Yh:iden lapset kiusaa lastani!

Ovat reppanat kateellisia paikalla olevasta isästä.

Mieheni on hyvä isä. Leikkii ja touhuaa lasten kanssa. Ottaa kyllä ne hyljätytkin lapset mukaan leikkeihin. Kurjaa että heillä niin paha olo ja isän ikävä, että täytyy kiusata.

Pari on pyytänyt saada muuttaa meille=( Täytyy kotona olla todella paha olo.

Ollaan juteltu kiusaajien kanssa ja he ovat itse kertoneet syyn kiusaamiselle

...jos onnettomat eivät vielä ole moista ihannetta osanneet kaivata.

Tyttöä kiustataan koska hänellä on sisaruksia ja isä. Samassa rapusssa asuvan yh:n tyttö (yhtä vanha kuin esikoiseni) ei kestä katsoa kun meillä on sellainen elämän jonka hän haluaisi. Naapurin tyttö leikkii että meidän pienimmät ovat hänen siskonsa ja veljensä ja esikoinen saa tuntea käänteisen sisaruskateuden nahoissaan. Usein hän haluaa tulla meille syömään kun meillä on koko perhe saman pöydän ympärillä. Tytön äiti ei oikein osaa puuttua asiaan ja en oikein minäkään koska tyttö on välillä oikein kiva ja välillä todella ilkeä.



Onneksi muutamme pian niin ei tarvitse miettiä koko asiaa. Sori ap mun viestistä ei ollut sulle mitään hyötyä paitsi että tunnistan ongelman. Tuollaiseen kiusaamiseen on vaikea puuttua koska tavallaan niitä lapsia käy sääliksi jotka vain kaipaavat kokonaista perhettä.

Ovat reppanat kateellisia paikalla olevasta isästä. Mieheni on hyvä isä. Leikkii ja touhuaa lasten kanssa. Ottaa kyllä ne hyljätytkin lapset mukaan leikkeihin. Kurjaa että heillä niin paha olo ja isän ikävä, että täytyy kiusata. Pari on pyytänyt saada muuttaa meille=( Täytyy kotona olla todella paha olo. Ollaan juteltu kiusaajien kanssa ja he ovat itse kertoneet syyn kiusaamiselle

= lässynlässyn mussunmussun.. Miksi aikuinen ihminen lässyttää noin?

Tiesittekö että aika moni lapsi valehtelee? Tässä olin todistamassa tapausta kun lapsi väitti että heidän isän avopuoliso kiusaa häntä ja hänen veljeään ja että ko. nainen on ilkeä jne. No selvisi sitten että tämä lasten isän uusi vaimo oli vain käskenyt lapsia korjaamaan jälkensä ja tekemään kotihommia.

Meidän pojan kaveri sanoi kerran että hän haluaisi meille asumaan. Olisikohan syynä se että vieraassa paikassa ei tarvitse tehdä kotiaskareita jne.

Niin ja teille yh kammoisille. Minä olen yksinhuoltaja ja poika joka halusi meille muuttaa oli heteroidylliperheestä.

Mä olin pienituloisen yksinhuoltajaäidin poika ympäristössä, jossa perheet olivat kokonaisia (kokonainen siis sisältää ajatuksen yh-perheen vaillinaisuudesta) ja monet vieläpä varakkaita. Kokemusteni mukaan yksinhuoltajaperheiden lasten pitäisi liittyä tiiviimmin yhteen ja totisesti tehdä selväksi, ettei varpaille ole tallomista.

tiukka aloitusviesti, mutta suututtaa, enkä lapselle + miehelle halua kiukutella. Tää on näköjään yleistyvä ongelma? Toivottavasti niiden kiusaajalasten äideillä on edes niin paljon järkeä päässä että ottaa tän asian vakavasti. Tätä selvitellään maanantaina.

tiukka aloitusviesti, mutta suututtaa, enkä lapselle + miehelle halua kiukutella. Tää on näköjään yleistyvä ongelma? Toivottavasti niiden kiusaajalasten äideillä on edes niin paljon järkeä päässä että ottaa tän asian vakavasti. Tätä selvitellään maanantaina.

että oma lapsi kiusaa. Useinmitenhän lapset kiusaavat kateudesta. Haluavat jotain mitä toisella on ja itse ei voi saada.

Monilla lapsilla on kova isän ikävä. Valitettavasti vain monet isät hylkäävät lapsensa.

Siskoni on yh ja hänen miehensä on hyljännyt lapsensa. Lapsista näkee kuinka huutavat isän/miehen huomiota. Isämme ja veljeni ovat yrittäneet täyttää miehen paikkaa siskoni lasten elämässä, mutta ei mikään omaa isää korvaa. Samoin me yritämme olla veljeni pojalle naisen/äidin malli kun oma äiti on hylännyt kun poika ei ollutkaan sitä mitä äiti olisi ollut

Meissä yh-vanhemmissa on monenlaisia, ihan niinkuin ydinperheissäkin :).



