

Minun orgasmini loppuivat kuin seinään kun aloitin e-pillerit"!!!



Nimim kierukkaa kovasti harkitseva

Minä saan joko omin avuin kenen kanssa tahansa, joka ei nyt ole mikään minuuttimuna, ja toisaalta mieheni on todella taitava käsistään ja vähän muustakin ;) Ja munan koolla on todella väliä!



Orgasmillinen elämä on todella jotain, en voisi kuvitellakaan eläväni ilman orkkuja. Varmaan aina naama nurinpäin ja mitähän ihmettä elämänarvotkin olisivat? Toisaalta jos ei tiedä paremmasta, niin kai sitä on osaansa tyytyväinen?



Kannattaisi panostaa kyllä jokaisen sen verran seksielämäänsä, että orgasmejakin irtoaisi edes joskus. Edes omin käsin?

Sehän on aivan eri asia. Jos saa orgasmin jollain tavalla, on vain järjestelykysymys saada se myös kumppanin kanssa. (Paitsi tietysti huonossa suhteessa täyden kusipään kanssa, mistä myös on kokemusta.)

mä en ole IKINÄ saanut orgasmia yhdynnässä. Yksin saan. Mua jotenkin, niin hölmöltä kun se kuulostaakin, "häiritsee" se toinen ihminen siinä yhdessä rakastellessa keskittymistäni kiihotukseen ja nauttimiseen, niin en sitten siis tosiaan saa ikinä orgasmia yhdynnässä. (kumma vaiva, onkohan muilla tällaista?)



No joka tapauksessa, nautin rakastelusta ilman orgasmiakin, koska tiedän, että voin sitten itse saattaa itseni loppuun siinä vaiheessa kun mies menee pesulle, mikäli siis vielä haluan.



Toisaalta vaikka koenkin orgasmin ihan hyvänä, niin se on mun mielestä niin paljon ylimainostettua, että en todellakaan usko että elämänilo ja -halu orgasmeista riippuu. Paitsi jollain seksiaddiktilla jolla elämä pyörii vain seksin ympärillä?



Nykyään harrastan itsetyydytystä aika harvoin, ehkä kerran kuussa tai kerran kahdessa kuussa. Eli saan orgasmin myös vain näin harvoin. Mutta ei haittaa yhtään, en edes kaipaa sitä useammin.

Niin tosiaan en hae mitään vinkkejä siihen, miten oppisin saamaan paremmin orgasmin. Kyllä sellainen klitorisorgasmi omin käsin hoituu, mutta sekin on työn ja tuskan takana. Mies ei ole näiden vuosien aikana oppinut tuottamaan minulle orgasmia MILLÄÄN KEINOLLA, harjoiteltu ollaan kovasti vuodesta toiseen. Niinkuin alussa kirjotin, niin tätä voi olla vaikeaa ymmärtää sellaisen, joka saa helposti.



Tosiaan kiinnostaa vaan, että minkälainen merkitys niillä orgasmeilla on elämässäsi? Koetko, että olet niiden vuoksi onnellisempi? Ihan vaan kiinnostaa, mistä jään paitsi.



ap

mutta en ole varma johtuiko se onnellisuus orgasmeista vai siitä että olin silloin tositosi rakastunut. Enkä edes siitä, johtuuko orgasmittomuus siitä etten ole enää yhtä rakastunut.



Voisin varmaan hienosti elää ilman orgasmeja jos olisin sinkku, niin tärkeä osa mun elämääni ne eivät koskaan ole olleet. Mutta parisuhteessa tulee vähän luuseriolo kun ne ovat kadonneet.

Minulla oli vuosikaudet tilanne sellainen, että pystyin saamaan (ja pystyn tietty vieläkin) saamaan orgasmin itse puolessa minuutissa. Vaan yhdynnässä ei onnistunut, ei koskaan. Sitten löysin kumppanin, jonka kanssa sujui niin, että hän suuseksillä sai minut orgasmiin. Se oli jo saavutus.. ja tuntui, että yhdynnässäkin alkoi olla lähellä. Valitettavasti vaan ko. mies petti ja jätti minut, joten nyt ollaan taas oman onnen varassa.



