Äh, 3-vuotias repii satukirjasta sivuja irti kun koitan lukea satuja. Mikä neuvoksi?

Etkö kiellä/estä poikaa? Meillä ei tuollainen onnistuisi alkuunkaan ja sadun lukeminen tyssäisi siihen.

t: 3

En ainakaan rankaisisi, ettei ala pitää lukemista negatiivisena asiana. Voit varmaan vain todeta lapsellesi, että ahaa, et nyt taidakaan jaksaa kuunnella... Häntä ei varmaan vain sadut kiinnosta nyt/vielä.



Ja voittehan katsella ihan lyhyitä kirjoja tai pelkästään kuvia ja jutella niistä sitten yhdessä, sen sijaan, että pitäisi tyytyä istumaan hiljaa paikallaan. Loruile ja runottele lapsellesi vaikka sellaisia perinteisiä loruja, joihin kuuluu jonkinlainen leikki mukaan, esim. harakka huttua keittää, körö körö kirkkoon jne.

kieltäisin, ja sitten sanoisin että jos revit, ei lueta mitään ja laittaisin kaikki kirjat "jäähylle" ja sanoisin että kokeillaan huomenna uudestaan. Enkä antaisi periksi huudosta huolimatta, vaan ottaisin kirjat esille vasta seuraavana päivänä (tai mihin nyt aikarajan olisinkaan asettanut). Kyllähän kolmevuotiaalle voi selittää ettei kirjoja saa repiä ja syy-seurausta, että koska revit, kirjat pitää laittaa pois. Tämä ei tietenkään toimi jos lapsi ei tykkää satujen kuuntelemisesta eikä koe tätä "rangaistuksena".



Olisi muuten meidän lapselle aivan kamala rangaistus tämä, melkein yhtä paha kuin rakkaimman unilelun vieminen :)

en mäkään ole täydellinen äiti, mutta 3-vuotias on jo niin iso, että pitäisi ihan puhetta ymmärtää.!?



ja muutenkin ymmärtää ettei kirjoja voi rikkoa. jos tää juttu on tosi, niin et tietenkään lue satuja, jos repii sivuja. sanot että sitten vasta luetaan, kun repiminen loppuu! thats it.

että millaisia kirjoja luette, meidän 3v kanssa luetaan siis sellaisia kuvallisia kirjoja, ei jaksa vielä keskittyä pitkiin satukirjoihin. Kirjoissa on muutama lause sivullaan ja kuvien katselu yhtä tärkeässä roolissa kuin lukeminen. Lapsi itse saa kääntää sivuja. Luetaan joka päivä muutama kirja, kuuluu meillä iltarutiineihin ja joskus luetaan muuten vaan.



t. no 6

Tyttö on ja muutenkin tosi uhmakas.



ap

Miten ihmeessä voi olla näin eri käsityksiä kasvatuksesta ja lapsen iästä? Ei kolmen ikäinen ole enää mikään pieni paapottava hellantelttu, joka saa repiä kirjoja ja jolle lauletaan harakkahuttua sitten vastapainoksi. Varmaan saa vielä tuttipulloakin?



No kukin tekee tyylillään. Minä tunnen vain sellaisia 3-vuotiaita, jotka ovat jo "isoja", ajattelevia ja järkeviä tapauksia. Eivät he enää vahingossa asioita tee, yleensä tahallaan, ja rajat ja rangaistukset on oltava sen mukaiset! Liika lässytys ei auta.



Mitäköhän on kymmenen vuoden päästä, kun nämä paapopennut päästetään vapaaksi? Todella innolla odotan.

Taisinpa olla tämän ketjun lällyin äiti, ehkä olinkin huono vastaamaan tähän, kun itsellä on 2,5-vuotias tyttönen, joka tuntee jo nimeltä useita mm. Kirsi Kunnaksen runoja ja toivoo niitä uudestaan ja uudestaan luettavaksi.



Mutta ehkä joo nätisti sanoisin, ettei kirjoja saa repiä, kun ei niitä voi sen jälkeen lukea, ja sitten, jos repiminen jatkuu, toteasin vain rauhallisesti, ettei nyt tainnut lukeminen kiinnostaa.

