Tässäkö palstan elämäntotuus? ( toisen ketjun aiheesta mentyä päättömäksi)

ovat tekosyitä.



Liikkumattomuuden tulokset alkavat näkyä n. 40 ikävuoden jälkeen.



Valinta on vapaa, millaisen vanhuuden viettää.

ovat tekosyitä. Jos minä olisin esimerkiksi valmis luopumaan työstäni, opiskelustani, lapsien kanssa olemisesta tai yöunestani, minulla olisi paljon aikaa liikkua. En kuitenkaan tällä hetkellä ole valmis luopumaan noista yhdestäkään.

Sinä olet sinä ja elät omaa elämääsi niiden taitojen, taustojen, mahdollisuuksien yms. mukaan mitä sinulla on.



Jos olet uskovainen, ja vaikka et olisikaan, sanon, että olet juuri sellaisena kuin olet Jumalan ihmeellinen ainutlaatuinen luomus ja siksi hyvin arvokas.

ovat tekosyitä. Jos minä olisin esimerkiksi valmis luopumaan työstäni, opiskelustani, lapsien kanssa olemisesta tai yöunestani, minulla olisi paljon aikaa liikkua. En kuitenkaan tällä hetkellä ole valmis luopumaan noista yhdestäkään.

liikkua?

Aika tiukille olet elämäsi vetänyt. Halaus sinulle. Yritä jaksaa.

ovat tekosyitä. Jos minä olisin esimerkiksi valmis luopumaan työstäni, opiskelustani, lapsien kanssa olemisesta tai yöunestani, minulla olisi paljon aikaa liikkua. En kuitenkaan tällä hetkellä ole valmis luopumaan noista yhdestäkään.

liikkua? Aika tiukille olet elämäsi vetänyt. Halaus sinulle. Yritä jaksaa.

tässä ketjussa puhutaankin puolestatoista tunnista viikossa? Tuossa ketjussa johon viitattiin ap puhui kyllä 1h 15min JOKA PÄIVÄ. Siinä on mielestäni melkoinen ero..

Vaihda työpaikkaan, joka on lähempänä! --> ei ole

Hanki auto! --> on jo

Muuta työpaikan viereen! -- ja ota lisää lainaa?

Etkö suunnitellut elämääsi nokkaasi pidemmälle ENNEN kuin hankit lapsia? --> tiesin että arjesta tulee rankkaa, ei kai se kenellekää ole yllätys

JOKAINEN joka haluaa, saa: lyhyemmän työajan --> ei onnistu nykyisessä työpaikassa ja uusia työpaikkoja ei ole pilvin pimein. Myös niissä odotetaan työntekijän sitoutumista

Lyhyemmän työmatkan --> luopuisinko rakkaasta talosta ja muuttaisin pieneen kaksioon jotta ehtisin urheilla enemmän?

paremman kunnon --> ja jokainen tunti pois lasten arjesta aiheuttaa syyllisyyttä poissaolosta

Itse olen itselleni kuitenkin hommannut hyvän koulutuksen, työpaikan kodin läheltä ja miehen, joka hoitaa oman osuutensa.

Jep, jep; koulutus 15 vuotta sitten olisi pitänyt osata valita sen mukaan missä on vielä töitä ja mahdollisuus lyhennettyyn työpäivään, viis siitä mikä itseä kiinnosti.....

ja nyt on kyllä pakko olla "tekosyitä"-linjalla! Siis totta kai, jos urheilun täytyy olla jotain tiettyä urheilua (esim. salille meno, tanssitunti) ja tapahtua tiettyyn aikaan päivästä, niin joo, joissain elämäntilanteissa voi olla vaikea löytää aikaa liikunnalle, mutta liikuntaakin voi harrastaa ELÄMÄNTILANTEEN MUKAAN.



Pakkoko ap:n on käydä lenkillä alkuillasta, lasten ruuan ja uniajan välillä? Eikö iltalenkille voi lähteä vaikka puoli yhdeksän, illan päätteeksi? Tai tehdä puolen tunnin jumpan ihan kotona? Ostaa omaan olohuoneeseen kuntopyörän? Käydä lasten kanssa urheilemassa (samalla yhdessäoloaikaa) jne.



Itse olin vuosia työssä käyvä ja opiskeleva pienen lapsen yh (lapsella ei tapaamisia isänsä kanssa), ja minä urheilin esim. seuraavilla tavoilla:

-tein pilates- ja aerobisia jumppia dvd:n opastuksella kotona (kun lapsi nukkui ja joskus sitenkin, että lapsi leikki vieressä/jumppasi minun kanssani)

-Kävin lapsen kanssa satujumpassa ja uimassa

-Kävin lenkeillä juoksurattaiden kanssa ja myöhemmin pyörälenkeillä lapsi istuimessa

-Lainasin vanhemmiltani kuntopyörän, jota poljin kotona olohuoneessa

-Lisäsin hyötyliikunnan määrää esim. käyttämällä sekä töissä että kotona kerrostalossamme AINA rappusia hissin sijaan, myös kauppakassien kanssa, ja kävelemällä kauppaan/kirjastoon ym. paikkoihin...



