Luuletko tosissasi että omat lapsesi hoitaisivat sinua kun olet vanha?

kaiketi niitä vielä sittenkin jonkinlaisia säilytyspaikkoja on vanhoille jos nyt vanhaksi elän. En halua velvoittaa lapsiani hoitamaan minua, en jaksa uskoa että välit siitä huononisivat mutta vanhuksia työksen hoitavana tiedän että se on raskasta vieraallekin.

tiedän monia, jotka ovat hoitaneet ja pysynee tihan hyvissä väleissä.

heidän pitää sit nauttia elämästä eikä hoitaa vanhaa kärttysää mummmoa:) toki haluan et käy mua katsomas mut olis se jo liikaa vaadittu...

näkyy sit siin kun he ovat aikuisia...lapset varmasti pitää huolta hyvistä vanhemmista mutta jos heil jotain patoitumia on lapsuudesta nii tuskin välittää susta paskan vertaa...

Tyhmin syy hankkia lapsia on selitellä, että "sitten joku käy vanhainkodissa katsomassa". Vanhainkodit ovat täynnä yksinäisiä vanhuksia joilla on isot määrät lapsia ja lapsenlapsia, eivät käy katsomassa ainakaan usein...

kaikista pidetään huolta.



Mummot, vaarit ja tädit on hoidettu loppuun asti.



Haettu vaikka kuinka raihnaisena kotilomille ja juhlapyhiksi kotiin. Useana pvänä viikossa käyty hoitokodissa/sairaalassa. Vuoronperään tietysti. Meitä on useampia tässä lähisuvussamme, vaikkakin vain kaksi sisarusta:)



Uskoisin, että lapsemme jatkavat automaattisesti tätä välittämisen kulttuuria...Vaikka eihän sitä koskaan tiedä.



Tärkeintä on, että teot tehdään rakkaudesta ja omasta halusta:)

Hoidan lapsiani äitinä, mutta en ajattele heitä omaisuutenani. Ymmärrän hyvin selvästi, että jos kohtelen heitä huonosti tai ymmärtämättömästi he eivät varmaankaan ole kovin halukkaita olemaan minun kanssani tekemisissä aikuisena vai vanhoina. En miellytä heitä aina, mutta kunnioitan aina. Ajattelen, että meistä tulee myöhemmin elämässä myös ystäviä sen lisäksi, että olemme vanhempia ja lapsia. Kohtelen siis lapsiani hyvin. Se jää heidän päätettäväkseen haluavatko ja pystyvätkö he hoitamaan minua ja miestäni, kun se aika koittaa.

mutta jos heillä, tai heidän lapsillaan, on aidosti sellainen mieli, että haluavat hoitaa minua elämäni loppupäässä, olen toki erittäin kiitollinen.



Omalta osaltani on muuten jännä ollut huomata, että olen ollut viimeisen isovanhempani loppuelämässä hyvinkin läsnä (myös ihan konreettisella tasolla), mutta omien vanhempieni hoitamisen ajattelu jotenkin tökkii.