Missä vaiheessa voi isovanhemmille sanoa, että nyt riittää (kyläily ja vanhemmuuden arvostelu)?
Meillä on toisaalta aivan ihanat isovanhemmat, toisaalta heihin menee välillä hermot. Puhun siis appivanhemmistani, minun äitini on kuollut ja isäni pahasti dementoitunut.
Meillä on 3,5v kaksoset, 2v ja 3,5kk ikäiset lapset. Kaksosten syntyessä oltiin tosi kiitollisia avusta, koska kaksoset itkivät käytännössä ympäri vuorokauden ja siinä oli omat sekä miehen unet ja jaksaminen vähissä. Kun kaksoset kasvoi eikä apua enää tarvittu niin isovanhemmatkin "unohtivat" lapsenlapsensa, kävivät kylässä enää todella harvoin. Kolmannen syntyessä apua ei juuri tullut (kolme ensimmäistä tyttöä ja isovanhemmat aina toivoneet meille poikaa), luulen että osasyy siinä, ettei kolmaskaan ollut poika. No, hyvin pärjäsimme, koska kolmas neiti oli todella helppo tapaus.
Nyt sitten meidän neljäs oli poika ja isovanhemmat ovat olleet meillä riesaksi asti ja haluavat auttaa ja välilllä auttavatkin, mutta siinä samalla saa kuulla, että miten teemme tässä ja tässä väärin tai että kyllä tuon ikäiselle ja kokoiselle pitäis jo antaa muutakin kun tissiä jne. Paheksuvat myös sitä kun imetän vauvantahtisesti enkä tee kuten haluaisivat eli syöttäisin neljän tunnin välein ja siinä välissä antais itkeä. Lisäksi saa kuulla, miten ihanaa, että mekin saimme vihdoin pojan ja tämän sanovat monesti lasten kuullen.
Emme tämän pojankaan kanssa tarvitsisi apua, mutta alkuun ajattelin, että käyköön, jos siitä on heille iloa. Nyt en kuitenkaan enää jaksais kuunnella arvosteluja vanhemmuudestani, imetyksestä ym. Anoppi näistä nyt lähinnä puhuu ja osaa kyllä sanoa niin, että se todellakin loukkaa, vaikka tiedän, että hänen neuvonsa ovat iän kaiken vanhoja.
Isovanhemmat ovat meillä 3-4kertaa viikossa ja tulevat yleensä puolilta päivin, just sillon kun lapset pitäis laittaa päikkäreille ja lähtevät 16-18aikoihin, millon mitenkin. Jos minä saisin päättää, niin saisivat kyläillä kerran viikossa ja tulla vasta iltapäivällä kun lapset on heränneet päikkäreiltä. Nyt kun tulevat sillon kun lapset on menossa päikkäreille niin eihän lapset heti malta mennä kun innostuvat ja sit väsymys menee jo yliväsymyksen puolelle ja aina ei sit tämän takia saa varsinkaan isompia päikkäreille ja illan sit kiukuttelevat.
Kommentit (17)
Jos et itse kehtaa niin eikö miehesi voisi sanoa heille että voivat tulla vasta klo 14 jälkeen. Ei siitä pitäisi kenenkään loukkaantua, varsinkin jos selitetään että muuten lasten päiväunet menevät sekaisin.
Jatkuvaa arvostelua ei minusta omassa kodissaan kenenkään tarvitse kuunnella. Sanoisin kyllä napakasti mutta ystävällisesti, että meillä tehdään niinkuin minä ja mieheni näemme ja koemme hyväksi.
On sanottu, että keskiviikkona saa tulla käymään jos haluaa niin 14.30-18.00 sopii meille. On kerrottu päikkäreistä ym, mutta anopin mielestä se ei mitään haittaa, jos lasten rytmi on välillä vähän toisenlainen. Lisäksi anoppi on sitä mieltä, että kun vihdoin saimme pojan niin heillä on muka oikeus käydä meillä usein.
Ollaan myös sanottu, että meidän vanhemmuutta ei tarvitse mollata tai kertoa muka hyviä vinkkejä kasvatukseen, koska ne ei meillä toimi ja ovat vanhanaikaisia, joita ei enää suositella.