Nyt olen uudessa liitossa ja lapsikin on jo isompi, niin voin taas käydä ohjatussa ryhmäliikunnassa ja yksin lenkillä silloin, kun huvittaa. Mutta siis LIIKKUA voi aina. Ja ihan päivittäin.

ja nyt on kyllä pakko olla "tekosyitä"-linjalla! Siis totta kai, jos urheilun täytyy olla jotain tiettyä urheilua (esim. salille meno, tanssitunti) ja tapahtua tiettyyn aikaan päivästä, niin joo, joissain elämäntilanteissa voi olla vaikea löytää aikaa liikunnalle, mutta liikuntaakin voi harrastaa ELÄMÄNTILANTEEN MUKAAN. Pakkoko ap:n on käydä lenkillä alkuillasta, lasten ruuan ja uniajan välillä? Eikö iltalenkille voi lähteä vaikka puoli yhdeksän, illan päätteeksi? Tai tehdä puolen tunnin jumpan ihan kotona? Ostaa omaan olohuoneeseen kuntopyörän? Käydä lasten kanssa urheilemassa (samalla yhdessäoloaikaa) jne. Itse olin vuosia työssä käyvä ja opiskeleva pienen lapsen yh (lapsella ei tapaamisia isänsä kanssa), ja minä urheilin esim. seuraavilla tavoilla: -tein pilates- ja aerobisia jumppia dvd:n opastuksella kotona (kun lapsi nukkui ja joskus sitenkin, että lapsi leikki vieressä/jumppasi minun kanssani) -Kävin lapsen kanssa satujumpassa ja uimassa -Kävin lenkeillä juoksurattaiden kanssa ja myöhemmin pyörälenkeillä lapsi istuimessa -Lainasin vanhemmiltani kuntopyörän, jota poljin kotona olohuoneessa -Lisäsin hyötyliikunnan määrää esim. käyttämällä sekä töissä että kotona kerrostalossamme AINA rappusia hissin sijaan, myös kauppakassien kanssa, ja kävelemällä kauppaan/kirjastoon ym. paikkoihin... Nyt olen uudessa liitossa ja lapsikin on jo isompi, niin voin taas käydä ohjatussa ryhmäliikunnassa ja yksin lenkillä silloin, kun huvittaa. Mutta siis LIIKKUA voi aina. Ja ihan päivittäin.

välissä siis kävit töissä ja opiskelit? Entä ruoanlaitto ja kotityöt? Miten kauan lapsi nukkui kerrallaan. Vietitkö aikaa lapsen kanssa muutoin kuin juoksulenkillä tai satujumpassa?

ainakaan sano, että kaikkien edes pitäisi harrastaa liikuntaa, jos ei halua. Mutta jos haluaa, niin oon kyllä ihan varma, että kaikki löytää siihen aikaa edes silloin tällöin. Jos on ihan kauhean tiukka aikataulu, niin voihan sitä vaikka yrittää pyöräillä töihin joskus, tehdä lihaskuntoliikkeitä kotona, tanssia lasten kanssa, lumityötkin on liikuntaa, jos tekee reippaasti ja hien kanssa..ja viikonloppuisin nyt luulisi ainakin ennättävän. Ei mulla itselläkään tule liikunnasta pahemmin energiaa, harrastan sitä vain ulkonäkösyistä.

tulee hänelle hyvä olo, mutta itse en kuulu siihen ryhmään. Olen yrittänyt ja ei sovi, unentarve on suurempi kuin liikunnan tuottama energia.



Yritän raivata perheen arjelle tilaa jokaiseen päivään liikunnan kustannuksellakin. Hetken aikaa jokaisella oli joku harrastus joka ilta ja elämä on oli pelkkää menemistä ja tulemista. Sitten päätin että ei tämä ole sen arvoista ja nyt itsellä on 3 harrastuskertaa viikossa, lapsilla kummallakin 1 ja miehellä vaihtelevasti 1-2.

Meidän perheelle tämä sopii vaikken palstasuosituksen 1h hikiliikuntaa/päivä millään saakaan täyteen.

tulee hänelle hyvä olo, mutta itse en kuulu siihen ryhmään. Olen yrittänyt ja ei sovi, unentarve on suurempi kuin liikunnan tuottama energia.

Sama täällä. Minun pitää saada nukkua mieluiten 9-10 tuntia yössä. Teen pitkää työpäivää ja kotona odottaa mies ja pienet lapset.

Minulla toimii seuraava:

- pystyn käymään työpaikan jumpassa 1-2 kertaa viikossa kesken työpäivän

- viikonloppuna käydään ainakin toisena päivänä pitkällä ulkoiluretkellä perheen kanssa

- zumbaan tai muuten jumppaan kotona 2-3 kertaa viikossa (1-2 arki-iltana ja 1-2 viikonloppupäivänä)

Liikunta on minullekin suuri energian lähde. En jaksaisi millään tätä kuormittavaa elämäntilannetta, jos en virkistäisi itseäni liikkumalla.