Tarvitseeko sinusta lapsilukua rajoittaa oman jaksamisen mukaan?

siis oman eikä sukulaisten tai naapureiden. Joku voi jaksaa paljon enemmän mitä kauhistelevat ympärillä olijat.



Mutta tuo oma jaksaminenkaan ei tarkoita sitä että tarvitsisia olla se 24/7 kiinni lapsissa ilman mitään omaa aikaa ja harrastuksia. Sukulaisten ja kavereiden tarjoamaa hoitoapua kannattaa toki hyödyntää ja vaikka tarvittaessa hankkia jostain ulkopuolinen lapsenvahti parisuhde-iltaa varten. Ehtona ei ole myöskään lasten kanssa kotonaolo-pakko siihe asti että kuopus on 3v jne. Jokainen löytää perheelleen parhaiten osuvat ratkaisut itse. Joskus tuo isompien lasten virike (tai mistä syystä nyt ikinä siihen päädytäänkään) päivähoitokin voi olla hyvä ratkaisu.



Mutta ennen seuraavien lasten hankintaa kannattaa tosissaan ppysähtyä miettimään tätä hetkeä; miten jaksan nyt näiden lasten kannssa ja onko minulla todella voimaa ja haluja saada siihen vielä vauva päälle hoidettavaksi. Surullista jos olemassaolevat lapsetkin tungetaan kokoajan hoitamiseen väsyneille isovanhemmille ja ollaan hankkimassa vielä perheenlisäystä päälle.

Minulla raja tuli vastaan neljän lapsen jälkeen. Piuhat kiinni!

miehelleni, että tämä tulossa oleva kolmas lapsemme voi olla viimeisemme. Minulla on kuitenkin suurempi hoitovastuu lapsista kuin hänellä, sillä hän käy palkkatöissä ja minä hoidan lapsia kotona myös kolmannen synnyttyä.

nekin tilanteet vaihtelevat.. Jaksaa nyt, mutta miten jaksaa puolen vuoden kuluttua- ei sitä voi ennustaa.. Kyllähän työssäkin voi palaa loppuun ja ei siellä tulla sanomaan ivaillen että mitäs otit niin monta hommaa vastuullesi kun et pysty??

Lisäksi ihmisillä vaihtelevat muutenkin olotilat ja tunteet ja jaksamiset yleisesti- jos on sairas, jaksaa vähemmän. Raskaana ollessa jaksaa vähemmän. Kyllähän jotkut ovat jo ekan lapsen kohdalla vuodelevossa koko raskauden (tai puolet siitä) eikä kukaan kai mene sanomaan että mitäs menit laittamaan itsesi tuohon jamaan.. ?? Tai en minä ainakaan mene sanomaan.

Mutta tosiaan elämäntilanteet voi vaihdella ja ihan varmasti jokainen äiti väsyy joskus riippumatta siitä kuinka monta lasta on hoidettavana. Meille on tulossa kolmas pienellä ikäerolla ja sitä kauhistellaan valtavasti. Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän että kyllä me todellakin olemme harkinneet tätä jo etukäteen ja sitten jos tuntuu raskaalta niin palkataan apua, meillä kun ei ole mitään tukiverkkoja mutta toisaalta raha ei ole ongelma. Tuntuu vaan jotenkin epäreilulta että jos kerran satun sanomaan että olin väsynyt tai hermostuin johonkin niin kuuntelijalla on heti oikeus aloittaa päivittely siitä että ollaanko me nyt ihan fiksuja kun lisää pitää tehdä vaikkei jaksa edellisiäkään jne. Jos minulla olisi ennestään vain yksi lapsi niin kukaan ei kommentoisi koska " tottakai lapsia pitää olla kaksi" .

Toiselle jo siinä yhdesä on riittävästi " haastetta" ja joku toinen jaksaa hyvin useamman kanssa...



Itselleni on nyt tulossa 11. lapsi ( ei uskonnollista vakaumusta) ja nyt tuntuu ainakin vielä siltä että voisin itse haaveilla vielä yhdestä, mutta mies ei enää halua useampaa, joten tämä lienee se meisän kuopus sitten aina:)



Eli oman jaksamisen lisäksi täytyy tietysti ottaa myöskin puolison jaksaminen huomioon!



Ja todellakaan en ole koskaan olettanut että isovanhemmat, naapurit, kummit, tutut, yhteiskunta tms huolehtisi lapsistani, vaan ihan itse olen heidät kaikki hoitanut ja ilman ulkopuolista apua:) lapset kun ovat minulle sen MINUN elämäni!:) Ei kuitenkaan todellakaan niin ettenkö voisi myöskin viettää joskus kaksinkeskistä aikaa miehen kanssa tai ihan vain sitä " omaa aikaa" ystävieni kanssa tai yksin:)