Nopee gallup: uskallatko kertoa neuvolassa todella, mitä teille kuuluu?

Kerran aloin spontaanisti itkemään kun olin juuri äitiypolilla saanut odottavani sairasta lasta. Terkka meni aivan lukkoon, enkä sen jälkeen enää menettänyt " malttiani" hänen luonaan.

kaikki lapsen vointiin ja touhuihin liittyvät, en meidän vanhempien petipuuhista tai sen puuttumisesta. En myöskään ala haukkua siellä miestäni vaikka mieli tekisi:)

mitään mitä ei haluaisi kertoa. Ja ajattelisin että jos olisin vaikka tosi väsynyt niin varmaan kertoisin sen. Ystäväni masennusta lähdettiin hoitamaan lastenneuvolan kautta.

Viime syksynä, vuosi sitten en uskaltanut vaan ajattelin, että jaksan kyllä vaikka olin väsynyt ja masentunut, itkuinen. Kun kerran sitten sain suuni auki, saimme apua nopeasti. Jouduin sairaalaan lepoon ja diagnoosiksi tuli keskivaikea raskausajan masennus. Ja neuvolalle olen ikuisen kiitollinen kun sain apua ja asiallisen vastaanoton. Nykyään uskallan sanoa suoraan mitä tunnen ja miten jaksan ja pelkästään se helpottaa ajoittaisessa väsymyksessä kun tietää, että neuvolaan voi soittaa aina jos tuntuu, ettei jaksa.



T: masennuksesta toipunut äiti ja pojat 3v2kk ja 11kk

Yleensä jos lapset mukana (isommat) yritän olla huutamatta ja itkemättä ja kertoa rauhallisesti, mutta jos olen vauvan kanssa niin kaikki tulee.

th on ihana ihminen ja varaa tarpeeksi aikaa aina asiakkaille. ei mitään 15min ja seuraava potuilas!

yleensä eivät ole kiinnostuneet musta

onneksi ei ole mitään ongelmia

ei mulla ole mitään ihmeellistä elämässäni eikä mitään salattavaa.

Sain vastaukseksi, että voi voi. Se vauva-aika voi olla joskus raskasta.



Myöhemmin selvisi, että oma maitoni ei riittänyt lapselle ja olisi pitänyt antaa korviketta lisäksi. Kiitos vaan voivottelusta neuvolantäti!

Kerron mielelläni mitä meille kuuluu, mutta mitään hyötyä siitä ei ole. Joten siis oikeastaan enää en viitsi edes vaivautua. En tiedä miksi neuvolan nimi on neuvola. Hyvät neuvot ovat olleet aika harvassa! Tietenkin minulla on vain suppea kokemus neuvoloista. Varmasti monet tekevät siellä todella hyvää työtä!

Meillä lapset valvottivat paljon ja olin ihan poikki.

Hänellä oli aina hyviä ideoita kokeiltavaksi. No ne eivät kyllä toimineet mutta pääasia oli että oli joku jolle puhua ja oikeasti kuunteli ja välitti ja halusi auttaa. Se auttoi paljon.

Sitten kun neuvolatäti vaihtui niin en enää kertonut koska hänelle olimme vain " yhdet asiakkaat" jotka varmasti unohtuivat samantien. No pian jo helpottikin valvomiset ajan kanssa.

Joskus mietin että oliko sillä " vanhalla nevolantädillä" vaan hyvät muistiin panot kun muisti kaiken mitä kerroin mutta olen tavannut hänet muutamaan kertaan kaupassa nyt kun hän on eläkkeellä ja muistaa edelleen kaikki ja on kiinnostunut miten meillä menee. Ja mukavaa sanoa että nykyään menee hyvin.=)

Pienellä paikkakunnalla asutaan ja neuvolassa työskentelee aiemmasta työpaikastani tuttu " täti" , jonka kanssa ei kemiat oikein ole koskaan " natsanneet" . Tiedän terkkarin olevan vaitiolovelvollinen, mutta en oikein osaa luottaa siihen tässä tapauksessa.

hyviä neuvoja olen pääasiassa saanut. Toisaalta ei mulla mitään valtavia huolia ole ollutkaan.



