Tosi, tosi ujo lapsi kylässä.

aikaa tutustumiseen. On parempi jättää lapset leikkimään keskenään. Ja mikäs siinä, jos tulevat keskenään toimeen. Kannusta noin ohimennen ja ole ystävällinen, niin voit saavuttaa aikojen kuluessa lapsen luottamuksen.

Muuten ei pian uskalla tulla teille enää

:)

olisi ollut se, että olisivat ystävällisesti tervehtineet ja hymyilleet välillä ohimennen (että olisin tuntenut olevani heidän mielestä ok ja ihan mukava, vaikka olinkin niin ujo etten uskaltanut reippaasti heidän kanssaan jutella)



ja että olisivat ehkä jutelleetkin jotain, jos yhtäaikaa ruokapöydässä oltiin, mutta mielellään jotain sellaista johon ei välttämättä odoteta mitään hymähdystä tai (ujoa) hymyä kummempaa vastausta.



Kamalinta oli se, kun kerran perheen äiti ruokapöydässä kysyi minulta jotain, enkä millään saanut sanaa suustani, ja sitten kaikki alkoivat tuijottaa ja sitten perheen isä tokaisi ärtyneellä äänellä että "Meillä on kyllä tapana olla sen verran kohteliaita että vastataan kun joku kysyy!"



Minä siinä sitten itkua nieleskellen yritin syödä loppuun ja soperrella jotain vastausta.. huh.



(niin ja enää en ole ujo, vaikka lapsena olinkin!)

Ko. tyypillä saattaa olla kotona vaikeuksia omien vanhempiensa kanssa, eivät vietä hänen kanssaan paljon aikaa tai muuta vastaavaa. Eli saattaa olla ettei osaa olla aikuisten kanssa, tai ei voi luottaa heihin? Tai äiti ja isi on kieltänyt juttelemasta perheen asioista, joten pelkää puhua jne.



Jos on ekaa kertaa antaisin leikkiä rauhassa, jos on jo aiemmin kyläillyt, yrittäisin kyllä voittaa lapsen luottamuksen jollain.



Minusta tuli tällä lailla yhdelle lapselle todella tärkeä aikuisen roolimalli, ja kertoo nykyään mulle kaikista huolistaan jne.



Eli ota selvää, on tyhmää jättää asia oman onnensa nojaan!



Ja jos hänellä tosiaan on kaikki muuten kunnossa, niin eihän tuossa tutustumisyrittämisessä ole hävinnyt mitään?!



Minkä ikäiset tässä on kyseessä?

Tuota vastausta. Ujojakin lapsia on, ilman sen kummempaa syytä. Miksi heti epäillä että kotona on jotain vialla, vaikka sinulle on vastaan sattunutkin sellainen tapaus?

Ap:lle, parasta varmaan tosiaan jutella lapselle mutta sellaista johon ei tarvitse välttämättä jutella. Voit myös mainita että on kiva kun hän tuli kylään.

Minulla on kaksi ujoa poikaa.

Ko. tyypillä saattaa olla kotona vaikeuksia omien vanhempiensa kanssa, eivät vietä hänen kanssaan paljon aikaa tai muuta vastaavaa. Eli saattaa olla ettei osaa olla aikuisten kanssa, tai ei voi luottaa heihin? Tai äiti ja isi on kieltänyt juttelemasta perheen asioista, joten pelkää puhua jne. Jos on ekaa kertaa antaisin leikkiä rauhassa, jos on jo aiemmin kyläillyt, yrittäisin kyllä voittaa lapsen luottamuksen jollain. Minusta tuli tällä lailla yhdelle lapselle todella tärkeä aikuisen roolimalli, ja kertoo nykyään mulle kaikista huolistaan jne. Eli ota selvää, on tyhmää jättää asia oman onnensa nojaan! Ja jos hänellä tosiaan on kaikki muuten kunnossa, niin eihän tuossa tutustumisyrittämisessä ole hävinnyt mitään?! Minkä ikäiset tässä on kyseessä?