Onko sektio parempi kuin synnytys

saat todennäköisesti monta vastausta (tuntuu kärkkäämmin vastaavan ne joilla mennyt alatie huonosti) jotka ylistävät sektio synnytystä.



Minulla molemmat takana niin suunniteltu sektio kuin alatiekin.



Sektioon liittyy aina isoja riskejä (näistäkin komplikaatioista oli ketju täällä muutama päivä sitten) koska se on iso leikkaus. itsessään siis jos ei ole mitään lääketieteellistä perustetta sektioon tai ihan kamalaa synnytyspelkoa niin sektio ei todellakaan ole mikään ratkaisu, oikotie onneen.



Itsellä sektiossa meni aika paljon verta. Yleiskunto romahti ja toipuminen kesti suhteellisen kauan. Mutta jos mitetitään sellaisia seurauksia jotka sektiosta aina, niin huona ainakin itse koin sen ettei vauvaa saanut ihokontakiin heti vaan hänestä joutui eroon useaksi tunniksi. Vauvan hoitaminen sairaalassa oli vaikeaa koska oma liikkuminen ja varsinkin ylösnouseminen sattui aivan s***nasti. Imetys ei onnistunut, maito nousi hitaasti ja asennot olivat todella rajalliset haavakivun vuoksi.

Mutta siis suurin miinus oli tuo ensikontaktin puuttuminen.

arve yläpuolelle jäi snadi vekki ihosta ja iho löysemmäksi kuin muualta. Muutenkin raskauskilot tippuivat hirmu hitaasti ja lihaksien palautuminen omille paikoilleen keski kuukausi kaupalla. Eli jumppaakaan ei voinut aloittaa kuin useiden kuukausien päästä. Vatsan sain kyllä littanaksi vuodessa, mutta alavatsan iho jäi "vanhan näköiseksi", tunto osittain poissa ja siis iho arven ympärillä oudon tuntuinen.

Sanoit että hankit vain yhden lapsen, niin minäkin ajattelin. No 9 vuotta myöhemmin olin taas raskaana ja aiemman sektion vuoksi kohtuni oli erittäin supistusherkkä. Kärsinkin siis ennenaikaisista supistuksista (välillä sisällä sairaalassa) ja kaiken maailman kiinnikekivuista arven kohdalla. Lisäksi synnytyksessä kohtuun työnnettiin painemittari jolla seurattiin ettei kohtupaine kasva liikaa ja arpi repeä.

ELi sektio saatta vaikeuttaa paljonkin seuraavaa raskautta.



Alatie synnytykseni oli piiiitkä, kesti yli vuorokauden joista sairaalassa 21 tuntia. Puolen tunnin ponnistusvaihe ja lapsi 4kg.

Ei ollut helppo sekään, kipuja oli sitä en kiellä. Mutta jälkikäteen sanoisin silti enemmän voimakokemukseksi. Ihana pidennetty ensi kontakti ja imetys. Se kaksituntinen heti synnytyksen jälkeen oli ihana rauhallinen ja herkkä hetki kun vaan tutustuimme pieneen ja sain vetää henkeä urakan jälkeen.

Kävelin omin jaloin pois synnytyssalista. Muutama pieni repeämä tuli, muttei edes episiotomiaa tarvinnut tehdä.

Istuminen sattui pari päivää mutta huomattavasti pienempi kipu kuin leikkauksesta.

Toipuminen todella paljonnopeampaa. Nyt 3kk synnytyksen jälkeen melkein kaikki raskauskilot lähteneet, vatsakin jo suht litteä. imetyskin onnistui kun asentoja enemmän ja maito nousi nopeammin. Yleensäkin vauvan hoito helpompaa.

Lantiopohjanlihaksia olen jumpannut aina, joten kun se puoli oli jo valmiiksi kunnossa, ei synnytys mitenkään löystänyt/pilannut paikkoja. Ihan yhtä tiukka on nyt kuin ennenkin.

Itseasiassa raskaus jo löysyttää paikat, joten myös sektiodulla äidillä voi pimppa jäädä löysäksi jos lihakset ei ole kunnossa.



Omalla kokemuksella siis sanoisin että alatiesynnytys ihan ehdottomasti.

Kumpikin tosin voi mennä pieleen ja riskejä liittyy siis molempiin, mutta yleensä menevät hyvin. Minulla sujui molemmat suht normaalisti.

Mutta siis jos vertaa jos ihan sillä että alatie synnytyksen jälkeen saa lapsen pitää luonaan kokoajan ja hoitaminen on helpompaa ja oman kropan palautuminen nopeampaa ja normaalimpaa niin silläkin perusteella alatie.

Vauvallekin se on parempi, alatie synnytyksellä paljon suotuisia vaikutuksia. Niistä löydät tietoa googlaamalla.

tai ei siis sektio itsessään, vaan raskauajan hormonit :) ne vaikuttavat alapäähän, valmistaen sitä tulevaan synnytykseen, tapahtuu se sitten alateitse tai sektiolla.

