puolitoistavuotiaan huoltajuudesta, kummalle vanhemmalle?

huoltajuus ja tapaamisoiekudet/ asuminen ovat täysin eri asioita.



ne ratkotaan erikseen. huoltajuus liittyy tiedonsaantioioiekuteen ja oikeuteen päättää eism. koulusta ja hallita lapsen tiliä jne. Se ei ole kytkeytynyt asumiseen.

samassa osoitteessa. Eli silloin sinä voitat lähivanhemman paikan.

Mutta mikään ei oo varmaa...

nykyään lapset jaetaan valitettavan usein. Kumpikin vanhempi saa nauttia lähivanhemmuudesta. Tärkeintä kuitenkin monelle se, ettei tarvi maksaa elareita.

t. sossuntäti

ihan sama elareista minulle.

Tärkeämpää olisi se, että molemmat vanhemmat säilyvät lapsen elämässä tasaveroisina.

Jos mies on lähivanhempi, niin ikävä kyllä joutuisin viikonloppuäidin osaan ja se tuntuu pahalta, kun on tottunut olemaan se huolehtivampi ja enemmän vastuuta ottava osapuoli.



Koen, että mies yrittää tehdä tätä hankalaksi tahallaan jaaikoo vaatia huoltajuutta kiusallaan. Mutta eihän se välttämättä pidä paikkaansa, mutta kuinka hänestä tulisi "yhdessä yössä" toimiva rutiineista yms. kiinni pitävä vanhempi, kun ei nytkään pysty/halua sellainen olla.



Ja koen, että äidin poistaminen noin pienen arjesta olisi se huonompi ratkaisu. Kun isällään olisi kuitenkin mahdollisuus päivittäin esim. ulkoilla ja leikkiä lapsensa kanssa (mitä ei nyt tee kuin todella harvoin ).



Minulla ei vastaavaa mahdollisuutta olisi etävanhempana.



T. Ap

tollainen tilanne, toivottavasti ei tuu ikinä, niin mä tekisin ihan mitä vaan että lapsi olisi mulla! muuttaisin vaikka toiselle puolelle maapalloa, jos tilanne sitä vaatisi!

vaikka on hyvä isi jne niin kyl mä sen lapsen haluan tottakai!!!!!!

mutta hirveä ajatus jos joutuisin viikot olemaan erossa taaperostani. En ymmärrä miten voisin nukkua ja jatkaa arkea vauvan kanssa. Tämä huolimatta siitä että lapsillamme on todella hyvä ja osallistuva isä.

Eli tilanne tämä, olen raskaana, la 5.3.

Olen eroamassa miehestäni, avoliitto, mutta taaperosta yhteishuoltajuus.

Mies haluaa taaperon itselleen, vaikka ei ole kokoaikana osoittanut olevansa tasaveroinen vanhempi. ei mitään laiminlyöntejä, mutta selkeää lusmuilua vähän kaikessa.

Meinaa, että en saisi olla lähivanhempi syystä, että synnytän kohta.

Itse haluaisin, että me vanhemmat asuisimme samalla paikkakunnalla ja että isä voisi lastaan tavata vaikka joka päivä. Olisin siis itse lähivanhempi.

Mies haluaa olla lähivanhempi, mutta tällöin tämä tiheä tapaaminen olisi aikavarmasti minulle vaikeampaa, en siis näkisi lastani päivittäin.

Tällähetkellä lapsi selkeästi turvaa enemmän minuun ja viettää suurimman osan arjesta minun kanssani, kun mies nukkuu/katsoo tv:tä/pelaa koneella tai muuta sellaista.

Menemme sosiaalityöntekijälle heti, kun saan ajan varattua ja siellä keskustelemme tästä aiheesta. Tarkoituksena siis tehdä jonkinlainen paperi lapsen huoltajuudesta. Itse haluan, että yhteishuoltajuus toimisi jatkossakin.

