Nautitko imetyksestä?

Ajatuksissa on neljäs lapsi, mutta kun mietin imettämistä, niin taitaa jäädä lapsiluku kolmeen...

Mulla imetys oli yhtä helvettiä ekat 2 kuukatta, seuraavat pari kuukatta ok, ja sen jälkeen rupesi tosissaan sujumaan, ja imetyksestä tuli yksi parhaista jutuista. Imetin melkein kaksivuotiaaksi, kun päästiin alkuun. Se rakkaus ja läheisyys lapseen, en olisi ikinä uskonut että imetys on tuollaista ennen lapsen saamista! Eli ei kannata ihan heti luovuttaa, mutta eihän kaikki toki ikinä opi pitämään imetyksestä.

sen lisäksi että tietysti täytyy imettää, niin siitä on pakko nauttiakin tai olet huono äiti :D



ps. jos nyt joku ei lukenut rivien välistä, niin ei, en nauttinut imettämisestä, enkä saanut siitä mitään kiksejä, vaikka toista imetin 1-vuotiaaksi. Meillä oli kyllä läheisyyttä muulloinkin kuin mun tissin ollessa vauvan suussa...

Imettämisessä mietityttää eniten maidon turvallisuus. Ennestäänkin alipainoisena olen nyt entistäkin laihempi, kohta aivan luuranko, joten kait maitoon ne ympäristömyrkytkin nyt sitten siirtyvät elimistöstäni. Se siitä vauvan parhaasta ruuasta.

Vauva oli oikea tissitakiainen. Mutta kummasti sitä jaksoi, kun näki miten hyvin lapsi kasvoi, oli terve ja pirteä.



Lapsi on nyt vuoden. Vielä imetän. Kyllä minä siitä tavallaan nautin.

Imetyksen ei kuuluisi sattua, kysy ihmeessä jelppiä, jos jatkuu! Minusta esikoisen imetys oli helppoa ja mukavaa - aina oli juuri oikeanlämpöistä ja parasta mahdollista ravintoa mukana eikä tullut turhaa tiskiä :) Myös läheisyyden tunne oli mahtava, eikä hänen kanssaan muutenkaan tullut eteen mitään imetyspulmia.



Toisen kanssa rintaraivarit meinasivat saada mut luopumaan koko hommasta, mutta kiitos ystävieni niistäkin selvittiin ja puolen vuoden jälkeen imetys oli helppoa ja mukavaakin. Harmitti vain vältellä allergeeneja, siksi en jaksanut jatkaa kovin pitkään allergisen kakkosen 1-vuotissynttäreiden jälkeen. Harmitti kyllä toisaalta lopettaa, kun lapselle imetys oli tärkeää :(



Eli kyllä ja en. Mutta lapset kyllä nauttivat 100% sitä rintaraivariaikaa lukuunottamatta, ja eikös se ole pääasia :)

Minusta on ihanaa kun vauva siinä tuhisee ja on niin onnessaan. Se on sellanen äitin ja vauvan yhteinen hetki:) Ja edelliselle kirjottajalle, ei siinä oo mitään perverssiä jos siitä nauttii. Se sit on tietysti perverssiä jos siitä saa jotain seksuaalista mielihyvää, mutta minulla ainaki nautinto oli ihan erilaista.

imetin häntä 8 kk ja aion pyrkiä nyt samaan. Vaikka en imetyksestä pidäkään, imetän silti, koska se on helppoa, ruoka on aina mukana ja vauva rauhoittuu rinnalla.

Olen imettänyt nyt n. 1,5 kk. En olisi ikinä arvannut miten tuskallista tuo voi olla. Ei tullut kukaan maininneeksi asiasta etukäteen vaikka imetyksestä kovasti puhuttiin :) Tuntuu että asiaan olisi helpompi suhtautua jos osaisi jo raskausaikana odottaa että se todellakin ottaa aikansa ennen kuin alkaa sujumaan ja sattuu useimmilla alkuun hyvinkin paljon.



Mukava kuulla kokemuksianne! Lohdullista ettei näiden tuntemuksien kanssa ole ainakaan yksin. Harva tosin tulee myöntäneeksi ettei se imetys nyt niin mukavaa ole. Täytyy toivoa että niitä onnen tunteitakin pääsee vielä imetyshetkissä kokemaan.



ap

Alku oli aika inhottavaakin , mutta kyllä se siitä sitten lähti. NAuttinut en siltikkään koko aikana. 6kk täysimetystä silti tuli ja 1½v imetystä yhteensä. Vauva /lapsi oli oikea tissiholisti ja siksi imetinkin noinkin kauan.