Toiset jaksavat kasvattaa lapsensa ja toiset eivät. Itselläni on kaksi lasta ja heistä ei kumpikaan kiusaa ketään. Ovat pidettyjä ja hyväkäytöksisiä lapsia.



Ja kumma kyllä, vaikka meillä on pieni kämppä, niin kummasti nämä isojen, hienojen talojen lapset vaan viihtyvät meillä. Tarjoutuvat jopa yökylään ihan itse. Vaikka siellä kotona asiat olisivat NIIN PALJON paremmin ;).

Meillä kun on pienet neliöt, niin on helppo olla läsnä :D.

kuin olisi mennyt ajassa taaksepäin 50 vuotta =) Ihana ajatusmaailma: ydinperhe on onnellinen ja seesteinen, kateuden kohde. Yh-perhe on taas reppana, puolittaista elämää elävä torso, jonka lapset kaihoten ihailevat ydinperheitä =) Tähän vielä päälle viulumusiikki.



Valitettavasti todellisuus on toinen. Tärkeintä on aikuisen henkinen läsnäolo. Olen nähnyt paljon eroperheitä, joissa lapsien ja etävanhemman tunneside on huomattavasti vahvempi kuin ydinperheen lapsien ja isän välinen tunneside. Nimenomaan tunneside on se, joka kantaa. Ihminen voi olla fyysisesti läsnä, mutta on samalla henkisesti 1000km päässä - näitä isiä näkee paljon leikkipuistoissa.

Naarpurin mies on lasten kanssa pihalla päivittäin, mutta tunnetasolla niin kaukana. Toisen naapurin lapset käyvät isällään kerran kuussa, mutta lasten ja isän tunneside paistaa kauas. Väittäisin, että tuon yh:n lapsilla on parempi isäsuhde kuin toisen naapurin ydinperheen lapsilla.



Kannattaa myös miettiä, että onko lapsi antanut aihetta kiusaamiseen - ei ole lainkaan harvinaista nämä lällätykset "meidän isä asuukin meidän kanssa, sulla ei ole isää". Ja jos äidin suhtautuminen yksinhuoltajiin on tuollainen niin varmasti lapsetki ovat kotoaan jotain omaksuneet.

Kokemusteni mukaan yksinhuoltajaperheiden lasten pitäisi liittyä tiiviimmin yhteen ja totisesti tehdä selväksi, ettei varpaille ole tallomista.

sanan positiivisessa merktyksessä niin mikäs siinä. Mutta se että yh-perheiden lapset ovat rapun/naapuruston kauhukakaroita ei hyödytä ketään ja vähiten itse lapsia. Siitä saattaa pahimmasssa tapauksessa tulla itseään toteuttava ennustus.

ovat kiusanneet kateuksissaan lapsia joilla oli isä kotona. Lapsilleni oli vaikea pala meidän eromme. Tyttö varsinkin oireili todella pahoin. Itse en heti omassa tuskassani sitä huomannut.

Juttelimme ja selvitimme exän ja lasten kanssa asioita. Nyt tilanne alkaa helpottamaan kun lapsilla alkaa olla taas turvallinen olo ja varmuus paikastaan. Onneksi ex mukana lasten elämässä. Lapset reakoivat niin erilailla asioihin. En olisi uskonut omien lasteni kiusaavan

Minua kiusasi nuorempana luokkakaverini, joka eli vailla kontaktia alkoholisti-isäänsä. Hän tunsi minun isäni, ja tiesi että hän oli erityisen mukava tyyppi. Isäkateus purkautu aika ikävänä kiusaamisena teini-iässä. En tätä syy-yhteyttä itse tajunnut nuorempana, mutta olemme aikuisena asiasta puhuneet.



JA minä en ole mikään ydinperhe-ihannoija, olin itsekin jonkin aikaa yksinhuoltaja. Ex-puolisoni tosin on aktiivinen ja ihana isä, joten isäkateuden "vaaraa" ei ole.

..nykyään yksinhuoltajaperhettä pidetään tietyllä tapaa lähes normaalimpana kuin perinteista ydinperhettä. Täällä palstallakin (& 2+) usein äidit ylpeilevät kuinka "eivät enää ottaisi miestä riesoikseen" ja kyynisesti epäilevät että jokainen perusisä pettää vaimoaan. :/



Itse olen yksinhuoltajaisän(!) kasvatti ja minua eivät kiusanneet lapset vaan lasten vanhemmat, jotka syrjivät törkeästi. Isäni oli varakas ja tämähän aiheutti lisää mielipahaa vantaalaisessa lähiössä (me asuimme siis eri alueella kuin luokkalaiseni). Veti sanattomaksi se touhu...



