Kuuluuko teini-ikään olla kiukkuinen lähes koko ajan ja eteenkin äidille?

Jospa istuisitte rauhassa keskustelemaan asioista. Asiat kenties avautuvat vähitellen. Äitikin on ihminen, kuten teini.

Mutta mulla olikin vitusti ongelmia. Eivät vain nähneet niitä ongelmia karun ulkokuoren läpi, vaikka se olisi säästänyt mut paljolta paskalta vastaisuudessa.

murrosikä on verrattavissa uhmaikään. Äiti on yleensä se läheisin ihminen, jolle kiukutellaan. Se kertoo siitä, että kiukutteleva lapsi (joka teinikin vielä on), tuntee olonsa turvalliseksi ja usklataa osoittaa mieltään. Murrkuikä on ns. toinen itsenäistymisvaihe ja juuri tuolla kiukuttelulla nuori hakee rajojaan ja koittaa, mitä saa tehdä jamitä ei ja kuinka häneen reagoidaan. Pahinta olisi täydellinen ignooraaminen. Murrkuikäinen haluaa ja hakee vielä äidin huomiota, kaipaa äidin läheisyyttä ja turvaa, vaikka kuinka esittäisi vahvaa ja aikuista.

Murkun mielialata vaihtelee, kosma hormoonit jyllää. Koko keho ja mieli on muuttumassa lapsen kehosta aikuisen kehoon. Se hämmentää ja kummastuttaa, myös siksi nuori saattaa kapinoida. Itse hän ei tätä ymmärrä ja purkaa siksi sisäsitä stressiä läheisimpiinsä.



Ota vastaan kaikki se kiukku ja vittuilu, ole läsnä ja kuuntele. Tee lapsellesi selväksi, että rakastat häntä aina, millaisena tahansa. Älä tuomitse. laita selvät rajat, sillä vaikka niitä kohtaa kapinoidaan, sisimmissään nuori kokee turvallisuutta, kun hänen ei vielä itse tarvitse huolehtia itsestään ja että joku asettaa vielä hänelle rajoja.



Kyllä se siitä. Yritä saada puheyhteys lapseesi ja muista, että hän todellakin on vielä lapsi- aikuisen ruumiissa.

Siitä tuli nyt ainakin stressiä, kukaan ei ollut mulle koskaan paikalla ja kaikki ole perseestä koko ajan. Isä hakkasi, koulussa kiusattiin (koko peruskoulu), ei ollut yhtään kavereita.



Aikuisiällä useita itsemurhayrityksiä ja vakavaa masennusta ja loppua ei näy. Jos ei sitten itsemurhaa yritä uudestaan.

Mulla ei ollut mitään ' ' oikeita' ' ongelmia, kuten syömishäiriöitä, ryyppäämistä tai väärässä seurassa hengaamista, mutta silti olin lähes koko ajan 14-18 v. aivan helevetin vihainen kotona. Äiti ärsytti teki se mitä tahansa, iskäkin useimmiten, enkä halunnut kertoa vanhemmilleni mitään.