Jos tulisi valinnan paikka, kumman valitsisit

Entä puoliso vai lapset? Nyt kun ei ole koiraa tai lapsia, valitsisin puolison silläkin uhalla etten koskaan saisi lapsia. Hmm... mutta jos en koskaan saisi koiraa... Paha sanoa minkä valitsisin näistä kolmesta, jos olisin kiintynyt jokaiseen.

Tietenkin puolison. Koira on mulle tärkeä, mutta jos voisin vaikka pelastaa vain toisen, niin sitten puolison. Mutta koirasta en ole mistään hinnasta luopumassa eli tuollainen valintatilanne on täysin kuvitteellinen meidän perheessä.

Kummastakaan en ikinä milloinkaan luopua voisi, joten tähänkään talouteen ei tuollaista päätöksen hetkeä ole ikinä tulossa. Mut jos nyt kävis esim niin että miehelle sattuis vaikka astma puhkeamaan niin lääkkeillä sais selvitä ja muutettais järjestelyjä kotona niin ettei koira pääsis enää sänkyyn ym ym.. aina löytyy jokin ratkaisu!

Koira on tietyllä tavalla perheenjäsen, mutta silti "vain" lemmikki. Rakas ihminen menee ehdottomasti koiran edelle.

Ja liittyykö toi johonkin?



Ei kukaan nyt kumppaniaan hylkää jos vaikka olisi allergiaa perheessä. Tai sitten saa olla kohtuu surkea suhde, täysin uusi suhde tms.



Automaattisesti hakisin koiralle uuden perheen jos tarttee toinen valita.

Ja liittyykö toi johonkin?

Ei kukaan nyt kumppaniaan hylkää jos vaikka olisi allergiaa perheessä. Tai sitten saa olla kohtuu surkea suhde, täysin uusi suhde tms.

Automaattisesti hakisin koiralle uuden perheen jos tarttee toinen valita.

Et taida olla koiraihminen? Äläkä nyt sano, että: "kyllä meillä koira on!" Se ei todellakaan aina tarkoita että koiraihminen olisi siltikään. Meillä koira on perheenjäsen siinä missä minä tai miehenikin eli ei "vain" lemmikki missään tapauksessa. Parisuhde on oikein loistava eikä lainkaan uusikaan. Unohdin kyllä mainita tuossa edellisessä viestissäni, että olemme jopa asiasta mieheni kanssa keskustelleet ja jos siis allergiaa ilmenisi minulla tai miehelläni koira jäisi silti ja molemmat on asiasta samaa mieltä. Näin meillä. Enkä edes odota, että ei-koiraihmiset tätä ymmärtäisikään.

Meillä ei ole koiraa, eikä tule. Mies on ja pysyy.

riippuu ihan tilanteesta!



Minun piti tavallaan valita itseni tai kissojeni väliltä. Valitsin kissat, eli aloin syödä allergialääkettä säännöllisesti satunnaisen sijaan.



Jos puoliso muuttuisi jotenkin kummalliseksi ja uhkaisi kissojen tappamisella tai omalla lähtemisellään, niin kyllä saisi ukko mennä ja kissat jäisivät. Vaikea kuvitella, kun hän on ihan yhtä kissaihminen kuin minäkin.



Parin kissan kohdalla olen valinnut omaksi edukseni niin, että kun kissa ei ole oppinut sisäsiistiksi ja on selvästi kaivannut ulos, olen antanut kissan tuttuun kotiin, jossa se pääsee ulkoilemaan turvallisesti, eikä minun tarvitse mopata lattioita ja paikkailla ovenpieliä.

Ja liittyykö toi johonkin?

Ei kukaan nyt kumppaniaan hylkää jos vaikka olisi allergiaa perheessä. Tai sitten saa olla kohtuu surkea suhde, täysin uusi suhde tms.

Automaattisesti hakisin koiralle uuden perheen jos tarttee toinen valita.

Et taida olla koiraihminen? Äläkä nyt sano, että: "kyllä meillä koira on!" Se ei todellakaan aina tarkoita että koiraihminen olisi siltikään. Meillä koira on perheenjäsen siinä missä minä tai miehenikin eli ei "vain" lemmikki missään tapauksessa. Parisuhde on oikein loistava eikä lainkaan uusikaan. Unohdin kyllä mainita tuossa edellisessä viestissäni, että olemme jopa asiasta mieheni kanssa keskustelleet ja jos siis allergiaa ilmenisi minulla tai miehelläni koira jäisi silti ja molemmat on asiasta samaa mieltä. Näin meillä. Enkä edes odota, että ei-koiraihmiset tätä ymmärtäisikään.

Ja liittyykö toi johonkin?

Ei kukaan nyt kumppaniaan hylkää jos vaikka olisi allergiaa perheessä. Tai sitten saa olla kohtuu surkea suhde, täysin uusi suhde tms.

Automaattisesti hakisin koiralle uuden perheen jos tarttee toinen valita.

Et taida olla koiraihminen? Äläkä nyt sano, että: "kyllä meillä koira on!" Se ei todellakaan aina tarkoita että koiraihminen olisi siltikään. Meillä koira on perheenjäsen siinä missä minä tai miehenikin eli ei "vain" lemmikki missään tapauksessa. Parisuhde on oikein loistava eikä lainkaan uusikaan. Unohdin kyllä mainita tuossa edellisessä viestissäni, että olemme jopa asiasta mieheni kanssa keskustelleet ja jos siis allergiaa ilmenisi minulla tai miehelläni koira jäisi silti ja molemmat on asiasta samaa mieltä. Näin meillä. Enkä edes odota, että ei-koiraihmiset tätä ymmärtäisikään.