Tuo on muuten myös monasti ikäkysymys. Olen kuullut, että nainen usein vasta myöhemmällä iällä alkaa niitä orgasmeja saamaan. No, näin se oli minullakin. Siinä tilanteessa pitää todella antaa mennä - ehkä käyttää jotain fantasioitakin, ei niistä tarvi kertoa miehelle.



Mutta siis toivoa on sinullakin, jos yhteiselonne muuten on tyydyttävää niin ei tästä kannata ongelmaa tehdä. Olkaa vaan rehellisiä toisillenne ja harjoitelkaa lisää, mutta ilman suorituspaineita.

Saan orgasmin helposti sekä yksin että miehen kanssa. Jokaikinen kerta. Enkä vain yhtä, vaan aina vähintään 5, usein paljon enemmänkin. Ja sekä klitoris- että emätinorgasmeja. Toiset voimakkaampia kuin toiset.



Mutta. En ole onnellinen. Parisuhteesta puuttuu lämpö, hellyys, romantiikka, läheisyys (erityisesti henkinen). Ei ole yhteistä aikaa, jos miehellä joskus on vapaa-aikaa, hän käyttää sen mieluummin omiin juttuihinsa kuin perheeseen tai parisuhteeseen. Mutta yleensä hän tekee vain töitä, koska velkaa on paljon.



On kamalaa tajuta keski-iän kynnyksellä, että on onneton ja elää huonossa parisuhteessa. En tiedä, onko rakkauttakaan enää jäljellä...ainoa asia josta olen onnellinen on lapset.



Eli: ainakaan mua orgasmit ei tee

onnellisemmaksi! Itse asiassa en tällä hetkellä välitä seksistä ollenkaan.

En ollut ikinä saanut sellaista, en edes omin käsin, enkä tosin nauttinut seksistäkään kenenkään kanssa. Yritystä oli kuitenkin vaikka kuinka ja paljon, mutta siinä vaiheessa, kun nykyisen mieheni tapasin, olin jo tavallaan "luovuttanut", en enää edes odottanut orgasmia saavani. Sitten yllättäen aloinkin orgasmeja saamaan sekä nauttimaan seksistä, ja tajusin, että kaikki aiemmat mieheni olivat olleet sängyssä aika itsekeskeisiä. Joskin osansa on varmasti ollut silläkin, etten itsekään oikein tiennyt, mitä olisin halunnut, tai en uskaltanut sitä ääneen sanoa.



Monta vuotta meidän seksielämä oli tosi upeaa, nimenomaan siinä mielessä että minäkin sain orgasmin aina ja joka kerta. Toisen raskauden myötä meiltä jäi pois hellyys, romantiikka, läheisyys, yhteinen aika (mun käsitykseni mukaan ongelma oli halu järjestää sitä, ei niinkään se, ettei se olisi ollut järjestettävissä), ja sitä myötä seksielämäkin urautui aika suorituskeskeiseksi. Minä harrastin seksiä vain, koska sitä nyt avioliitossa kuuluu harrastaa, en siksi että se olisi mua jotenkin kauheammin kiinnostanut. No, tilannetta on nyt pyritty parantamaan tietoisesti, ja ainakin mun seksihalut on palautuneet, mutta orgasmit ovat jääneet sille tielleen. En osaa rentoutua, vaan mieheni läsnäolo häiritsee (mietin liikaa, miltä näytän jne.), ja toisaalta mieheni on saanut jonkinlaisen pakkomielteen tuosta minun orgasmistani. Hän kokee olevansa jotenkin epäonnistunut, kun minä en saa, mutta yritä siinä nyt saada orgasmi, kun toinen kyselee minuutin välein, että "joko sä kohta saat, vai saitko jo?"