Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei kelpuuta äitiä enää mihinkään
08.03.2010 |
Onko kellään muulla kokemusta uhmaikäisen käytöksestä missä toinen vanhemmista ei kelpaa mihinkään? Meillä on tilanne missä parivuotias juoksee joka asiasssa isänsä luo, olipa kyseessä sitten itsensä loukkaaminen, nälkä, iltapesut tai nukutus. Muuten käyttäytyy ihan normaalisti ja on äitiäkin kohtaan ihan kuten ennenkin. Jostain syystä minä en vain saisi osallistua mihinkään =(
Miten tähän pitäisi reagoida, minusta tuntuu kurjalta?
Kommentit (5)
toivottavasti tätä ei kestäisi enää kauan. =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä kohta 2,5 vuotias ja tehnyt samaa joitakin kuukausia. Se kuuluu lapsen kehitykseen. Aluksi luulin että olenko jotenkin liian äkäinen tms. lapselle mutta onneksi olen ymmärtänyt että ei se siitä johdu. AIna ei mekään anneta periksi siinä lapselle että kumpi vanhemmista tekee kun lapsen mieli muuttuu tosiaan sen kahden sekunnin välein.
koska minä olen se, joka määrää, asettaa rajat ja pitää niistä kiinni. iskä enemmänkin leikittää, antaa periksi eikä ole niin tiukka. meillä 3v tyttö herää yöllä huutamaa isiä, iskä olisi mieluisin iltasadunlukija, iskän pitää saada pyyhkiä pylly jne. esikoispojalla olllut lähes aina sama juttu, nyt tasoittunut ja äitikin kelpaa (ikää kohta 6v). Silti esikoinen teki esim ystävänpäiväkortin vain isälle, ei minulle.
olen ollut asiasta monesti surullinen ja loukkaantunutkin, miettinyt, miksen kelpaa jne. meillä vaan on näin ja kyllä lapset minua toki rakastaa ja tiedän, että sisimmissään luottavat minuun enemmän, sillä minä olen se, joka sanoo meidän perheessä viimeisen sanan. onhan tuo silti rankkaa, en epäile yhtään ap. mä alan vaan asiaan jo tottua, koska en ole ikinä (vauav-ajan jälkeen) ollut se 'ykkösvanhempi'.
Mitään sellaista psykologista muuria välillämme ei ole koskaan ollut, sanon rakastavani, halaan, pussaan, otan syliin ja varhainen vuorovaikutuskin on molempien kohdalla onnistunut mielestäni hyvin.
näköjään sama kaava toistuu meilläkin, molempien yllä olevien vastausten kans. =)
Ihanaa kevättä, mukava huomata että täältä saa ihan asiallisia ja järkeviäkin vastauksia joskus.
meillä tytöillä ei ollut tuota, mutta pojalla on voimakkaana isän suosiminen (tytöt suosivat aikoinaan minua)
meillä tietyt jutut annoimme lapsen päättää kumman haluaa auttavan ja joissain pidimme päämme, että nyt on äiti auttamassa. mutta mitään pompottelua ensin kelpaa isi mutta 2sek päästä haluaakin äidin emme alkaneet. useasti kiireessä helpommalla pääsee jos antaa suosiolla isän tehdä ne lähtöhommat lapsen kanssa (jos lapsi näin kerran toivoo).
mut siis tää vaihe menee kyllä ohi, älä huoli! :)