Nyt siis asiallisia kommentteja kehiin, miten teillä on asiat sujuneet ja mihin tässä pitäisi varautua?

Hyvä että haluat pitää miehen mukana arjessa, mutta älä lähde liikaa myötäilemään miehen vaatimuksia, älä väitä häntä paremmaksi isäksi mitä on jne.

Mun mielestäni ehdottomasti tuollaisessa tapauksessa lapset kuuluvat äidin luokse. Uskon myös, että tuollaisella mielenkiinnolla varustettu mies tuskin jaksaa aktiivisesti tavata lapsiaan, jos lapset jäävät sinulle. Joten varaudu totaaliseen yksinhuoltajuuteen ja miehen lusmuiluun jatkossakin.

kun ei ole mitään tajua arjen pyörityksestä, on helppo kiusata sinua "tahdon lähivanhemmaksi". Ehkä siellä sovittelussa (??) miehelle selviää näitä asioita. Todella outo ajatus, että pikkutaapero erotettaisiin äidistä lusmuisälle.



Totta, älä myötäile miestä liikaa vaan vaadi kunnolla mitä haluat. Ja kunnon elatukset kanssa. Siinä lipsuminen on VAIN ja ainoastaan sinulta ja lapsilta pois arjesta. Miksi haluaisit heidän kärsivän siitä, että olet liian kiltti vaatimaan sitä mitä teille kuuluu.

ihan perusjuttuja, kuten milloin taapero oli viimeksi neuvolassa, milloin seuraava kerta on? Miten hammastarkastukset? Entä muistaako syntymäpainon, henkkareiden loppuosan jne. Jos itse luulet ettei mies tiedä, niin kun menette sos.työntekijälle, kysy nämä tms. mieheltäsi, niin sossu näkee, että mies ei todellakaan ole perillä taaperon asioista ja arjesta.

(en ole edellinen kirjoittaja)



ja älä kerro miehellesi etukäteen, että mitä aiot kysyä.



Olen kuullut monelta, että sovittelija ehdottaa "jos tähän asti mies on osallistunut niin vähän, niin eikö nyt olisi jo aika osallistua enemmän ja sovitaan sopimus miehen hyväksi". Siis TÄH??! Ei kai se voi olla neuvotteluissa etu, että on huonosti hoitanut vanhemmuuden siihen saakka. Tosin luulen, että sossut sanovat näin ettei syytettäisi liiasta äidin suosimisesta. Ei kai kukaan oikeasti voi oll sitä mieltä. Mutta varaudu siihen henkisesti ap. Tosin tietämissäni tapauksissa lapset jo kouluikäisiä.



Ap voimia, pysy tiukkana, älä anna periksi!!!

hyvistä vastauksista.

Nyt mies keksi, että hän lähtee pienen kanssa omaan mummolaansa viikoksi, olen tässä yrittänyt selittää, että on turhan pitkä aika olla minusta erossa. Vertasi sitten fiksuna, että eihän tossa markettireissullakaan tullut ikävää X (.

Joo, ja että kun minä olen ollut pienen kanssa kerran omassa mummolassani useamman päivän, niin miksei näin päin.

Juma, tuntuu tollolta, mutta toisaalta, tajuaiskohan se jotain, kun jonkun aikaa vaihtelee vaippoja ja muuta sellaista. Voisin antaa sen pari päivää ollakin, mutta milläs varmistaisin sen, että tulee takaisin sieltä.. Per**le tätä tohua.. ap täällä siis.

Tietenkään ukko ei lähde viikoksi mummolaan tuossa tilanteessa lapsen kanssa.



Teepä niin, että soitat huomenna lastenvalvojalle ja sovi tapaamisesta. Älä lupaa miehelle mitään äläkä sovi mitään tämän painostuksen takia.



Anteeksi vain, sinun tärkein tehtävä on olla äiti lapsellesi ja turvata tämän hyvinvointi. Miehen tarpeet eivät ole sinun ongelmasi.