Maalta pääkaupunkiseudulle muuttaneet?
Kuinka vanhempanne suhtautuvat siihen, että kasvatatte lapsenne kaupungissa? Meille aina vihjaillaan siitä, että lapsilla ei ole riittävästi luontoa ympärillä, ilma on likaista, liikenne järkyttävää, kaupat liian isoja, kaikkialla on likaista ja pöpöistä ja turvatonta ja asunnot järkyttävän kalliita. Asumme sentään Espoossa ns. hyvällä pientaloalueella. Surettaa aina sen jälkeen, kun isovanhemmat ovat olleet vierailulla meillä.
Itse näemme asian toisin: maalla ei olisi töitä, piirit ovat liian pienet ja ihmiset kateellisia ja kyräileviä, harrastusmahdollisuuksia ei olisi niin paljon eikä ainakaan samanhenkistä seuraa.
Kommentit (4)
Enempi nämä meidän lapset luontoa näkee ja esim. kotieläimiä kuin " maalla" asuvat serkkunsa 300 km päässä. Onhan täällä luontoa, merta, Falkullassa, Haltialassa ja Glimsissä käydään silloin tällöin, on asukaspuistoja (jotka puuttuu täysin muualta?) kesäruokailuineen, Nuuksion sienimetsät, harrastusmahdollisuuksista puhumattakaan. Viime kesänä koululaiseni 8 v oli viikon mummollaan tässä itäsuomalaisessa pikkukaupungissa, satoin vettä koko viikon ja eihän niillä ollut MITÄÄN tekemistä. Leffaankaan ei voinut mennä, kun koko kaupungin ainoassa elokuvateateatterissa pyöri vain aikuisten elokuvia ja uimahalli oli suljettu..meillä ei ikinä tule tommoista ongelmaa...tosin voihan sateellakin laittaa sadekamppeet päälle ja lähteä ulkoilmaa ihmettelemään.
Yksi mainio juttu on muuten kesällä noi saaristoveneet, niillä me kruisaillaan bussilipun hinnalla aika paljon. Että kyllä täällä on lapsille luontoa ja vaikka mitä...
Täällä ei ole mikään hyvin mummojen mielestä, likaista, turvatonta ja ei ainakaan luontoa eikä harrastusmahdollisuuksia. Varsinkaan ei ole hiihtolatuja eikä heppatalleja eikä kouluja eikä päiväkoteja. Ja kaupatkin on ihan vääränlaisia. Ja julkista liikennettä ei ymmärretä, että metrot ja bussit kulkee niin usein että ei tarvitse katsoa aikataulua päiväsaikaan erikseen sitä varten.
Eivät käsitä, miksi haluamme asua kerrostalossa kaupungissa. Minä taas en käsitä, kuinka vaikeaa on käsittää että olemme erilaisia.
Ne kai kyllästy totaalisesti mun valituksiin penskana. Mä olisin halunnut harrastaa teatteria, sirkusta, balettia, taitoluistelua ja soittaa huilua. Meidän kylän mahdollisuudet oli 4h-kerho, marttojen kokkikerho, liikuntakerho, seurakunnan kerhot ja pianotunnit. Ei tartte mun lasten itkeskellä iltakausia, kun ei oo mielenkiintoista tekemistä=)