Kuinka paljon ikäviä asioita voi sattua yhdelle ihmiselle kerralla..

itsellä oli 4 vuotta sitten elämässä todella kamala vaihe: äidilläni todettiin syöpä, kummisetäni kuoli syöpään, minut raiskattiin, aviomies jätti, totesin olevani raskaana, sain keskenmenon, esikoisellani todettiin parantumaton sairaus... Kaikki puolen vuoden sisään.



Mutta siitä kun selvittiin, niin aurinko on paistanut. Kai sitten tuli elämän kärsimyssaldo täyteen ja esteitä ei enää ole ilmaantunut.



Voimia!

toivon voimia sinulle kaikessa, myös kun joku antaisi niitä itellenikin..

ei silloin hyvätkään ajat ole enää kovin kaukana...

...

Tiedän esim. tapauksen, jossa viimeisillään raskaana olevan naisen äiti kuoli sydänkohtaukseen ja veli onnettomuudessa. Nämä tapahtuivat viikon sisällä ja heidät haudattiin yhtäaikaa. Sitten vauva kuoli parin viikon kuluttua tästä synnytyskomplikaatioihin. Tästä on jo aikaa useampi vuosi ja hyvin on nainen selvinnyt kuolemista, vaikka kyllähän niitä sisällään kantaa hautaan asti.



Voimia!

Itsellä lyhyen ajan sisällä lapsi psykiatriseen hoitoon itsemurha-aikeiden takia, avioero ja huoltajuuskiista kiristyy exän kanssa, vanhemmat erosivat, anoppi sairastui syöpään, työpaikalla paha tilanne, autosta puhkesi rengas ja vara-auto hajosi, toinen lapsi joutui lääkäriin...

vasten tummaa tulvavettä ponnistaa

vaikka kaikkensa voi onnesta maksaa

sitä kuitenkaan

omistaa ei saa...

(Juha Tapio)

En tiedä mitä muuta sanoa kuin voimia ja uskoa että kyllä se joskun helpottaa!

Itsekin mietin, miten kummassa niin paljon voi sattua yhdelle perheelle. Meillä tapahtumavyöryn aloitti homeasunto. Tilanne vuoden kuluttua; parisuhde mennyttä, rahat, monta muuttoa, oma vakava sairastuminen, lapsella löydetty tarkkaavaisuushäiriö. Yritämme selvitä ja toivoa että joskus taas voimme elää ihan tavallista elämää. Mutta usein tuntuu etten jaksa enää vaan enempää. Mutta pakko jaksaa- pelkään kuolemaa enkä halua kuolla vaikken jaksa kyllä elääkään.

Ei ole itelläkään ollut helppoa rahavaikeuksien ja niistä johtuvien häätöjen takia...mutta täytyy sanoa että onneksi ollaan selvitty ainakin fyysisesti terveinä näistä koettelemuksista..edelleen on tiukkaa rahallisesti mutta tästä kämpästä emme lähde...myyn vaikka oman nahkani jos tarpeen :) ja on mulla onneksi mies ja kaksi ihanaa lasta sekä muu tukiverkko joita ilman tuskin olisi pää kestänyt... nyt alkaa onnex elämä hiljalleen helpottaa ja elokuussa opiskelut parempaa ammattia varten alkaa :)

Itse olen ollut viitisen vuotta sitten samankaltaisessa tilanteessa: äitini sairastui syöpään ja kuoli vain pari kuukautta sairastettuaan, toinen sukulainen kuoli myös syöpään 2 kuukautta ennen äitini kuolemaa, vähän aikaa sitä ennen kuoli 2 muuta sukulaistani myös syöpään, sairastuin masennukseen, erosin silloisesta miehestäni ym. En edes muista paljoa tuosta ajasta..



Mutta selvisin tuosta ajasta, niin sinäkin selviät!