Sinä krooninen myöhästelijä:

Miksi olet aina myöhässä? Kuinka paljon yleensä myöhästyt?

Koetko stressiä siitä, että aina myöhästyt? Miksi et noudata sovittuja aikoja?

Kunnioitatko toisen ihmisen aikaa vai miksi annat toisen odottaa itseäsi?

Mä olen päivittäin tekemisissä myöhästelijän kanssa ja se alkaa pikkuhiljaa ärsyttää suunnattomasti. Haluaisin kovasti tietää, mitä myöhästelijän päässä liikkuu. Miksi ei voi noudattaa sovittua aikaa????

Teen liikaa asioita, 10 min, kyllä. Haluaisin. Kyllä.

asioita. Juuri ennen tilasuuden alkamista teen erittäin olennaisia asioita vaikka ne eivät hekä liity seuraavaan palaveriin.



Arvioin aina kulkemiseen tarvittavan ajan väärin. Lähden liian myöhään.



Asia häiritsee minua itseänikin.



Yleensä teen parhaiten työtä kun olen paineen alla. SEnkö takia minun on helpointa keskittyä johonkin asiaan, kun alitajunnasssani hoen että pitäisi jo mennä seuraavaan paikkaan...

tuletko vai et.



Kerran tuli mitta täyteen ja sanoin, että en ole sihteeri enkä enää jatkossa soittele perääsi. Jos et tule paikalle ajoissa niin ole tulematta mutta varatusta ajasta tulee lasku.



Johan paransi tapansa....

En koe stressiä myöhästymisistä. Suomalainen on niin kiltti, ettei se uskalla sanoa vaikka sitä kuinka potuttaisi toisen myöhästyminen, joten käytän tätä hyväksi ja olen välinpitämätön aikatauluille.

Olen itsekäs, enkä jaksa niuhottaa ja tuijottaa kelloa. Kyllä ne jaksaa odottaa.

Siis henkilökohtaisesti, että sua ärsyttää. Ehkä se kannustaisi mua pysymään aikatauluissa.



Luonnollisesti päätekijä myöhässä olemiseen on se, että lähden aina liian myöhään, en huomioi matkoihin kuluvia aikoja ja aloitan lähtövalmistelut ihan liian myöhään. Myöhästyn yleensä muutaman minuutin, 2-7 minuuttia. Stressaan joka ikisestä minuutista, mieluusti olisin aina saman ajan etuajassa. Joskus näin käykin. Silloin olen onnellinen.



Kunnioitan sinun ja muiden aikaa, siksi minua hävettääkin aina myöhästyessäni. Kysyisinkin miksi odotat? Miksi et jollain tapaa osoita minulle kuinka arvokasta aikasi on?

Inhoan sitä. En siis ole niin paljon myöhässä, että siitä kukaan närkästyisi, 5 minuuttia yleensä, mutta joudun aina juoksemaan joka paikkaan ja tulee kuuma.



Bussiinkin juoksen aina. Lasken aikani väärin ja lähden liian myöhään liikkeelle, vaikka aikaa olisi ollut paljonkin. Sama juttu lapsesta asti. Olisi ihanaa lähteä liikkeelle hyvissä ajoin, mutta jostain syystä se ei onnistu ja taas juoksen. Ehkä siksi olen pysynyt hoikkana, vaikka syön paljon.

Sitten huomaat, kuinka pedantin täsmällisiä ja orjallisia aikataulun noudattajia Suomessa asuu... 10, 15, 45 min myöhästyminen ei ole mitää verrattuna tuntien tai päivien odotteluun.



Itse pidin itseäni kroonisena myöhästelijänä, kunnes muutin Tsekkiin opiskelemaan - oppilaitoksen professoria sai odotella joskus 3,5h, ja kun sovittiin tapaamisia kavereiden kesken niin oli parempi valita vuorokaudenaika kuin kellonaika.

Sitten huomaat, kuinka pedantin täsmällisiä ja orjallisia aikataulun noudattajia Suomessa asuu... 10, 15, 45 min myöhästyminen ei ole mitää verrattuna tuntien tai päivien odotteluun.

Itse pidin itseäni kroonisena myöhästelijänä, kunnes muutin Tsekkiin opiskelemaan - oppilaitoksen professoria sai odotella joskus 3,5h, ja kun sovittiin tapaamisia kavereiden kesken niin oli parempi valita vuorokaudenaika kuin kellonaika.

Mä myöhästelin ennen aika paljonkin. Syitä olivat; aliarvioin asioiden tekemiseen tarvittavan ajan, olin riippuvainen myöhästymisen tuottamasta stressistä ja adrenaliinista (hölmöä kyllä, mut mun päivä alkoi hyvin kun melkein myöhästyin, olin ainakin hereillä ja heti tehokas) kotoa opittu tapa (isäni aina myöhässä ja me odotimme häntä aina - mä ehkä koin että se on oikeutettua) ja huono itsetunto sekä jännittäminen ( vaikea selittää, mut musta tuntui että eihän kukaan mun myöhästelystä häiriinny, enhän mä kuitenkaan ole kenellekään tärkeä.)



Mä sit lopetin myöhästelyn ihan tietoisesti. Hankalaa se oli ja hankalaa se on vieläkin; usein hoksaan ajattelevani, että vaikka lähtisin viiden minuutin päästä enkä heti, niin vielä ehtisin. Mut just siksi mä yritän olla aina ajoissa, että en tosiaan halua pahoittaa muiden mieltä. Asiaa auttaa se, että mieheni on kaikkialla aina vartin etuajassa. :)