Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Toinen lapsi pelottaa..normaalia?

Vierailija
20.01.2010 |

Meillä on jo 5v tyttö ennestään ja olen toivonut toista lasta siitä asti, kun ensimmäinen täytti vuoden. Mies ei kuitenkaan ole tästä aiemmin innostunut ja nyt hän alkanut puhumaan, että ei se ehkä huono ajatus olisikaan yrittää toista lasta. Nyt itseäni on alkanut jotenkin pelottamaan, että mitenhän sitä jaksaisi alusta ne kaikki heräilyt öisin yms, kun on taas tottunut nukkumaan yöt normaalisti ja tuo tyttökin on jo sen verran itsenäinen ettei vaadi koko ajan minua. Silti olen sitä toista lasta toivonut jo vuosia ja nyt, kun mies alkaa näyttämään vihreää valoa niin itseäni alkaa pelottamaan :( Onko tämä normaalia? Onko muilla ollut vastaavaa? En kuitenkaan haluaisi myöhemmin katua sitä, että en koskaan tehnytkään toista lasta..äh, kun on ajatuksen sekaisin :(

Kommentit (50)

Vierailija
1/50 |
20.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Liian pitkä ikäero.

Vierailija
2/50 |
20.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

8 vuoden ikäero ja se ei ole meitä haitannut. Olisihan se pienempi kynnys ollut itselleni saada se toinen lapsi heti tuon ekan perään. Olisi mennyt melkein yhdellä kertaa kaikki yöheräilyt yms, mutta se on nyt myöhäistä, kun mies ei sitä silloin halunnut.

T. ap

Liian pitkä ikäero.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/50 |
20.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

vauvapalstan mammojen kultaisissa säännöissä?

Vierailija
4/50 |
20.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta tuo on liian pitkä ikäero. Niin kirjoitin.



Itselläni on 5 vuotta ja 10 vuotta vanhemmat sisarukset.



Siksi omat lapseni ovatkin kahden vuoden ikäerolla.



2

Vierailija
5/50 |
20.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oma sisarussarjani on syntynyt -74, -79, -81, -90 ja -92. Kuten huomaat on kaikenlaista ikäeroa, eikä haitannut yhtään :)

Vierailija
6/50 |
20.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meille tulossa toinen lapsi ikäerolla 1v 2kk ja myönnettävä on että itseäni hirvittää myöskin. Ennen raskautta olin myöskin hirveän innoissani ja pelkkää positiivisuutta mutta plussan jälkeen alkoi epäilykset. Jaksaako kahden pienen kanssa jne... Järkeilin sen mielessäni lopulta niin että ottaa päivän kerrallaan, turha sitä vielä on pohtia ja nyt onkin ruvennut jo luotto palaamaan, kyllä se siitä järjestyy :D Varmasti tulen väsymystäni itkemään vielä mutta koetan pitää mielessä että ei ne yöheräilyt yms loputtomiin kestä, ja ainut kysymys mikä loppujen lopuksi merkitsee on se että haluaako toisen lapsen. Siis minun mielestäni, eri mieltäkin saa toki olla :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/50 |
20.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meille tulossa toinen lapsi ikäerolla 1v 2kk ja myönnettävä on että itseäni hirvittää myöskin. Ennen raskautta olin myöskin hirveän innoissani ja pelkkää positiivisuutta mutta plussan jälkeen alkoi epäilykset. Jaksaako kahden pienen kanssa jne... Järkeilin sen mielessäni lopulta niin että ottaa päivän kerrallaan, turha sitä vielä on pohtia ja nyt onkin ruvennut jo luotto palaamaan, kyllä se siitä järjestyy :D Varmasti tulen väsymystäni itkemään vielä mutta koetan pitää mielessä että ei ne yöheräilyt yms loputtomiin kestä, ja ainut kysymys mikä loppujen lopuksi merkitsee on se että haluaako toisen lapsen. Siis minun mielestäni, eri mieltäkin saa toki olla :)

itseänikin olisi pienellä ikäerolla siltikin hirvittänyt =) Toisen lapsen kyllä haluaisin, mutta juuri nyt nämä sekavat tunteet pistävät miettimään, että olenkohan sittenkään valmis aloittamaan kaikkea alusta :(

Onnea odotukseen..toivottavasti kaikki menee hyvin :)

T. ap

Vierailija
8/50 |
20.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tottakai se pelottaa kun miettii miten aloittaa taas kaiken alusta. Omilla lapsillani on ikäero 3,5 vuotta ja vasta nyt kun pienempi syntyi tajusin kuinka helpoksi elämä oli käynyt esikoisen kanssa. Toisaalta olen todella tyytyväinen ettei aiemmin alettu toista toivoa, nyt isompi pärjäilee jo monessa asiassa itsekseen. Kaikesta selviää ja ne lapset on kuitenkin kaiken vaivan arvoisia. Toista vain toivomaan!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/50 |
20.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun esikoinen aloittaa koulun?

Vierailija
10/50 |
20.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

lähekkäin lapsia. Eihän tuossa ole yksin kuin tuo ensimmäinen. Muilla on aina lähellä sisarus. Vai etkö osaa laskea?







Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/50 |
20.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

myös se, että olen ollut kohta kuukauden työttömänä ja en ole saanut töitä useista yrityksistä huolimatta :( Eli taloudellinen tilannekin pistää miettimään, että uskaltaako sitä, vaikka mies on töissä. En tiedä määräytyisikö äitiyspäivärahani minimiin sen vuoksi, että olen saanut työttömyysturvaa (jos en töitä löydä) vai meneekö se aiemmin varmistettujen verotietojen perusteella, jolloin ei olisi mitään hätää. Noh, pitää katsella onko tuo mies nyt sitten oikeasti tosissaan toisen lapsen kanssa ja tehdä päätöksiä sen mukaan.

Vierailija
12/50 |
20.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on 2,5v ikäeroa, ei kovin suuri kuitenkaan, mutta pelotti aika paljonkin kun toinen ilmoitti tulostaan :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/50 |
20.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mulla ja isosiskollani on melkein 6 v. ikäero ja ei voitais etäisempiä olla toisillemme. Lapsenakin vaan tapeltiin ja siis enimmäkseen siskoni HAKKASI, kiusasi, haukkui ja rääkkäsi eri tavoin minua kaiken aikaa aina, kun vanhempien silmä vältti...



Mulla oli painajaismaiset oltavat ja kadehdin aina niitä kavereitani, jotka olivat ainoita lapsia; niiden ei tarvinnut koskaan pelätä ja kärsiä kotonaan, kuten minun...



Nykyään sisko on akateemisesti koulutettu ja työelämässä menestyvä, kun taas minä, vaikkakin olen myös koulutettu, olen työttömänä, eikä tietoakaan vakituisesta työpaikasta (koulutukseni on alalta, jolla työllistyminen on melkoisen toivotonta). Jotenkin tuntuu, että tuo jatkuva lapsuudessa pelon alla eleleminen yms. aiheuttivat sen, etten ole myöhemminkään onnistunut menestymään.

Vierailija
14/50 |
20.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja alistava isosisko. Edelleen kohtelee nuivasti ja alentuvasti. Haukkui ja haukkuu kaiken mitä teen.



2

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/50 |
20.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

lähekkäin lapsia. Eihän tuossa ole yksin kuin tuo ensimmäinen. Muilla on aina lähellä sisarus. Vai etkö osaa laskea?

Pointtini oli, että ei se viiden vuoden ikäero haitannut ensimmäistä, eikä muutenkaan mitään välejä. Meillä on edelleen erittäin hyvät ja läheiset välit kaikilla, oli ikäero sitten se 5 vuotta, 2 vuotta tai 18 vuotta. Ap:nkin tapauksessa tulisi se noin 5 vuotta ikäeroa ja sen jälkeen ehtii vaikka mitä, eikä se tarkoita, että juna olisi mennyt.

Vierailija
16/50 |
20.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen syntynyt -85, siskoni -88 ja veljeni -94 ja ihan hyvät on olleet noi välit...mitään väliä ollut sillä miten paljon ikäeroa :D



Isäni on taaskin 51v ja hänen veljensä 49 tai 50.. no ukki päätti vaihtaa naista ja sitten pukata muutaman pojan lisää ja kaksi muuta veljeä on 30 ja 26 vuotiaita.. että silleen.



Itse ajatellut kun esikoinen syntyy nyt kuukauden sisällä niin että toisen teen vasta kun esikoinen osaa kunnolla kävellä jo eikä ole mikään sylivauva itse enää.

En mitään vuoden ikäerolla.. voisi olla mulle melko vaikea kun kaks huutavaa lasta :D

Vierailija
17/50 |
20.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

on eri asia olla ison sisarusparven jäsen kuin olla toinen kahdesta lapsesta, joilla ikäeroa 5 - 10 vuotta.

Vierailija
18/50 |
20.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

on eri asia olla ison sisarusparven jäsen kuin olla toinen kahdesta lapsesta, joilla ikäeroa 5 - 10 vuotta.

Missä luki, että ap:n pitää lopettaa lastenteko kahteen?

Vierailija
19/50 |
20.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

5 vuotta on iso ikäero. Ei kyllä mahdoton, mutta siltikin tulee vaikuttamaan sisarussuhteisiin. Joskus positiivisesti ja joskus negatiivisesti. Itselleni oli maailmanloppu kun pikkuveli syntyi. Olin silloin 5,5v. Koko lapsuus oli kateellisuutta, minä vastaan muu maailma. Nyt aikuisena ymmärrän, että se oli hölmöä, mutta ei silloin ajatellut muuta kuin, että äiti rakastaa vain pikkuveljeä ja kukaan ei minusta välitä. Vanhemmat sisarukset on 7 ja 9 vuotta vanhempia, ja he olivat vain keskenään. Onhan heillä vain 2v ikäeroa.



Varmasti kauhistuttaa. Omilla lapsillani on 1v8kk ikäero ja odotusaikana olin kauhistunut tulevasta. Taas heräilyt ja kaikki alusta. Mutta on se sen arvoista. Jos otat isonsisaruksen hoitoon mukaan ja vietät hänen kanssaan laatuaikaa niin kaikki onnistuu. Kaikki on aina rankkaa alussa, mutta muutaman vuoden päästä kaikki sujuu kuin tanssi. Lisäksi voit olla kotona kun vanhempi lapsesi pääsee eskarista ja koulusta.



Teette niin kuin teille on parasta.

Vierailija
20/50 |
20.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että toinen lapsikin on lykätty ainoastaan siksi että pelätään vaivaa.



Tuskin on aineksia suurperheen vanhemmiksi.