OMAKOTIALUEIDEN YHTEISÖLLISYYS HELSINGISSÄ??

Ei silloin kun asuin täällä lapsena, eikä nyt kun asun täällä aikuisena. Kotikadulla moikkaan kyllä vastaantulijoita, mutta en tiedä niiden nimiä tai kuka asuu missäkin talossa. Mies tietää vähän paremmin, sillä on parempi kasvomuisti, mutta ei sekään ketään oikeasti tunne.



Täytyy myös sanoa ettemme ole olleet aktiivisia yrittääksemme tutustua kehenkään.

Olisiko vielä lisää kokemuksia.

Pohjois-Helsingissä itsekin asustelen ja itse olemme saaneet päättää minkä verran olemme tekemisissä naapureiden kanssa. Joskus ollaan enemmän tekemisissä, joskus vähemmän, riippuu naapurista.

Tietysti paljon on itsestä kiinni. Ajattelen ehkä, että asuuko omakotialueella ihmisiä, jotka haluavatkin olla rauhassa ja oman perheen kesken? Tätäkään ei tietty voi yleistää, mutta siksi kyselenkin täällä.

kerrostaloalueella kuin okt-alueella, mikä oli pitkälti puistotekninen kysymys. Täällä Pakilassa ihmisillä on omat pihat, ja ollaan helposti niillä pihoilla joko oman perheen tai omien kaverien kesken. Kerrostalossa asuessani kävin jatkuvasti puistossa, jossa sitten tutustui muihin paikallisiin.



Mutta siis varmaan täälläkin pystyisi tutustumaan muihin jos vain saisi itsestään irti mennä jonnekin yleiseen puistoon (mistä en siis koskaan ole pitänyt, siksi viihdyn oman pihan kanssa paremmin). Epäilemättä ihan mukavia ihmisiä täällä asuu.

Meillä on mukava pieni "kyläyhteisö", saman tien varren OKT-asukkaat tuntevat kaikki toisensa, monet asuneet samalla paikalla lapsesta asti ja osa jo toisessa tai kolmannessa polvessa. Myös uudet tulokkaat on toivotettu tervetulleiksi. Yhdessä järjestetään kesäjuhlia ja katukirppiksiä. Lapset juoksevat tiellä ja pihoilla aika vapaasti. Mutta saa täällä rauhassakin olla, jos ei naapurit kiinnosta.