Käsitykset äitiydestä

Alan olla aivan kypsä. Minulla on äiti, joka oli ikänsä kotirouvana. Sitten on kolme lapsetonta siskoa.



Minä teen töitä, lapsia on kaksi.



Tällä tanttakaartilla on käsittämättömän vahvat käsitykset siitä, millainen äidin pitää olla. Ei saa käydä töissä, ei saa tehdä ylipäätään mitään muuta kuin huolehtia lapsista.



Ja miten? Viisivuotias pitää pukea, ekaluokkalaista ei saisi kannustaa yhtään itsenäisyyteen. Kaikki lasten sairastelut on jollain kumman tavalla minun syytäni (on tuuletettu väärin, lapset ulkoilleet väärin jne.), lapset vaatetetaan väärin (vähän vaikea löytää samanlaisia lastenvaatteita kuin omassa lapsuudessani), lapsilla on liikaa vaatteita, ruoka on vääränlaista, siivoan väärin, KAIKKI on väärin. Pieninkin asia märehditään takanapäin ja kelataan ja juorutaan.



Mitä minä lapsuudestani muistan, äitini ruikutti tauotta sitä kotiäidin osaa, oli kärttyinen ja väsynyt, eikä todellakaan huolehtinut kodistakaan aina. Ja laittoi maailmanhistorian hirveintä ruokaa...



Olen vähentänyt yhteydenpidon minimiin, mistä tietenkin käynnistyi uusi haukkujen kierre jne.