Miten ihmeessä voi olla näin eri käsityksiä kasvatuksesta ja lapsen iästä? Ei kolmen ikäinen ole enää mikään pieni paapottava hellantelttu, joka saa repiä kirjoja ja jolle lauletaan harakkahuttua sitten vastapainoksi. Varmaan saa vielä tuttipulloakin? No kukin tekee tyylillään. Minä tunnen vain sellaisia 3-vuotiaita, jotka ovat jo "isoja", ajattelevia ja järkeviä tapauksia. Eivät he enää vahingossa asioita tee, yleensä tahallaan, ja rajat ja rangaistukset on oltava sen mukaiset! Liika lässytys ei auta. Mitäköhän on kymmenen vuoden päästä, kun nämä paapopennut päästetään vapaaksi? Todella innolla odotan.

Miten ihmeessä voi olla näin eri käsityksiä kasvatuksesta ja lapsen iästä? Ei kolmen ikäinen ole enää mikään pieni paapottava hellantelttu, joka saa repiä kirjoja ja jolle lauletaan harakkahuttua sitten vastapainoksi. Varmaan saa vielä tuttipulloakin? No kukin tekee tyylillään. Minä tunnen vain sellaisia 3-vuotiaita, jotka ovat jo "isoja", ajattelevia ja järkeviä tapauksia. Eivät he enää vahingossa asioita tee, yleensä tahallaan, ja rajat ja rangaistukset on oltava sen mukaiset! Liika lässytys ei auta. Mitäköhän on kymmenen vuoden päästä, kun nämä paapopennut päästetään vapaaksi? Todella innolla odotan.

Viitonen vielä jatkaa, että lukeminen on mielestäni niin tärkeä asia, että välttäisin valjastamasta sitä kasvatuksen tehtäviin... Kuria ja säännöt pitää toki olla, mutta lukemisesta en tekisi spektaakkelimaista kasvatustapahtumaa.

Olinkin jo aiemmin ehtinyt todeta, mitä tuo meidän "paapopentu" puuhailee kirjojen saralla, muutenkin on ihan reipas ja kasvanut "kurissa ja nuhteessa", ei tarvitse siis huolestua! :)

Lukeeko itsekseen (=katselee kuvia ja kääntää sivuja), vai pitääkö kirjat säilyttää lukkojen takana, ettei käy niitä repimässä?



Meillä alle 3v poika rakastaa, kun hänelle luetaan ja hakee myös itsekseen kirjoja hyllystä "luettavakseen". Vahingossa voi joskus tulla repeämiä, muttei siis enää tahallaan hajoita kirjoja (kuten joskus 1-vuotiaana, kun siirryttiin pahvikirjoista normaaleihin).



Ehkä teidän täytyy lukea vain vauvakirjoja, joissa paksut sivut ;)

Laitat lautasen pois ja toteat ettei taida syöminen kiinnostaa? Syöminenkin (kuten lukeminenkin) on aika tärkeä juttu ja siitä ei saa tulla negatiivinen asia, eikö vaan?! Mutta uhma on uhmaa ja minusta on selvää että kolmevuotiaalle tehdään selväksi että kirjojen repimistä ei hyväksytä! Antaisin ensin "leikkimielisesti" vaikka jonkun vanhan vihon ja sanoisin että tämän sivut saat repiä mutta nyt sovitaan että kirjoja ei sitten revitä, jookos? Jos repiminen jatkuu niin sitten joku rangaistus --> jäähy, lelun takavarikointi tms mikä teillä on yleensäkin käytössä. Eihän uhmassa ole kyse siitä kiinnostaako tyttö kirja vai ei vaan se että tekee jotain minkä tietää ei-hyväksytyksi.

Kuuluu ihan normaaliin kehitykseen. Tietysti yksikään av- mamman lapsi ei revi kirjoja.

Kiellät ja menee kyllä ihan ohi itsekseen.

Joskus sit heität ne rikkinäiset pois ja se on siinä.

Pojat meillä 6v. ja 8v. ja kummatkin on repinyt kirjoja joskus ja enään en edes sellaisia muista.

Lapsetkin kehittyy eri aikaan ja voivat myös kiukussaan repiä kirjoja.

Älä ota ongelmaa asiasta.

enää repisi. Mutta hyvä sentään, että ymmärrät hakea apua itsellesi tuohon ongelmaan täältä av:lta.

