2-kuinen vauvani ei suostu olemaan hetkeäkään "yksin"
Ei auta vaikka näkisi mut tai muita perheenjäseniä, itkee vaan.
Kommentit (10)
tuon ikäinen vauva ei edes ymmärrä että sinä ja hän olette kaksi eri ihmistä. kyllähän se ahdistaa!
meidän vauva oli 7kk ikään saakka melkoinen sylivauva. Jos lattialle laski, alkoi huuto, vaikka vieressä olisi ollut. Oli rankkaa, mutta kantoreppu auttoi. Sitten alkoi pikku hiljaa viihtymään lattialla. Silti piti vieressä useimmiten olla.
Myöhemmin todettiin ruoka-aineallergioita, joiden takia vauvan masu oli kipeä. Olen nyt jälkeen päin ajatellut, että vauva sai vain sylissä lohtua kipuihinsa ja siksi olenkin onnellinen, että jaksoin pitää vauvaa sylissä ja kantaa, vaikka sanottiin, että ei saa "totuttaa" vauvaa siihen, että joka itkuun reagoidaan ottamalla syliin yms. Nyt kun on löytynyt jokseenkin sopivat ruoat mulle (imetän siis vielä) ja vauvalle, niin vauva viihtyy enemmän lattialla yksin leikkien. Mielestäni kannattaa allergiat tarkistaa verikokeella ja prick-testillä (meillä verikokeessa ei näkynyt mitään, mutta pricissä näkyi). Ja ei kannata lähteä vauvan karaisulinjalle, vaan antaa pienelle syliä ja läheisyyttä, kun hän sitä pyytää. Onhan se toki väsyttävää kuukaudesta toiseen olla kiinni vauvassa ja nukkua vähän jne. mutta vauva on vauva vain hetken aikaa. Ehtii sitä "omaa elämää" elää myöhemminkin.
Meillä esikoinen oli sylivauva, kunnes alkoi itse liikkua (ryömi 5,5kk:n iässä) tai muuten vaan viihtyi lelujen ja lehtien keskellä lattialla. Lehtiä tykkäsi repiä kappaleiksi.:) Nyt toinen lapsi 6 viikkoa ja sylissähän tuo on enimmäkseen hereillä ollessaan. Ja ainakaan esikoisella ei yhtään allergia ole ilmennyt, enkä usko tästä kakkosestakaan.
ja kyllä sylissä pidettiinkin. Kaiken lisäksi pikkuinen alkoi mahdottoman aikaisin vierastaa ja vierastaminen kesti kauan. Luulin ettei hänestä ihmistä kasvakaan, mutta kylläpä vaan kasvoi ja niin itsenäinen ja sosiaalisesti taitava ihminen tulikin.
kun vaikka vaan vessaan tarvis päästä, niin toinen sitten parkuu sen ajan, jos ei pöntölläkin pidä sylissä.
Mutta kyllä minäkin vaan pidin sylissä väsymykseen asti. Selkä ja niskat oli ihan jumissa, joten säännöllistä hierojalla käyntiä tarvittiin. Mutta sitten kun alkoi liikkumaan, niin helpotti, kun lapsi pystyi itse liikkumaan perässä. Tosin ei se seurankipeys ja sylinkaipuu siitä mihinkään kadonnut, mutta eipä tarvinut enää itse ravata lapsen luo, kun lapsi tuli äidin luo.
joka ei vieläkään suostu jäämään tai olemaan missään yksin. Ollut tällainen ihan kk ikäisestä saakka. Muitakin lapsia tässä meillä on, mutta meidän tytölle ei kelpaa edes sisarukset tai isä, vaan äiti pitää olla kokoajan näköpiirissä. Kaikkea ollaan kokeiltu, ihan "vieroitustakin" ilman tulosta. Kaikki kyllä sanoo, että ajan kanssa. Toivotaan:)
Voi olla vaikkapa allerginen tai muulla tavoin sairas. Voi olla herkkä luonteeltaan, herkästi häiriintyvä tai vahvasti aisteillaan reagoiva. Kaikki nämä ja moni muu juttu saavat vauvan hätääntymään tavallista herkemmin, ja siihen tarvitaan äidin turvaa.
Ja sitä hätäännystä aiheuttavaa häiriötä voi aiheuttaa vaikkapa radio, valaistus, kellon raksutus, katuäänet, auringonpaiste, jne. Kaikenlaista jatkuvaa häiriötä on olemassa, jota aikuinen ei huomaa, mutta herkkä vauva kyllä.
mutta soita neuvolaan, jos siellä voidaan auttaa....