Aiemmin anoppi on kyllä ymmärtänyt puhetta, ainakin paremmin mitä nyt. Appiukko ei pahemmin noita kasvatus ym. neuvoja jakele tai arvostele. Appiukko viettää pääsääntöisesti aikaa isompien lasten kanssa ja vauvaa pitää sylissä. Anopille sen sijaan näyttää oleva tärkeämpää arvostelu kun lapsenlapsensa. Poikaa kyllä hoitaa/pitää sylissä, mutta tyttöjen kanssa ei tee mitään.
Ei vaan oikeen viitsis tehä sitäkään, että ei avaa heille ovea kun tulevat, mutta nyt se tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Luulis, että aikuiset ihmiset ymmärtäis kun kertoo, ettei kaivata vieraita päivittäin.
ap
niin sitten ei muuta kuin kovat otteet käyttöön. Et vain yksinkertaisesti avaa ovea. Tai jos avaatkin niin passitat anopin ulos heti kun arvostelu alkaa. Voipi olla että saat vihat niskoillesi ja välit poikki mutta eipä kai sillä tuollaisten ihmisten kanssa niin väliä ole.
tuon jatkoa - keinolla millä hyvänsä. Tuo tyttöjen väheksyminen on ihan kamalaa, ja teidän vanhempien velvollisuus on lopettaa se. Ei auta kun esittää uhkavaatimus: mikäli teidän säännöt/tavat eivät sovi, ette valitettavasti voi olla ollenkaan tekemisessä. Valinta on sitten isovanhempien.
puuttuisin tai laittaisin miehen sanomaan vanhemmilleen, että esim. kerran viikossa tervetuloa, mutta päiväunien jälkeen kiitos. Noista sanomisista lastenhoito-ohjeet jättäisin kommentoimatta - niitä ei varmaan ole tarkoitettu arvostelumielessä vaan nehän kuvastaa aikaisempialastenhoitotapoja. Poikien kehuminen on kuitenkin huonompi juttu ja siitä pitäisi keskustella. Varmaan appivanhemmat eivät sitäkään tarkoita tyttöjen vähättelyksi, mutta silti siihen kannattaa kiinnittää huomiota ja pyytää isovanhempia olemaan korostamatta sukupuolta.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että kyllä niitä on sellaisiakin isovanhempia, jotka todellakin arvostelevat, meillä ap:n anopin kaltainen on/oli oma äitini. Meillä on neljä poikaa ja viimeisimmät kaksoset ovat tyttöjä ja meillä omat vanhempani toivoivat meille aina tyttöä ja pojat ovat todellakin jääneet vähemmälle huomiolle. Ensin luulimme, ettei omia vanhempiani kiinnosta lapsenlapsensa, mutta kun tyttö syntyi niin johan alkoivat ravaamaan kylässä harva se päivä ja saattoivat tulla jo kuuden seitsemän aikoihin ja he odottivat täydellistä palvelua, jota eivät saaneet. Poikien kanssa eivät tehneet mitään, mutta tyttöjä heidän ois pitänyt saada hoitaa koko ajan, jopa niin, että tytöt ois pitänyt siksi (äitini mielestä) opettaa pullolle, että voisivat ottaa tytöt yökylään ja tuolloin oli kyse alle 1kk ikäisistä ja imetys sujui hyvin ja molemmat olivat rinnalla 10-15minuuttia ja sit ei tarvinnut taas ainakaan 1,5tuntiin syöttää, monesti meni kolmekin tuntia.
Me sanoimme, että jos eivät osaa muuta kun arvostella ja huomioivat vain tytöt niin ei ole sitten meille tulemista. Lisäksi sanoimme, että jos haluaa tulla kylään niin meille ei ole asiaa ennen puolta päivää, mieluummin sen jälkeen ja maksimissaan kahdesti viikossa saa tulla kylään. No puheesta ei ollut mitään apua, usein tulivat just sillon kun mies lähti töihin ja mies sit aina käännytti heidät ovelta ja muistutti, että meille ei tähän aikaan tulla kylään.
