Aluksi järjellä ajattelin, mutta sitten taas menin tunteella:-(

Eihän sille ihminen mitään voi. Pidä kuitenkin mielessä, että joku siinä kärsii ja yritä huolehtia ettei se olisi sinä. Mäkin rakastuin varattuun mieheen mutta mulle kävi hyvin, sillä sekin rakastui muhun sillä me kuulutaan toisillemme. Meinasin kans ensin etten lähde leikkiin mukaan koska mulle siinä vaan käy huonosti, mutta jokin sisälläni sanoi että ei saa antaa periksi. Kyllä sen tietää kun se oikea osuu kohille, sääli että sen eksä joutui hieman kärsimään. Jos ei olis ollut niin voimmakkaat tunteet heti alusta en olis lähtenyt ees kokeilemaan, huvin vuoksi toisten liittoa rikkoamaan. Mutta nyt tiesin että tämä mies kuuluu oikeesti minulle ja minä hänelle.

eikö pelota että menette itsekin ajan kanssa vaihtoon?