Mitä ajattelisit jos läheisesi menisivät salaa naimisiin?

puolestaan ja onnittelisin lämpimästi!

siis että vuoden panttaa tietoa naimisiinmenosta

Niin mekin tehtiin. Ei pidetty isoja hääjuhlia, mentiin avioon kaksin maistraatissa tarjottiin aivan lähimmille juhla-ateria jälkeenpäin.

Emme kyllä vuotta odottaneet kertoaksemme asiaa muille, vaan kerroimme perheelle ja ystäville vihkimisen jälkeen sitä mukaa, kun heitä tavattiin. Ymmärrän siis oikein hyvin ihmisiä, jotka menevät salaa naimisiin, ja olen/olisin oikein onnellinen heidän puolestaan. Ei minulla läheisteni naimisiinmenotapa vaikuta siihen, miten reagoin ilouutisiin.

Ehkä ajatus on ollut, että haluavat järjestää suuremmat juhlat, mutta jostain syystä ei ole onnistunut isojen juhlien järjestäminen juuri silloin, kun se oli ajankohtaista. Eikös tolla Meidän häät -pariskunnalla ollut pieni lapsi, jospa siinä olisi syytä etteivät halunneet järjestää isoja juhlia silloin kun menivät naimisiin? No, tieto olisi siis salattu niitä juhlia varten, vaikka en kyllä tajua, miksei häitä voi juhlia vaikka kaikki jo asian tietäisivät.



Minä ja mieheni menimme salaa naimisiin, paljastimme tiedon pari kk häiden jälkeen, ja isot juhlat olisi tarkoitus järjestää 10. hääpäivän kunniaksi.

tapauksissa joissa anoppi avoimesti inhoaa lapsensa puolisoa...

Vanhempani erosivat kun olin pieni, ja isä meni 10v sitten uusiin naimisiin. Uusi vaimonsa on kiva nainen, mutta jostain helvetin syystä hän halusi, että naimisiin menosta kerrotaan vasta saman päivän iltana (heidän synttäripäivänä) vieraille. Vihkimisessä oli paikalla vain isän sisko ja äiti, sekä veljeni joka sattumalta tuli paikalle aiemmin. Asun ulkomailla 3 tunnin lentomatkan päässä, ja sain kyllä kutsun synttäreille, mutta koska ne olivat keskellä viikkoa eikä mitään tasavuosia, niin en sitten ottanut siihen lomaa. Synttäripäivän illalla veljeni soitti mulle ja sanoi, että täällä olis vähän uutisia, tultiin just kirkosta..



Tästä on nyt 10vuotta aikaa ja silti vieläkin kun asiaa ajattelen, tuntuu pahalta. Isän vaimo vaan sanoi, että no kutsuttiinhan me sutkin synttäreille, niinkun muutkin! No olisinhan mä helvetti sentään lentänyt isäni HÄIHIN, jos olisivat kertoneet!! Veljeni oli heti tajuttuaan mitä on tapahtumassa pyytänyt isältä, että mulle edes kerrottais puhelimessa ennen häitä, mutta ei. Isän vaimo päätti enkä anna sitä koskaan anteeksi.

Pidettiin sitten siunaus 5 kk myöhemmin johon kutsuttiin vieraat, mutta me paljastettiin jo hääjuhla kutsussa, että olemme jo naimisissa. Omille vanhemmille kerrottiin, mutta muille tuli suurena yllätyksenä. Aikoinaan ei kerrottu kihlaustakaan kenellekkään odoteltiin vain, että huomaisivat itse sormukset.