Äitini tuosta suuttui ja aina kun kävivät niin muisti valittaa miten olemme heitä kohtaan epäoikeudenmukaisia ja aina heidän kyläilynsä päättyi tuohon, koska olimme sanoneet, että jos arvostelua ilmenee kyläilyn aikana niin saa lähteä saman tien. Nyt tytöt on reilu parivuotiaita ja vihdoin äitini alkaa oppia nuo säännöt. Tosin seitsemäs lapsi on tulossa ja ultran mukaan ois tyttö, saa nähä alkaako sama rumba uusiks.
Ap:lle voimia ja asettakaa rajat nyt. Kyse on teidän kodistanne, jos ei auta puhe niin sitten ette avaa ovea tai käännytätte ovelta ja jos arvostelua ilmenee kyläilyn aikana tai suosivat yhä poikaa niin kyläily loppuu siihen paikkaan.
puuttuisin tai laittaisin miehen sanomaan vanhemmilleen, että esim. kerran viikossa tervetuloa, mutta päiväunien jälkeen kiitos. Noista sanomisista lastenhoito-ohjeet jättäisin kommentoimatta - niitä ei varmaan ole tarkoitettu arvostelumielessä vaan nehän kuvastaa aikaisempialastenhoitotapoja. Poikien kehuminen on kuitenkin huonompi juttu ja siitä pitäisi keskustella. Varmaan appivanhemmat eivät sitäkään tarkoita tyttöjen vähättelyksi, mutta silti siihen kannattaa kiinnittää huomiota ja pyytää isovanhempia olemaan korostamatta sukupuolta.
Eli kun isovanhemmat alkavat lässyttää pojanpojan autuudesta, sanot heti, että "tuo on aika loukkaavaa tyttärillemme, ikään kuin he olisivat jotenkin vähempiarvoisia.".
Tai kun anoppi mussuttaa imetyksestä, sanot suoraan, että "tuo on minusta tosi loukkaavaa, että arvostelet sitä, miten hoidan vauvaani. Ohjeesi ovat sitä paitsi täysin nykyisille neuvolaopeille vastaisia."
Älä hauku, mutta sano suoraan, jos joku loukkaa ja perustele miksi.
Ei siis mitään yleisluontoisia "meitä ei saa mollata", vaan välitön palaute heti, kun sanovat jotain ärsyttävää.
Todennäköisesti eivät nimittäin edes huomaa ja tajua, että arvostelevat. Luulevat vain antavansa neuvoja ja "jakavansa elämänkokemustaan".
Ettekö tosiaan saa asioita selvitetyksi asiallisesti? Herranen aika, aikuiset ihmiset joilla on ainakin jonkin verran älliä päässä ja toimiva suuvärkki.
ei ole älliä päässä, eikä suuvärkistä tule kuin arvostelua ja muuta älämölöä. Ei siinä enää auta vaikka itse olisi miten fiksu ja filmaattinen tahansa.
isovanhempien kanssa. Ja täälläkin kyseessä mieheni vanhemmat. Ottavat viinaa, toivovat että kyläilemme heillä usein ja viettäisimme koko viikonlopunkin heidän kanssaan. Käymme heillä muutaman kerran vuodessa vaikka matka ei ole kovin pitkä, sillä jos he tulevat käymään meillä, ovat varmimmin selvinpäin.
Ollessamme heillä kaikki tehdään heidän ehtojensa mukaisesti..lapsen (1v) omaa päivärytmiä ei huomioida millään tavalla ja taivastellaan kun siitä koitetaan pitää kiinni. Meillä kotona on esimerkiksi lounasaika 2-3h aiemmin kuin heillä, mutta siitä eivät voi edes lapsen vuoksi joustaa ollenkaan.
Tuon vuoksi emme usein heillä käy, kotona on sitten helvetti valloillaan kun kylässä rytmit olleet aivan mitä sattuu ja lapsi aivan sekaisin, väsynyt ja nälissään (ei suostu syömään välttämättä mitään kun menee nälkä yli tai ehtii väsyä liikaa).. :/
Harmittaa kun eivät puhetta ymmärrä, eivätkä pysty käsittäämään että ainakin meidän perheessä päivärytmi on tärkeä juttu ja että tehdään asioita sillä tavalla kuin on parhaaksi havaittu.
väärinymmärtämisiä ja vouhottamista puolin ja toisin.