Viitonen vastaa nopeasti, että lukeminen on harrastus, syöminen ei, siksi reagoisin näissä asioissa hyvin eri tavalla.

eikä enää revi. Meillä vielä 1-2 vuotiaana on saatettu kirjoja käsitellä kaltoin, syödä ja repiä, mutta 3-vuotiaana enää ei. Tosin olen ihan alusta asti opettanut että kirjoja käsitellään varovasti ja "kunnioittavasti". Silloin kun lapset eivät vielä osanneet kirjoja käsitellä, luettiin aina niin että vain äiti/isä koski kirjaan ja lapset katselivat ja kuuntelivat. Lukuhetken jälkeen kirjat nostettiin ylös kirjahyllyyn, missä saivat olla rauhassa. nyt 3-vuotiailla kirjat ovat alhaalla ja saavati niitä itsekin katsella.

tosin ei kyllä naurata kun tällaisten avuttomien vanhempien kekarat sitten terorisoi koulussa kaikkia ja kaikkea, kun ei ole ikinä osattu kieltää mitään. Ettei vaan taaperolle tule pahamieli ja sitten se ei enää halua syödä tai lukea tai nukkua tai jotain muuta.



KAsvattakaa niitä lapsianne ja olkaa vanhempia. Kaverit ja tädit on sitte erikseen.

Rajat on rakkautta. Turvallisuudentunnekin kehittyy kun sille uhmaikäiselle laitetaan rajat ja rangaistukset. Sitten jos itkettää niin sitten itkettää, ei ne siihen itkuun kuole.



Ja vitoselle sanoisin että jos sun ainoa lapsi on vasta 2.5v niin en ihan hirveästi leijuis kasvatuskokemuksilla.

repii sivuja. Ei siinä sen kummempaa. Hän on lapsi ja vaatii sinulta aikuisena olemista. Ei kaikkeen tarvitse etsia rangaistuskeinoja. Rauhallinen ja jämäkkä puhe ja sen mukaan toimiminen riittää hyvin pitkälle monessa tapauksessa. Jotenkin se vain tuntuu olevan hukassa heti, jos lapsi sattuu olevan vähänkään uhmakas. En todellakaan halua nyt loukata tai muuta vastaavaa, mutta kun oikeasti nämä asiat eivät ole mitään avaruustiedettä.

Voi teitä täydelliset mammat! Tottakai 3-vuotiaalle pitää opettaa tapoja, mutta että ihmettelette sitä, ettei sen ikäinen automaattisesti tottele?! Hei, oletteko kuulleet esim. temperamenttieroista tai vaikkapa uhmaiästä?! Minun lapseni ovat olleet esim. kirjojen suhteen rauhallista sorttia, mutta voin ihan hyvin kuvitella kirjoja repivän 3-vuotiaan, josta ei tulekaan välttämättä mummojen potkijaa.

Joo ei se meidänkään kohta 4-vuotias ole totellut pariin vuoteen oikeastaan yhtään mitään ja neuvolan kanssakin olemme asiasta jutelleet. On luonteeltaan erittäin jääräpäinen, ei todellakaan sieltä helpoimmasta päästä. Mutta jos olisin aina antanut hänelle kaikessa periksi, voisin kuvitella minkälainen sirkus täällä kotona olisi ja kenen pillin mukaan tanssittaisiin. Sitä suuremmalla syyllä kova kuri lapselle, joka on uhmakas. Tietenkin sitä sylittelyä, jutustelua, pussaamista yms. asiaan kuuluvaa täytyy olla ja paljon.



Mutta ei enää 3-vuotiaan kanssa saisi ihmetellä, että mitäköhän tekisi, jos sen ikäinen repii kirjasta sivuja. Niin kuin joku sanoi, ei se mitään avaruustiedettä ole. Kirjan luku loppuu siihen ja lapsi tietenkin huutaa ja itkee. Mutta se on vaan kestettävä.



Nykyään näkee paljon niitä vanhempia, jotka ihan oikeasti lässyttävät lapsilleen, jopa siis jo 3-vuotiaille ja ovat täysin sokeita sen suhteen, miten asiat ehkä kannattaisi hoitaa, jotta sitten lapsen kasvaessa olisi helpompaa. Lapsen täytyy kokea niitä pettymyksiä, se kuuluu asiaan, se on hyvä asia.



En itsekään todella tee kaikkea oikein, varmaan menee monet asiat päin mäntyä, mutta jotenkin pelottavaa, jos lapsi määrää tahdin.



Tämä on vain minun mielipiteeni ja olenkin luultavasti vähän "epämamma" näin yleensäkin. Lapset menevät siinä perheen ehdoilla, sen kummemmin jalustalle nostamatta.