Kerran huvitti täällä ketju jossa ihmeteltiin uskaltaako neuvolassa kertoa raskautta edeltävästä alkoholinkäytöstä ja väitettiin, että jo pari annosta/viikko ylittävällä käytöllä saa alkoholistileiman. Itsellä tuo määrä oli n. 5 annosta eikä neuvolassa kommentoitu sitä mitenkään.

tekee pitkää päivää ja itse on helvetillisen väsynyt. Enkä kehtaa kertoa että inhoan lasten kanssa leikkimistä. Kulissit pidän.

Ihan " normaaleja" ollaan ja normaali elämää vietetään. En näe mitään syytä miksi pitäsi jotain salalilla tai olla kertomatta, jos mieli tekee kertoa.

Alussa meillä oli aika hysteerinen terveydenhoitaja, joka alkoi itse kauhistelemaan kaikkea ja maalailemaan uhkakuvia, mitä mistäkin voi seurata tai ei uskonut, mitä sanoin. Oli ehkä vanhanaikainen ja liian tunnollinen : " ei noin hyvän perheen lapsella voi olla kielenkehityksen ongelmia" , " ei äiti, jolla on hyvä ammatti, hieno talo ja komea mies, voi olla väsynyt" , " nyt tulee raskausmyrkytys ja ennenaikainen synnytys" , " ai kutisee, se on nyt sitten raskaushepatoosi" . Opinpahan pitämään suuni kiinni ja mm. ilmoittamaan, että meidän lapsella on sitten on dysfasia. piste.



Seuraava täti oli toista maata ja suhtautui kaikkeen tosi kivasti, hänelle pystyi puhumaan mitä vaan. Monesti ei osannut neuvoa, mutta kuunteli ja sekin oli tärkeää.

mutta voi johtua myös siitä, että olemme muuttaneet muutaman kerran ja välillä muuten vaan neuvolantäti vaihtui, joten aina on eri ihminen ollut vastassa melkein.



Mutta ongelmistakin on voinut kysyä kyllä.

ei ole mitään salattavaa. Kuopuksen vauva-aikana valitin väsymystäni, nyt se on jo taaksejäänyttä elämää :)

niihin aikoihin mitään mullistavaa kotona. Eli helppo olla " rehellinen" .

mutta en sen takia että olisi jotain salattavaa tai ihmeellistä. Siellä neuvolassa käydään kuitenkin lapsen kanssa tosi harvoin ja itse en helposti avaudu.



Meillä on kyllä mukava th. Viimeksi kun lapsi oli neuvolassa oli lääkärineuvola ja mentiin eri th:lle ja lääkärille. Katsoin kun oma neuvolantätimme luki koneelta ahkerasti lapseni tiedot ja tuli sitten kyselemään kuulumisia. Käytti tosin lapsestani väärää nimeä, mutta yritys oli hyvä. ( :

Eihänhän millään voi oppia tuntemaan hyvin kuin ehkä jotkut monilapsiset perheet, jotka käyvät usein neuvolassa.

Tosin meillä on aina mennyt hyvin. Lapset terveitä, mies osallistuu hyvin lastenhoitoon jne. Pientä väsymystä tottakai joskus, mutta ei sen kummempaa. En sitten tiedä miten olisi, jos menisi kaikki päin persettä?

noin olen kertonut kun on ollut pitkään valvomista öisin ja mies poissa ja olen kokenut olevani tosi uupunut.



toisaalta



" Ihan hyvää kuuluu"



olen sanonut vaikka olisi aamulla ollut pientä riitaa miehen kanssa ja taloudelliset asia pepullaan mutta muuten ok.