10 no kun kaikilla isovanhemmilla ei ole älliä päässä, eikä suuvärkistä tule kuin arvostelua ja muuta älämölöä. Ei siinä enää auta vaikka itse olisi miten fiksu ja filmaattinen tahansa.
Teoreettinen sellainen.
Ja eipähän tuo ap tunge väkisin kenenkään kotiin tai jakele neuvoja. Yksi osapuoli tuossa häiriköi.
tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei puhe tehoa, vaikka ollaan perusteltu hyvin ja tyttöjä kohtaan on todella väärin, ettei anoppi huomioi heitä ollenkaan, ainoastaan pojan. Appiukko sentään huomioi tytötkin, mutta luulen, että appiukko on aika pahasti tossun alla, koska myötäilee jokaista anopin mielipidettä.
Kaippa se on vielä kerran yritettävä puhua ja tehdä säännöt uusiks selväks ja sen jälkeen oltava avaamatta ovea tai käännytettävä ovea, jos ei muuten mene perille. Toisaalta appiukko sais käydäkin, koska hän huomioi lapset melko tasapuolisesti, mutta anoppi on sit se suurempi ongelma.
Tuon alla olevan tekstin kirjottaneelle totean vain, että hyvä, jos sinä saat puhuttua kaikkien kanssa asiat kuin aikuiset, mutta älä sen perusteella ala yleistämään. Kaikki ei todellakaan ymmärrä puhetta, kuvittelin kyllä anopin ymmärtävän, aiemmin on melko hyvin viimeistään neljännellä kerralla mennyt sana perille, nyt on sanottu niin monta kertaa etten edes muista ja sama jatkuu.
ap
Ettekö tosiaan saa asioita selvitetyksi asiallisesti? Herranen aika, aikuiset ihmiset joilla on ainakin jonkin verran älliä päässä ja toimiva suuvärkki.
Mutta sano kuitenkin ennenkuin pinnasi katkeaa.
Mulla on vaikea appiukko sellainen ihminen joka aina on oikeassa ja kännissä ollessaan haukkuu todella rumasti omat lapsensa ja kaikki ketkä siinä ympärilä ovat. Myös selvinpäin ollessaan hänen kanssaan on mahdoton jutella niin että toisin oman mielipiteeni julki. halveksii ja sanoo aina että jauhan paskaa ym.
No kahdeksan vuotta siedin sitä sanomatta mitään vastaan. sit mulla pinna katkesi ja raivosin ihan hulluna ne kahdeksan vuoden loukkaukset mielessäni. Voit kuvitella että siitä ei hyvää seurannut.
On helppo sanoa ulkoapäin että tehkää sitä ja tätä. Asiat ei kuitenkaan ole mustavalkoisia eikä suorilla sanomisilla läheskään aina hoidu- kun on monia osapuolia jotka reagoivat tavallaan. ja kyllä meillä ainakin on myös meidän ongelma, jos appivanhemmat vetävät herneen nenään; välien poikki meneminen on henkisesti raskasta, lapset rakastavat heitä yli kaiken ja hämmentyisivät todella, käytännön apu on tervetullutta yms. Tää nettineuvonta on vaan niin helppoa ja ohjeiden pääasiallinen tarkoitus pääosin on saada itselleen pätevä olo eikä niinkään vilpitön asettumionen toisen asemaan. Sori tää purkaus menee hiukan asian vierestä:(
Mut olen kyllä samaa mieltä ettei kenenkään tarvitse sietää kodissaan vieraita miten sattuu eikä missään nimessä tyttöjen vähättelyä. Niin kiltti ei saa olla ettei puolusta omia lapsiaan. Aika homeessa tuntuu anopin arvomaailma olevan.
Meilläkin isovanhemmat käy millon heille sattuu sopimaan ja meille ei todellakaan aina sillon sopis, mutta puhe ei mene perille.
ihan sama mitä ne haluaa, teillä on oma elämä ja rytmi, sanot vaan suoraan että voitte tulla vaikka joka torstai klo 13-17, ja sanot että et tarvitse neuvoja ja että ne loukkaa sua, eihän ne tajua jos ei sano!
jos on jotakin valittamista niin ei tarvitse sitten tulla...