Lue keskustelun säännöt.
Minulla ei ole " koskaan" ollut äitiä ja isää!
01.11.2007 |
Oli koti, ruokaa ja vaatteet. Minulla on neljä lasta ja vaikka 3 heistä on jo aikuisia niin huolehdin heistä jos sitä kaipaavat. Koen todella raskaana sen, etteivät vanhempani ole koskaan välittäneet minusta. En ole voinut kertoa iloja ja suruja. En ole voinut luottaa siihen, että auttavat/tukevat jos sitä tarvitsen. 18v ei tarkoita sitä, että osaa huolehtia itsestään. Ei siinä iässä kaikki osaa ajatella tekojensa seurauksia. Vaikka olisin 100v niin lapseni tietävät, että minulle voi puhua. Kuuntelen, en tuomitse!!
Kommentit (2)
Minua rakastanut vanhempi kuoli ollessani teini-ikäinen. Toinen ei minusta tai lapsenlapsistaan välitä lainkaan. Kasvoin yksinäni aikuiseksi. Olen tottunut selviämään kaikesta yksin.
Joskus suru ottaa vallan ja lasten synnyttyä jouduin käymään sekä vanhemman kuoleman että hylkäämisen kriisin uudelleen läpi. Omia lapsiani pidän lähellä ja heillä on hyvä isä. Kuolemanpelko iskee joskus, koska en haluaisi koskaan lasteni joutuvan kokemaan samaa kuin minä. Mutta sille ei voi antaa valtaa, sillä en halua lasten kasvavan omien traumojeni varjossa.
Olen ajatellut ' kummimummo' toimintaa vai miksi sitä kutsutaan, mutta en ole asiasta ottanut vielä selvää. Olisi ihana saada lapsille muitakin läheisiä aikuisia elämään ja vanhemman sukupolven mallia.
T. Äiti 29v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ihanaa, että haluat toimia omien lastesi kohdalla toisin kuin vanhempasi ovat toimineet!
Minun äitini on juuri tuollainen kuin kerroit itsesi olevan. Hän kuuntelee mutta ei tuomitse. Hän antaa neuvoja jos pyydän, mutta muuten ei tyrkytä omia mielipiteitään. Hän on läsnä kun tarvitsen häntä, mutta ei tuppaudu meidän elämäämme vaan ymmärtää että hänen lapsensa elävät oman elämänsä (jossa tietenkin on sija myös hänellä).