jotkut mun naapureista on ihan sikarikkaita. ahdistaa ja rintaa pistää.

Itse olen ainakin ylen onnellinen, että olen ihan tyhätasku tavis. Ei ole rikkaitten rahahuolia. Ei oo nääs rikkaanakaan mitään helppoa.

niin ei ahdista. Ja on helppo leikkiä ylemmyydentuntoista, jos siltä tuntuu:D Me ollaan varmaan paremmin tienaavia kuin keskimäärin ihmiset meidän naapurustossa, musta on kivempi esittää köyhempää kuin onkaan kuin katsella jatkuvasti, että muilla menee paremmin kuin meillä. (Tää nyt ei ollut kyllä mikään syy tänne muuttamiseen, mutta onpa tullut huomattua.)

Vanhan määritelmän mukaan kateutta on amerikkalaista ja venäläistä. Kademielinen venäläinen tuhoaa rikkaan varallisuuden. Amerikkalainen puolestaan työskentelee vimmatusti saavuttaakseen rikkaan elintason.

Mieti tosiaan mikä on sulle tärkeetä. Jos se raha vain (tai naapurien raha!) niin yritäs tehdä asenteellesi jotain. Kidutat vaan itteäsi vertaamalla ja tuntemalla huonommuutta jonkun sellaisen typeryyden takia kuin raha.



T: kirkonrottaakin köyhempi, onnellinen. (tosin eivätpä naapurimmekaan ökyrikkaita ole)

mutta provosoidun nyt kuitenkin ja sanon, että kaikilla sitä on ongelmansa ja syynsä kahdehtia naapureitaan. Olen varmaan naapuruston suurituloisin, ainakin naisista, mutta uskon että aika monella köyhemmällä naapurilla on esim. onnellisempi parisuhde. Jokin aika sitten tutustuin pikkukaupunkimme " kermaan" kuuluvaan naiseen ja voi herranen aika, ei kyllä käy kateeksi: jatkuvasti pitää pelätä mitä ihmiset ajattelee kun mies taas osti niin ison auton ja että " mun kanssa halutaan olla vaan kun mä oon rikas" .

Ongelmansa ja onnensa kullakin.

Kärsit sosiaalisesta deprivaatiosta. Eli aina löytyy joku rikkaampi. Keskiluokkainen ei voi olla onnellinen Volvostaan, kun sikarikas pyyhältää ohi Porschellaan.



Itse olen tuloluokassa " työväki" , vuokralla asun ja onnnellinen :) Vaatimukseni taloudellisen hyvinvoinnin sutheen ovat erittäin järkevät. Kannattaa miettiä, kenen tarpeista hillitön kuluttamisen tarve lähtee.

Me ei todellakaan eletä leveästi, ja käyttöön jää megakokoisen asuntolainan ja lapsiperheen juoksevien menojen jälkeen varmaan vähemmän kuin niillä kämppänsä jo maksaneilla kohta eläkkeelle siirtyvillä, mutta meidän akateemiset hyvät ammatit saa ne kettuilemaan milloin mistäkin. Kypsää kun kaikki pitäis tehdä talkoilla, vaikka tekijöitä ei ole (noikaan valittajanaapurit ei osallistu) ja sit jos ehdotetaan et hankitaan joku ulkopuolinen tekemään jotain taloyhtiön kunnostujuttuja, niin hirvä haloo, että niinhän te suurituloiset sitä ja tätä.