Mies haluaisi ettei lapsiamme olisi olemassakaan
häiritsevät yöunta eikä saa elää elämäänsä omilla ehdoillaan. Jos joku olisi sanonut, ennenkuin meillä oli lapsia, että millaista elämä lasten kanssa on, ei niitä olisi ikinä hankkinut. Yhtenä yönä poika kiukutteli, meni tosi vihaisena hänen luokseen ja sanoi, että jos poika ei nyt ole hiljaa, hän vääntää niskat nurin. Poika ei onneksi tuota varmaan kuullut, kun ehdin väliin sanomaan, että lopettaa (mies raivoamisen). Usein kun mies suuttuu, hän saa ihme hulluus-kohtauksia, juuri tuollaista huutamista, uhkailua ja tukistaa ja antaa luunappeja. Kerran meille tuli keskenään sanaharkkaa, tuli uhmakkaana minun lähelle ja sanoi että haluttaisi antaa minullekin luunappi!
Välillä menee hyvin, mies leikkii lasten kanssa jne. Poika yrittää mielistellä isäänsä: isi sinä olet mukava jne.
Mutta eikö nyt ole parasta nostaa kytkintä ja vaihtaa maisemaa. Se tarkoittaa meidän kohdalla sitä, että muutamme monen sadan kilometrin päähän, siellä olisi ehkä mulle töitä tarjolla.
Kommenttteja!
Kommentit (7)
mutta mitä jos järjestäisitte isälle vähäksi aikaa nukkumarauhan. Niin minä tekisin. Petaisin hänelle jonnekin esim. sohvalle tai itse menisin lasten kanssa samaan tilaan nukkumaan. Jos mies on vain väsynyt tai tarvitsee aikaa havahtuakseen vastuuseensa. Miehet ovat joskus sellaisia, että heille pitää antaa " vapautta" jotta he tajuavat mitä heillä jo on. Jos ei tilanne muutu jätä kokonaan.
miehesi kanssa, että teillä olisi " omaa aikaa" . Oletko jutellut asioista miehesi kanssa vakavasti? Mitä jos lähtisit käymään lastesi kanssa vaikka mummolassa, olisit viikon poissa ja keskustelisitte sen jälkeen asioista?
Mies voisi myös ihan tarkistuttaa perusveriarvonsa jne.
Jos tällä palstalla nainen (äiti) sanoo väsyneensä lapsiin, hänelle tarjotaan tukea. Miksi mies pitäisi jättää samasta syystä? Miksei miehelle tarjota ymmärrystä, omaa aikaa jne? Miksi miehen pitäisi jaksaa enemmän kuin naisen?
hirveetä että lapsen pitää peloissaan yrittää mielistellä aikuista.
Kertaakaan ei mies ole herännyt yöllä lasten vuoksi, eikä koskaan herää heidän kanssaan, edes vapaapäivinä, että minä saisin joskus nukkua pitempään kuin klo 7. Myös minä käyn töissä.
Vuosi sitten kun tilanne oli sama tai on kyllä ollut jo kaksi vuotta, mutta vuosi sitten menimme lasten kanssa kahdeksi viikoksi mummolaan että mies sai omaa rauhaa ja levätä. Kun tulimme takaisin sanoi, että oli ollut ikävä, mutta jo kahden päivän kuluttua totesi, että voisitte lähteä takaisin.
Harrastuksista sen verran, että kumpikaan ei varsinaisesti harrasta mitään, mutta mies kyllä käy ilman meitä muita esim. kirjastossa. Jos minä lähden esim. sauvakävelylle, ja kun tulen takaisin, yleensä on hirveä kaaos vastassa: kaikki huutavat, lisäksi lapset itkevät ja poika kertoo että isi satutti. Eli en sitten enää käy sauvakävelyllä, täällä säilyy ainakin jonkinlainen rauha.
ap
erosta. Emmehän me voi täällä tietää, kuinka huonosti teillä oikeasti menee. Kuulostaa vähän siltä, että haluat erota ja odotat, että joku työntäisi sinut lähtemään. Itsekin olen välillä toivonut eroa, että saisin joskus olla yksin, mutta ei se mies niin kauhea ole, että olisin ryhtynyt sanoista tekoihin.
En nyt heti menisi perhettä rikkomaan. Itse olen yh ja toisinaan toivon, ettei minulla olisi lapsia. Olen silti erittäin hyvä äiti ja jos lapsi katoaa näköpiiristäni ulkosalla, olen paniikissa kuten muutkin äidit olisivat.
Miehesi tarvitsee apua isyyteen, ei avioeroa. Kannattaa kysyä neuvolasta vinkkejä. Ja sitten, kuten äidit, niin isätkin tarvitsevat omaa aikaa. Kun teitä on kaksi, voi aina välillä antaa toiselle aikaa mennä omiin harrastuksiin tms.