En pääse ylä-aste-lukioaikaisesta kiusaamisestani yli!

Minua kiusattiin ylä-asteella ja lukioaikana haukkumalla, sekä sulkemalla ulos porukasta. Olenkin ollut hyvin yksinäinen koko elämäni. Jotenkin olen kuitenkin selvinnyt ja suoriutunut elämästäni kohtuullisesti.



Nyt on vain seinä noussut vastaan: nykyisessä työssäni sain selville, että yksi pahimmista kiusaajistani tekee työtä hyvin lähellä minua (ei samassa organisaatiossa, mutta saman aiheen parissa yhteistyökumppanina) ja tekee yhteistyötä esimieheni kanssa tiiviisti. Pelkään kuollakseni, että törmään tähän kiusaajaan tai että hän saa tietää minusta!



Minusta tuntuu, etten enää oikein uskalla mennä työpaikalleni, etten vain törmäisi tähän ihmiseen, jos hän sattuisi vaikka tulemaan käymään siellä. Minun on pakko vaihtaa työpaikkaa, en vain pysty elämään jatkuvassa pelossa!



Onko muilla tällaisia kokemuksia? Onko kukaan jäänyt näin jumiin pelkonsa kanssa?