Tavallinen äitikin on av:n normien mukaan superäiti
Huolestuttaa, mitä se kertoo meistä nykynaisista ja asioiden nykytilasta jos superäiti-leiman saa olemalla ihan tavallinen, arkisia asioita tekevä äiti. Minua on av:lla nimitetty superäidiksi, koska
- olen kotona vauvan ja 3-vuotiaan kanssa ilman tarvetta virikehoidolle (tiedoksi kaikille, minusta tämä on lomaa,tätä leppoisampi elämänvaihe taisi olla vain esikoisen äitiysloman aikaan)
- saan tehtyä joka päivä ruoan ennen kuin mies tulee töistä (hui kamala mikä urakka, onhan se nyt epäinhimillistä orjuutta kuoria muutama peruna tai kiehauttaa riisi ja tehdä vaikkapa joku kastike)
- saan myös siivoukset ym. arkiaskareet tehtyä päivän aikana eikä tee edes tiukkaa. Mitä ihmettä minun sitten pitäisi tehdä ne hetket kun esikoinen leikkii itsekseen ja vauva nukkuu? Syleskellä kattoon. Ja kotiorjaksi haukkujille, kyllä minä ehdit nettiin ja lueskella lehtiäkin
Onko nuo, mielestäni ihan tavalliset arkijutut superäitiyttä? Paras oli, kun puistossa eräs äiti päivitteli että miten sinä jaksat olla niin reipas kun olet lapsinesi aina täällä JO kymmeneltä aamulla (tuli siis puhetta siitä, monelta ollaan tultu paikalle). Hui sentään, KYMMENELTÄ! Moneen asti pitäisi kykkiä sisällä, ettei olisi superäiti?
Kommentit (7)
omassa ystäväpiirissä on ihan tavallista, että hoidetaan normaalit siivoukset, ruoanlaitot, kotityöt ja ollaan lasten kanssa. Useimmat työssäkäyvät tekevät nämä samat jutut vielä puolta lyhyemmässä ajassa, pyörittävät lasten harrastusrallia kaikki illat ja auttavat iäkkäitä vanhempia viikonloput. Ja auta armias, jos erehdyt vielä kirjoittamaan, että sinulla ei ole minkäänlaisia suvun lastenhoitoapuja käytössä, vaan hoidat lapsesi itse, niin silloin viimeistään jo ihmetellään, mikä marttyyri oikein luulet olevasi, hellitä jo superäidin pipoa.
Huono äiti on jokainen joka ei tee asioita aivan tietyllä av-tavalla. Superäidiksi en ole täällä kuullut ketään kutsuttavan...
Sun vauvasi nukkuu, joidenkin ei pahemmin nuku ainakaan itsekseen vaan vaatii äitiä jatkuvasti viereen.
Mulla teki yhden lapsen kanssa vaikeaa ehtiä tehdä mitään, kun ekat kuukaudet vauva itki tai söi hereillä olostaan suuren osan ajasta ja nukkui vain vieressä tai sylissä. Ja yöunet ovat yhä ihan lyhyttä silppua, joten päikkärit otan mielelläni vauvan kanssa.
että jos vauva joko itkee tai syö koko ajan, se itku johtuu siitä, että vatsa on koko ajan täynnä ruokaa eikä se jaksa sulattaa sitä, vaan tulee kauheat vatsavaivat?
Ruokavälit min. 2 h ja huuto loppui kuin seinään, meillä ja aika monessa muussa perheessä havaittua.
Mulla teki yhden lapsen kanssa vaikeaa ehtiä tehdä mitään, kun ekat kuukaudet vauva itki tai söi hereillä olostaan suuren osan ajasta ja nukkui vain vieressä tai sylissä. Ja yöunet ovat yhä ihan lyhyttä silppua, joten päikkärit otan mielelläni vauvan kanssa.
Muistelen vaan, kun meidän pojat oli pieniä, niin aika ei riittänyt mihinkään. Raskasta oli pikku terroristejen kanssa.
Nyt on toisin, kun pojat ovat kasvaneet. Tosin toisella lievä kehitysvamma.
Toiset jaksaa suorittaa kokoajan ja toiset ei.
Mulle on sama mitä muut musta äitinä ajattelee. Tärkeintä on, että itse tunnen, että meillä asiat hyvin poikiemme kanssa.
Kaikki kuviot pitää hoitaa av-standardien mukaan, pienimmätkin rikkeet the koodia vastaan aiheuttavat hylkäämisen.
Huono äiti on jokainen joka ei tee asioita aivan tietyllä av-tavalla. Superäidiksi en ole täällä kuullut ketään kutsuttavan...
Herätään vasta siinä 10:n aikaan joten en ehkä ihan siihen aikaan mene leikkipuistoon.
Mutta kyllä kaikki päivän askareet tulee tehtyä lapsenhoidon ohessa. Siivoukset, pyykit ja ruuat. Iltapäivällä saatan käydän pitkällä vaunulenkillä tai kaverilla kahvilla.
Ei se mitenkään kummosen raskasta ole eikä mitään superäitiyttä, ihan normaalia.