Kannattaako mun antaa mieheni ja lapseni mennä?

Mulla on reuma ja sydänvika lisäksi selkä sökönä joten siksi ei fyysinen työ käy.Ja sit taas henkiseen työhön ei kyvyt riitä.Tietenkin jätän lapsemme miehelleni ja olen häntä koittanut joka asiassa tukea miestäni meinaan niin paljon rahallisesti ja henkisesti kuin olen pystynyt.Mutta ymmärrän olevani taakka.

Mulla on reuma ja sydänvika lisäksi selkä sökönä joten siksi ei fyysinen työ käy.Ja sit taas henkiseen työhön ei kyvyt riitä.Tietenkin jätän lapsemme miehelleni ja olen häntä koittanut joka asiassa tukea miestäni meinaan niin paljon rahallisesti ja henkisesti kuin olen pystynyt.Mutta ymmärrän olevani taakka.

Olet vain työtä vieroksuva luuseri. Sellaista työtäkin on, mihin ei tarvita älyä. Mutta kun et edes halua yrittää, niin ei sitten.

Tietysti olisin yksin ja työttömänä mutta en olisi taakka miehelleni enkä lapsellemme.

olisin huolissani parisuhteen ja lapsen kannalta niistä syistä, jotka estävät sinua pärjäämästä koulussa/töissä. Jos olet olet miehellesi hyvä kumppani muuten (kohtelet häntä hyvin, myötäelät tunteissa, tuet vastoinkäymisissä) ja lapsellesi huoltapitävä, hoivaava ja rakastava äiti niin olisi todella typerää jättää heidät!

Ei ole tekosyitä.Viimeksi yritin käydä kauppistakin 3v että olisin saanut istumatyön,mutta opettajan kanssa totesimme sen mahdottomaksi kun en opi vaikka kuinka paljon sain tukiopetusta yms.

Jos on rakkautta. En ymmärrä näitä raha tuo onnen juttuja alkuunkaan. Luuletko, että jostain löytyy nainen joka rakastaisi lastasi kuten sinä? Ja meinaatko, että miehesi noin vain löytää onnen uuden naisen kanssa? Myykää se kämppä menkää vuokralle karsikaa kaikki ylimääräiset kulut, pyytäkää taloudellista apua vanhemmiltanne, sossusta.. kyllä maailmassa rahaa on, muta ei se onnea tuo. Tarvitaanhan sitä, ryhdy vaikka pp-hoitajaksi jos ed. mainituista mikään kiinnosta.. Miehesi voi hermoilla raha-asioiden kanssa, mutta tarvitsee sinua kuten lapsennekin.

Mutta mieheni ei jaksa kanssani kun en missään pärjää niin yhden palkalla eläminen ei hänestäkään hyvältä tunnu.Lisäksi olen katkeroitunut että vaikka kuinka olen yrittänyt en ole missään pärjännyt.Koen olevani miehelleni suuri taakka.

istumatyön? oletko siis pyörätuolissa?

Hain kyllä perhepäivähoitajaksi soitin kaupungille mutta niitä kuulemma täälläpäin liikaa.Haluan ettei mieheni ja lapseni joudu näkemään katkeroitumistani ja uskon että hän löytää hyvän naisen pian.On kauheaa nähdä se häpeä mitä mieheni tuntee kun minä olen tällainen luuseri.

En ole pyörätuolissa mutta minulla on skolioosi,reuma ja sydänvika siksi lääkärit ovat suositelleet ns.henkistä työtä eikä fyysistä koska terveys ei fyysistä kestä.

Esim. toimistosiivoaminen ei ole enää nykyään mitenkään erityisen raskasta, koneella pestään lattiat jne.



Reumapotilaille liikunta tekee vain hyvää.

1. Onko sinulla joku lukihäiriö? Kirjoitat aivan ymmärrettävästi, ei sinusta saa "vähälahjaista" kuvaa. Ihan oikeasti.



2. Tökkiikö vain tietyt aineet esim. kauppiksessa?



Muutamia ammatteja tulee mieleen:



Kaupan kassa - siinähän saa istua aika paljonkin

Miten joku liukuhihnatyö teollisuudessa?

ja pistä ihmeessä eläkepaperit vetäämään, kyllä jostain löytyy lääkäri joka puoltaa asiassa jos olet työkyvytön kerro tämä kaikki lääkärille.



Eläkkeen lisäksi saa tienata jotain pientä tietääkseni. Muista likkua!

Juurikin sairauksieni takia oli osasyy miksi eivät antaneet pph,ksi alkaa.

ja korjaa virheensä, muista siis liikkua, älä katkeroidu. ja unohda nyt ihmeessä se, että miehesi löytää jostain hyvän naisen ja pöh. Siitä ajatuksesta on päästävä eroon heti, sillä se sua katkeroittaa eikä mikään muu.

Eläkettä en ainakaan fyysisten sairauksien takia saa olen kysynyt.Minulla on oppimisvaikeuksia esim.matematiikassa,atk.ssa,laskutuksessa,kirjanpidossa yleensä kaikissa numeraalisissa aineissa.Niissä menen aivan lukkoon enkä tajua tehtävästä mitään vaikka kuinka yritän.

Kysypäs vielä eläkeasioita uudestaan älä lannistu jos ei ensimmäisellä kerralla onnistu tai ei vielä toisellakaan. Etkö saa mitään hoitoa? Kuntoutusta?

Mieheni on sanonut ettei enää jaksa kun ei tilanne miksikään muutu.Hänkin haluaa tietenkin isomman talon ja ennenkaikkea vaimon jota ei tarvitse hävetä.Ymmärrän kuinka kurjaa on ollut hänelläkin vuosia sanoa että vaimo on työtön tai ettei se taaskaan pärjännyt opinnoissaan.Mieheni on huomannut ettei jaksa enää elää näin.

Kassallakin joutuu kääntelemään ja vääntelemään painavia tavaroita, mikä ei välttämättä ole hyväksi kipeille nivelille. Tämmöisiä ihmiskohtaloita ihan oikeasti on.



Sulle itsellesi kuitenkin olisi tärkeää, ettet määrittelisi omaa arvoasi rahassa, vaan muuten. Elämästä voi saada mielekästä, vaikkei palkkatyöhön pystyisikään. Sinulla on lapsi, ja tehtäväsi on olla äiti. Se on iso asia ja elämäntyö.



Mistä muusta saisit mielekkyyden tunnetta arkeen? Ei miehesi mistään löydä naista, joka rakastaisi lastasi kuten sinä. Ydinperhe on jo arvokas sinänsä. Hän on sinut valinnut kerran, miksi et enää kelpaisi?

En saa kuntoutusta mutta lääkitystä mulla kyllä on.Tiedän etten fyysisten syiden takia pääse eläkkeelle olen sitä kysynyt.