Miksi ei lääkehoito lapsen kohdalla tulisi kyseeseen? Kyllä tietääkseni on myös lapsille sopivia allergialääkkeitä..?

Jos kävisi niin että lapsi olisi allerginen en siltikään luopuisi koirastani. Aika usein tällaiset "allergiat" ovat ohimeneviä ja jos asiaa oikein tutkittaisiin niin saattaisipa jopa selvitä ettei koko allergiassa lopuksi kyse koirasta olekkaan. Nykypäivänä ja varsinkin ennen vanhaan vaan heti oletettiin että no tosta mustistahan se selkeesti johtuu ja ei muuta kuin koira kiertoon tai pahimmassa tapauksessa piikille?

Oottekos muuten lueskellu viimeaikaisia tutkimuksia mm. siitä että koiraperheiden lapset ovat harvemmin allergisia millekkään kuin lapset jotka ovat eläneet koirattomassa perheessä. Jopa Allergia- ja astmaliitto tiedottaa ko. asiasta ja kertoopa että suoja yliherkkyyksiä vastaan on vielä parempi jos koira saa oleskella pienokaisten makuuhuoneessa.

jää kumpi on ollut kauemmin perheessä. Jos koira 10v ja puoliso 1v niin kyllä puoliso lähtee ja koira jää.

mitä jos tulee ero - kumpi saa koiran? Miten se menee?

miten joku voi rinnastaa eläimen TASAVERTAISENA ihmiseen: omaan kumppaniin ja lapsiin?! Tai sanoa, ettei sellaista valintaa koskaan tulisi eteen, jossa pitäisi puolison (tai lasten) ja koiran välillä valita...



Siis väitättekö te tosiaan, ettei ole allergioita/sairauksia, jotka sulkevat karvaisen lemmikin pois kysymyksestä. Ihan taatusti on niin vakavia astmoja, muita keuhkosairauksia ja allergioita, ettei lemmikkieläimen pitäminen ole mahdollista. Ja jos sellainen sairaus/allergia puhkeaisi perheessänne (tai perheeseen syntyisi vaikka syntymästää asti keuhkosairas vauva), eikö olisi selvää, että koiran olisi pakko lähteä? Siis eihän silloin olisi mitään "päätettävää", vai olisiko? - Äärimmäisen surullistahan tuo olisi, mutta kyllä sellaisen tilanteen edessä on moni perhe ollut, että koirasta vain on pakko luopua. Aika naiivia sanoa, ettei sellaisen päätöksen eteen koskaan voisi joutua. Todellakin on niin allergisia/astmaattisia ihmisiä, että heille on MAHDOTONTA olla saati sitten jatkuvasti asua samassa tilassa lemmikin kanssa. Siis konkreettisesti hengenvaarallista.



Aika pelottavaa, että jotkut riskeeraisivat puolisonsa tai lastensa hengen koiran takia...

miten joku voi rinnastaa eläimen TASAVERTAISENA ihmiseen: omaan kumppaniin ja lapsiin?! Tai sanoa, ettei sellaista valintaa koskaan tulisi eteen, jossa pitäisi puolison (tai lasten) ja koiran välillä valita...

Siis väitättekö te tosiaan, ettei ole allergioita/sairauksia, jotka sulkevat karvaisen lemmikin pois kysymyksestä. Ihan taatusti on niin vakavia astmoja, muita keuhkosairauksia ja allergioita, ettei lemmikkieläimen pitäminen ole mahdollista. Ja jos sellainen sairaus/allergia puhkeaisi perheessänne (tai perheeseen syntyisi vaikka syntymästää asti keuhkosairas vauva), eikö olisi selvää, että koiran olisi pakko lähteä? Siis eihän silloin olisi mitään "päätettävää", vai olisiko? - Äärimmäisen surullistahan tuo olisi, mutta kyllä sellaisen tilanteen edessä on moni perhe ollut, että koirasta vain on pakko luopua. Aika naiivia sanoa, ettei sellaisen päätöksen eteen koskaan voisi joutua. Todellakin on niin allergisia/astmaattisia ihmisiä, että heille on MAHDOTONTA olla saati sitten jatkuvasti asua samassa tilassa lemmikin kanssa. Siis konkreettisesti hengenvaarallista.

Aika pelottavaa, että jotkut riskeeraisivat puolisonsa tai lastensa hengen koiran takia...

Kuten jo tuossa aiemmin sanoin niin toistanpa uudelleen kun ei mene jakeluun: en odotakkaan ymmärrystä ei-koraihmisiltä tämän asian suhteen.

"Äärimmäisen surullistahan tuo olisi, mutta kyllä sellaisen tilanteen edessä on moni perhe ollut, että koirasta vain on pakko luopua."

Tähän kommenttina, että never say never ja pakko ei oo ku kuolla!

Ja kuinkahan moni noista MONISTA perheistä on myöskin tuon koirasta luopumispäätöksen tehnyt hutkien, ei tutkien! Ollaan vaan niin vitun laiskoja, ettei jakseta sen koiraparan eteen tehdä sen enempää. Ei muuta ku koira pellolle ja elämä jatkuu taas!

Kun olen päättänyt koiran ottaa niin olen myöskin samalla luvannut sille hyvän ja onnellisen elämän sen loppuiäksi, minun kanssani, osana perhettä.