Lue keskustelun säännöt.
Olen epäonnistunut kasvattaja
20.03.2010 |
Lapseni on kolmevuotias ja ei meinaa totella minua ollenkaan. Konstit tuntuu olevan vähissä.
Lisäksi olen loppuvaiheessa raskaana enkä meinaa jaksaa enää viedä tilanteita loppuun asti. (johon olen aina ennen pyrkinyt) Nyt poika käyttääkin tilannetta selkeästi hyväkseen. Huutaa ja kiukuttelee jalkojeni juuressa makuulla kun en oikein pääse enää taipumaan. Usein tulee annettua miehen viedä tilanne loppuun, kun en itse jaksa. Miestä poika totteleekin.
Toisaalta tämä tottelemattomuus alkoi jo ennen raskauden vaikeuttamaa tilannetta.
Olen yrittänyt puhua ja selittää tilanteita pojalle, mutta silti ohjeet/komennukset menee kuuroille korville. Kaupassa juoksee ja säntäilee mihin sattuu. Uhkailu tuntuu vähän toimivan. Yleensä silloin on kyseessä pojan lelut, jotka sanon nostavani pois käytöstä ja näin on tehtykin.
Ilmeisesti tää homma ei ole mulla hanskassa.
Kommentit (3)
piti lisätä, että tämä tapahtuu nimenomaan silloin, kun pitäisi pukea ja lähteä johonkin. Välillä silloin on vielä kiire, joten hermot itselläkin kireellä kun aikataulut senkun venyy vaikka mielestäni herätys oli hyvissä ajoin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vasta sitten kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja elävät omaa elämäänsä.
kuulostaa nimittäin vain hakevan huomiota tuolla. Sano sille että "huuda vaan, mää oon tuolla keittiössä kahvilla" ja menet rauhallisesti pois tilanteesta.
Kaupassa kannattaa kehua AINA kun lapsi on hetkenkin hyvin! Positiivisella palautteella pääsee pitkälle. Kolmivuotiaalle voi myös antaa pieniä tehtäviä, esim. "tuopas tähän koriin pari banaania" ja pitää lapsen leikin kautta virkeänä.
Uhkailua pitää käyttää vain jos aikoo oikeasti toteuttaa uhkauksensa heti, jos ei-toivottu meno jatkuu. Jos uhkailee pitkin päivää sillä ja tällä, eikä koskaan toteuta uhkausta, on se lapsen kannalta ihan se ja sama, mitä aikuisen suusta tulee.
Eli: selkeät rajat ja paljon positiivista huomiota.