Lue keskustelun säännöt.
Uskallanko hankkiutua raskaaksi, vaikka välillä raskaus epäilyttää ja pelottaa?
10.03.2010 |
Onkohan kukaan kokenut vastaavaa:
kierron alkuvaiheilla vauvakuumeeni on aina kova, ja haaveilen *vielä yhdestä* lapsesta onnellisena. Mutta kun koittaa kierron loppu, alan suorastaan pelätä olevani raskaana. Mieleeni nousee kymmenet kysymykset, että entäs jos sitä sun tätä. Kun menkat alkavat, koen helpotusta ja päätän, että nyt saa kuumeilu riittää ja otan järjen käteen! Mutta pian ajatukset taas muuuttuvat, ja haluan vielä kerran yrittää vauvaa!
Onko tämä nyt sitä kuuluisaa ainaista vauvakuumetta, jossa tunteet ottaa liiaksi vallan, mutta ei osaa ajatella järjellä!?
Mies haluaisi vielä yhden lapsen. Pelkään siis vähän sitäkin, että hän alkaa myöhemmin kaivata tätä lasta, jota minä nyt niin panttaan!
Mitä teen näille velloville ajatuksilleni? Haluanko vielä lapsia vai en? Mikä tässä näin pelottaa?? Onko kukaan läpikäynyt vastaavia ajatuksia? Mihin päädyit?
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ajatus uudesta vauvasta ei ahdista yhtään. Aikalisää suosittelen. Selvitä, mikä aiheuttaa tunteesi ja juttele niistä miehellesi. Ehkä miehesi olisi valmis kokonaankin luopumaan vauva-ajatuksesta, jos tietäisi tunteistasi. Totuus kuitenkin on, että (ensisijaisesti) lapset ovat äidin: äitiä raskaus väsyttää, äiti kokee pelot/huolet raskauden aikana omassa kropassaan, äiti synnyttää vauvan kivulla, äiti on imetyksellä kiinni vauvassa kuukausi tolkulla, usein vain äiti saa vauvan rauhoittumaan ja äiti on herkkä lapsen viestinnälle (siis isä ei huomaa, että mitään tarttis vauvan eteen tehdä). Tämä kaikki on aika raskasta äidille. Isät pääsevät aina helpommalla ja heille tarjoutuu luonnostaa tilaisuuksia "karata" vauva-arkea esim. töihin. Vauvoissakin on eroja, ehkä kaikki menisi loistavasti helpon vauvan kanssa, mutta entäs jos tulee koliikkivauva? Jaksaisitko? Ahdistaako jo ajatuskin?
Minä olen aina ollut lapsirakas ja kärsin vauvakuumeesta vuositolkulla. Kolmannen lapsen synnyttyä koin itseni kuitenkin niin yksinäiseksi ja kun miehellä oli menonsa, tunsin lähes olevani kolmen lapsen yksinhuoltaja. Ajatus pitkistä päivistä vaativan ja huonounisen vauvan ja kahden isomman lapsen kanssa väsyneenä kotona ahdistaa. Arki tuntui loputtomalta puurtamiselta "kotiorjana". Kolmas lapsi oli kovasti toivottu, mutta miehen oli siitä sitten helpompi liueta tosi paikan tullen...
Vaikka teillä ei olisi tällaisesta pelkoa, mieti, mikä asiassa epäilyttää. Jo raskaus on valtava muutos, vauvan syntymästä puhumattakaan.
Musta tuntuu että mulla kuume vaivaa eniten aina kierron loppuvaiheessa.
Mulla ei ihmeempää kuumetta ole ollut, paitsi tässä kierrossa. Kierto sekaisin ja olo kuin raskaana, mutta tein testin enkä ole. Ehkäisyä ollaan käytetty, eikä suunnitelmissa -ainakaan miehen ole vauvaa.
Nyt tässä kierrossa on alkanut tuntua että ehkä sittenkin kaipaisin vauvaa. Eniten merkitystä taitaa olla tällä fyysisellä ololla, joka on kuin olisi raskaana. Eli hormonit kaipaavat vauvaa... Kuitenkin myös pelkään että olisin sittenkin raskaana. Kun kuukautiset alkaa, niin luulen että olo on helpottunut, mutta ekaa kertaa olisi surua myös.
Pelko uudesta vauvasta tulee kun ajattelee järjellä. En välttämättä taas haluaisi olla kotona päiviä ja tuntea maailmani supistuvan ja kaipaavani enemmän aikuista seuraa. Lisäksi mietityttää kaikki se mistä joutuisi luopumaan hetkeksi vauvan vuoksi, sekä onko aikaa ja jaksamista vielä yhdelle lapselle.
Noiden 3lapsen kohdalla ei ole ollut tuollaisia ristiriitaisia tunteita, vaan halu saada vauva on ollut todella kova. Siksi mietin onko tämä oikeaa kuumeilua, vaan jotain hormoniheittelyä.
Ristiriitaista täälläkin. Jos annan tunteiden viedä, niin ehdottomasti haluan vielä joskus vauvan. Mutta jos olen realisti, niin en halua :D
Yksi iso syy EI:hin on raha - haluamme matkustella ja asua väljästi. Useamman kanssa matkustelu on kallista ja isot perheasunnot maksavat maltaita pääkaupunkiseudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehnyt hiljaista käännytystyötä miehen ajatuksiin.
Nyt mies näytti alkuvuiodesta vihreää valoa ja on oikeastaan tosi innostunutkin asiasta.
Mua on alkanut pelottaan tuleva mahdollinen raskaus. Ja olin sekä helpottunut, että pettynyt kun menkat alkoi.
Sanoinkin miehelle, et kesään asti yritetään, sitten lopetetaan jos ei tulosta synny.
Kolme ekaa raskautta on tärpännyt ekasta kierrosta.
Tehtiin toinen vasta kun ei ahdistanut millonkaan. Ikäeroa esikoiseen 4v.