Vauvalle ja äidille paras tietenkin normaali alatie-synnyts, mutta sektio on joskus parempi vaihto-ehto. Etukäteen ei voi tietää kuinka synnytys etenee ja mitä eteen tulee. Vaikea kysymys.

olin sairaalassa yhteensä 10 vuorokautta ja voin tosi huonosti vielä kotiin päästessä, mutta halusin väkisin lähteä itse jo pois.



Suunnitellun sektion jälkeen olin sairaalassa 1,5 vuorokautta ja lähdimme vauvan kanssa kotiin.



En kuitenkaan puolusta sektiota tai alatiesynnytystä, olisin itse halunnut synnyttää ihan alateitse, jos se olisi vaan onnistunut niin.

...ainakin mulle

siis parempi siinä mielessä, että kumpi jättää naiseen vähemmän jälkiä raskaudesta ja synnytyksestä? En voi ymmärtää perustelujasi kysymykselle muuten. Mielestäsi äitiys ilmeisesti vähentää naisen seksuaalista haluttavuutta. Usko vaan, niin ajattelevat korkeintaan keskenkasvuiset miehet, joiden oma seksuaalinen haluttavuus on lähellä nollaa. :)

Otsikon kysymykseen on mahdoton vastata koska, niinkuin joku jo totesikin, raskauden loppuvaiheessa ja synnytyksessä voi tapahtua paljon.

Lisään vielä, että jos parisuhde ei kestä pikkuvauva-aikaa, syy tuskin on synnytystavassa.

Itse sain esikoiseni vasta ja minulle jäi synnytyksestä positiiviset tunnelmat. Synnytin siis alakautta ja hyvin olen parantunut ja pystynyt tekemään kotona kotitöitäkin kun vauva nukkuu :)

Veikkaan että alatiesynnytys on parempi vaihtoehto, koska pystyt tekemään paljon paremmin asioita etkä joudu varomaan nostelemisiasi niinkuin sektiossa. Paraneminen kestää pidempään ja tarvitset apuja enemmän.

Mieheni sisko sai syksyllä kaksoset sektiolla. Oli ensin sen viikon sairaalassa ja kotiuduttuaan miehensä joutui pukemaan jopa sukat hänelle jalkaan. Oli siis todella kipeä.

Toki eihän kaikille näin käy, mutta silti paranet nopeammin synnytyksestä kuin sektiosta ja paikkasi menee aika normaaliksi tosin kuin sektiossa itsellesi jää ainakin se arpi mahaan.

kaksoset sektiolla, toivuin hyvin, nauraminen, nouseminen ja käveleminen oli jonkun ajan kipeä parisen viikkoa. sitten alkoi vatsa kadota ja 2kk synnytyksestä olin hoikkaakin hoikempi. Ainoastaan vatsalihakset välillä kipuilivat äkillisissä liikkeissä, jollen jännittänyt niitä, mutta muuten toivuin hienosti. Alatiesynnytys taas...en tiedä mikä meni vikaan, eikä lääkärikään, mutta olin 5vkoa kävelemättä. Sain vain 3 tikkiä ja virtsarakontulehduksen 1vko synnytyksestä. En voinut 5viikon aikana tehdä mitään lenkkejä, kotona pystyin 5-10min olemaan normaalisti kunnes kipu jossain tuolla alhaalla pisti itkemään ja makaamaan. oli aika hankalaa kun kaksoset olivat pieniä ja niitäkin piti hoitaa...kukaan ei vieläkään tiedä mikä meni vikaa, ilmeisesti jotain hermonpäitä katkeili ties mitä, mutta silloin 25h kipeän synnytyksen jälkeen 5viikkoa kipua tuskailin, että todellakin sektio on helpoin, kivuttomampi ja ihmisystävällisempi vaihtoehto, jos minun synnytyksiä vertaa. en ikinä voi uskoa äitejä jotka puhkuvat intoa 1vko synnytyksestä eikä tunnu missään.



kävin 2vkoa synnytyksestä lääkärillä ja vannotin etten ikinä harrasta kivun takia seksiä. itkin kun sisätutkimusta tehtiin. harrastimme seksiä 5kk synnytyksestä, eikä kyseessä ollut väsymys tai haluttomuus, vaan KIPU JA PELKO. SEKTIOSTA olin halukas jo 4vkon jälkeen ...



sektio rulez :)

Synnytykset olleet todella vaikeita - käynnistettyjä ja toinen niistä imukuppisynnytys.



Kolmatta yrittäessä eniten pelkään lapsen puolesta, että voisi selvitä hengissä mun jumiutuneista synnytyksistä. Sen vuoksi olisin jopa valmis kärsimään sektion, joka varmaan äidille yhtä huono vaihtoehto kuin vaikea synnytys.



Mutta: itse parannun leikkauksista älyttömän huonosti. Jopa muutama vuosi sitten tähystetyllä tehdyn umpisuolileikkauksen (4 eri kohdassa 1-2 tikkiä ei ei juuri mitään) mulle on tullut todella kivuliaita kiinnikkeitä. Mitä ne mahtaisi olla jos tehtäisi oikein viilto?



Onko teillä sektio-äideillä tullut pitempiaikaisia ongelmia haavan jo parannuttua? Eli tuleeko helposti kiinnikkeitä, jolloin mm. yskiminen sattuu?