Oma mieheni on isättömästä perheestä ja vaikka onkin kaikinpuolin ns. normaali, huomaa kyllä että isättömyys vaikuttaa hänen tyyliinsä olla isä. Esim. osa poikien kehitysvaiheista on hänelle tuntemattomia, on todella tiukka lapselle, pieni lapsemme ei saa pussata suulle jne. Perheen muut sisarukset oireilevat isättömyyttään (ja äitinsä jatkuvaa henkistä poissaoloa) selkeästi pahemmin nyt aikuisina ja mm. mieheni veli on aivan hakoteillä tänäkin päivänä.

Kai siellä koulussa nyt on sentään muitakin lapsia joilla on ns. ydinperhe?????

En kirjoittanut näemmä ihan valmiiksi. Yhteiskunta on sosiaalinen peli. Osa lapsista on ilkeitä, muuta en ajattele, oli syy mikä tahansa. Jotkut menevät ilkeiden mukaan, etteivät joutuisi kiusatuiksi tai että saisivat itse päästä pätemään. Ja nämä seikat vallitsevat riippumatta siitä, onko lapsi yh-perheestä vai ei.



Oma kokemukseni on, että yh-perheen lapsia sorsitaan. Siinä toteuttaa itseään se ennustus, että yh-perheiden lapset ovat hulttioita. Jos yh-perheiden lapset pitäisivät toistensa puolta tiukemmin, heille ei soitettaisi poskea, joten he eivät tuntisi tarvetta kiusata muita. Tämä on minusta sitä itsetuntoa, josta nykyään niin kovin pauhataan - joskus vailla syvempää harkintaa.



Toivottavasti rouva ap ei nyt koe, että halusin syyllistää hänen lapsiaan tai häntä itseään. Vaikka en oikein usko, että hänen täällä esittämänsä toisen käden tieto prikulleen pitää paikkansa, niin on mahdollista että lasta on kaltoinkohdeltu. Ja sitten on muita mahdollisuuksia myös. Lapsi valehtelee, esittää puolittaisen totuuden tai muuntelee totuutta. Vilpilliset väitteet pitää eliminoida mahdollisimman hyvin ja selvittää, mahdollisimman tarkkaan, mitä tapahtui. Sen jälkeen on vasta aika rankaista.



Sellaisia me olemme. Ensin sorsimme heikompiamme ja kun heikompi lopulta puolustautuu, syytämme häntä rettelöinnistä.

meinaatko sä että ap n lapsessa on jotain vikaa kun sitä kiusaavat toiset vialliset?

Kiusaajas on vikaa ei kiusatus

Valitettavasti omaa lasta kiusasi päiväkodissa täysin hemmoteltu yh-äidin ainoa lapsi. Sotki lapseni lelun lelupäivänä, kielsi menemästä toisten leikkiin mukaan, sai raivareita, meni aina jonon eteen, ja sai raivarin jos kiellettii.... (ja lapseni ei ollut tossukka, vaan tavallinen kiltti lapsi, joka oli vasta tullut ryhmään, kun taas toienn oli ollut kauan ja hänellä oli kvaeripiiri ja omallani ei, joten oli siis helppo kohde kiusaamiselle)



Opettajien mielestä tällä ainoalla lapsella oli oikeus opetella olemaan toisten kanssa. Entäs uhrin oikeudet? Kun lapsi tuli kaupungilla vastaan, hänellä oli aina seuranaan oma äiti, mummo ja usein vielä äidin sisar, ja lapsi oli aina kirkumassa ja huutamassa ja kaikki tanssivat pillin mukaan. Olin nuoren äidin ainoa lapsi. Äiti itse opiskeli lastentarhanopettajaksi, joten päiväkkodin opettajat varmaan halusivat pitää tulevan kollegan lapsen puolta.

ap, tuskin kaikkien yh:n lapset äpäriä ole. Eli aika rankasti sanottu.

tai tiukkuus vanhempana? Vaikka miehelläsi olisi ollut isä niin sekö olisi hänet saanut tajuamaan poikien eri kehitysvaiheet? Sinun argumentoinnissa ei ole mitään logiikkaa.



Loppujen lopuksi harvassa perheessä pussataab lapsia suulle - itse en tiedä yhtäkään perhettä ja kaikkien niiden vanhemmat ovat kasvaneet ydinperheissä. Minulla ei tulisi mieleenkään pussata lasta suulle, olen kasvanut ydinperheessä.