Olen imettänyt molempia vauvojani lähes aina makuuasennossa. Minusta on ihanaa päivän touhujen keskellä mennä sängylle pitkäkseni ja ottaa vauva siihen kainaloon. Imetys sinänsä on minulle helppoa ja vaivatonta, joten sama vaikutus varmaan olisi jos vauva vain makaisi siinä rauhallisesti. Imetys on kestänyt meillä aina vain 5-10 min kerrallaan, joten en mitenkään keksi miten olisin voinut imettämisestä rasittua.

rintoihin sattui ja vauva meinasi tukehtua maitoon, mutta kun hän vähän kasvoi ja oppi nielemään paremmin, imetyksestä tuli suorastaan mukavaa ja olisin jatkanut sitä yli 1-vuotiaaksi, mutta neiti päätti 10kk, ettei tissi enää kelpaa. Mutta täytyy sanoa, että tuon kahden ekan kuukauden aikana mietin joka kerta imettäessäni, että onko mun oikeasti pakko jatkaa tätä helvettiä, sisulla vaan jatkoin, koska ajattelin sen olevan parhaaksi vauvalleni. Ja onneksi jatkoin, olen todella tyytyväinen imetyshistoriaamme.

Esimerkiksi taaperoimetyksen suhteen. Ihan sama imuhan siinä on kun vauva on pieni tai sitten taapero. Miksei vastasyntyneen imettäminen ole pervessiä samalla periaatteella? Vai muuttuuko lapsi jotenkin seksiobjektiksi täyttäessään 1 vuotta? Ei jummarra ei, näitä seksijuttuja.

Siis ei ainuttakaan rintaraivaria ja tissillä laspen sai AINA tyytyväiseksi vaikka olisis mikä ollut. Sekin siis sai imetyksen jatkumaan noinkin pitkään.



t.18

Minulla molempien lasten imettämine sattui ensimmäisen 1-2 kk:n aikana aina alkuun, ensimmäisen parin imaisun ajan, mutta sitten ei enää ollenkaan. Jos kipua tuntuu koko imetyskerran ajan, jotain on pielessä imuotteessa tai rinnanpäissä, ja asia pitää korjata. Muuten ei tule mitään.

Fyysisesti se ei tunnu miltään. Henkiseltä puolelta saan ne kiksit. Ihanaa se läheisyys, vauvan tuhina rinnalla, pienet haparoivat ja pulleat sormet, jne. n. 8kk aikaisempia imetetty, lopetettu että saadaan nopeampaa uusi vauva. Nyt kun on viimeinen, kolmas, menossa, en ole edes miettinyt aikataulua. Imetän sen mikä hyvälle tuntuu niin itsestä kuin vauvasta. Te ketkä ette imetä, niin älkää poteko syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa. Pullo on hyvä jos äiti on sillä jaksavampi. Kamalalle tuntuu että pitää tehdä jotakin asiaa jos ei siitä nauti tai saa mielihyvää pelkästään sen vuoksi että suosituksissa niin sanotaan. Läheisyyttä voi tarjota vauvalle muutenkin kuin tissillä. :)

Minulle imetys on ollut maailman helpointa ja maitoa on tullut enemmän kuin hyvin, mutta silti touhusta ei ole meinannut tulla mitään, jos olen yrittänyt hankalassa asennossa meluisassa ja epämukavassa ympäristössä vauvaa ruokkia. Heruminen ei vain käynnisty, jos äiti stressaa, ja sitten stressaa vauvakin ja rinnat kipeytyvät kun vauva imee " tyhjää" . Minäkin suosittelen makuuasentoa, ainakin tällaiselle hoikalle ja ei-niin-megameijeririntaiselle se oli kaikkein luontevin asento.

Tällä kertaa imetys on ollut todella helppoa ja siitä on ollut samalla helppo nauttia. Se on mun ja vauvan tärkeää ja ihanaa yhteistä aikaa. Ja toki minusta tuntuu hyvältä se, että voin ruokkia lapseni omalla maidollani.



Esikoisella imetys oli ttuskaa ekat kuukaudet ja imetin samalla tapaa hammasta purren kuin sinä ap. Ja kyllä se sitten helpotti! Ja äm oli vauvan ainoa maito koko ekan elinvuoden ajan. Minusta se ekojen kuukausien " tuska" kannatti kestää.

Jotenkin tuntuu, että onkohan sellaisella ihmisellä ihan kaikki palikat kasassa. Ei millään pahalla. En minäkään mitään imetyskiksejä saanut, mutta ihan se oli semmoista neutraalia vauvanhoitoa niin kuin vaikka kylvetyskin.

Juu onneksi meilläkin on päästy pikkuhiljaa siihen että kipu liittyy lähinnä aloittamiseen enää.. Mutta silloinkin kipu on tosi viiltävä ja tuntuu että olen alkanut melkein jännittämään tuota imetyksen aloitusta kun ne ensimmäiset imaisut sattuvat niin kovasti. Onneksi sen tietää että kipu rauhoittuu vähän ajan kuluttua, mutta ei se täysin tunnotonta touhua ole meillä vielä sittenkään. Imu tuntuu kyljissä/selässä saakka jos vauva imee oikein hanakasti.. mitä lie jänteitä kiskoo :)



ap