miksi anoppi ei tykkää sinusta?

Jopa parhaita ystäviään pitää omituisina.

Kinkkua, makkaraa ja paistia sen pitäisi olla!

Anoppi ei pidä yhdestäkään kolmesta miniästään, kukaan meistä ei ole tarpeeksi hyvä hänen pojillen (ja hänelle itselleen).

Lasteni hoidosta päätän kuitenkin minä ja puolustan omia mielipiteitä rauhallisesti ja perustellen, mutta siltikin anoppi näkee punaista joka kerta kun niin käy. Lähettelee sitten miehelleni töihin tekstiviestejä ja pyytää soittamaan. Haluaa rauhassa kertoa miehelleni kuinka lapsiamme tulisi hoitaa...onneksi mieheni ja minä olemme samoilla linjoilla lapsiemme kasvatuksesta.



Anoppi ottaa hirmu raivarit jokaisesta pienestäkin häntä koskevasta arvostelusta.

Miehen ent. vaimo hyppi anopin pillin mukaan - minä en, en, EN.



Toisaalta, täytyy olla kiitollinenkin anopille. Mieheni ja hänen exänsä olisivat ilman anoppia varmaan vieläkin yhdessä.

Anopilla on sukset ristissä aina kaikkien kanssa, ja kaikki muut ihmiset on inhottavia. En ymmärrä.

mutta anopin silmissä kaukana asuminen johtuu minusta.

Koska on katkeroitunut kaikille ja kaikille, esim. omista tyttäristäänkään ei koskaa puhu mitään kauniisti, arvostelee kyllä kovasti ja usein.

Koska olen anopin mielestä ylpeä kun olen luonteeltani suht hiljainen, anopin mielestä se on ylpeyttä jos ei jatkuvasti ole suuna päänä joka asiassa niin kuin hän.

Tässä nyt ainakin muutama asia joista tiedän anopin inhon minua kohtaan johtuvan, varmasti syitä on paljon lisää.

Hän on uskossa ja moni asia hänen elämässään on " sidoksissa" uskoonsa. Minä olen ateisti, enkä kiinnostunut uskonasioista.



Hän nauttii puutarhanhoidosta, tekstiilikäsitöistä ja ruoanlaitosta.

Minä tykkään rassailla autoja, en osaa omella ym. ja käyn syömässä työpaikan ruokalassa tai ravintolassa (mies kokkaa meillä, jos ei muualla olla syöty).



Hän ei harrasta liikuntaa hyötyliikuntaa lukuunottamatta.

Minä harrastan aktiivisesti urheilua.



Hän on poliittisesti aktiivinen, minä en ole kiinnostunut juurikaan politiikasta.



Hän ei ole kiinnostunut kulttuurista: musiikki, teatterit, taide, kirjallisuus.

Minulle nämä ovat intohimo.



Hänestä nainen on nainen vain jos tekee naistentöitä. Minä kannatan tasa-arvoa ikään, sukupuoleen katsomatta.



Hänestä lapsia tulee kasvattaa tukkapöllyin ja luunapein, minä en kannata väkivaltaa.



Minä harrastan kierrätystä ja kirpputoreja, hänestä kaikki pitää olla alunalken omaa ja säästää ja ostaa uutena (tämä on mielestäni ihan ok, mutta meillä ei talous anna myöden esimerkiksi uuden auton hankintaan)



Meillä ei siis löydy yhteisiä keskustelunaiheita.

on mustasukkainen kun vein hänen rakkaann poikansa.



JA vikojahan löytyy paljon minusta.



Toisekseen anopppi rukkaa käy sääliksi kun ei kenenkään kans oikeen tuu toimeen. Aina jonku kanssa riidoissa. Toiset on aina väärässä.

En mielistele, pidän oman perheeni puolia.

hän on itse suurperheen äiti ja lapset lyhyin väliajoin

tosin meidän poitsu vasta 3 eli eiköhän niitä sisaruksia ehdi vielä tuleen

Kovasti olen yrittänyt olla mielinkielin ja sen jälkeen oma itseni. Ei vaikutusta. Emme oikein osaa keskustella, näemme asiat aivan erilailla.

Esim. jos minä koen että meillä oli joku päivä todella hauskaa yhdessä, hän sanoo kaikille että se oli " ihan kivaa" . Hän myös usein valittelee kotitöiden raskautta, mutta jos tarjoan vilpittömästi apua, se ei kelpaa ikinä.

Ehkä siksi, että olen pari kertaa sanonut tiukasti, ettei meidän lasta viedä mäkkäriin kun hän on vuoden ikäistä sinne halunnut raahata. Tai siksi, kun kirjoitin hoito-ohjeet lapselle kun hän meni ensimmäistä kertaa anopille yöksi hoitoon. Anopin mielestä tämä oli loukkaus hänen lastenkasvatustaitojaan kohtaan.



Ennen kaikki oli hyvin ja olin unelmaminiä, nyt saan kuulla ruokapöydässä hienovaraista vittuilua (eikä aina niin hienovaraista, toisen miniän kanssa vähän väliä vaihtavat merkityksellisiä katseita), minua kuunnellaan ainoastaan silloin kun puhun lapsestani - tosin silloinkin anoppi saattaa vaikka kesken lauseen häipyä tai aloittaa puhumaan jostain muusta.



Huoh.

(voi kiitos, kiitos kun teit sitä ja tätä, voi kun sulla on ihanat vaatteet, voi kun olet nuoren näköinen... jne jne)

-olin yksinhuoltaja kun tapasin hänen kultapoikansa

-olen hieman ylipainoinen (noin 5 kiloa,anoppi taas on anorektikko)

-en ryyppää enkä viihdy baareissa kuten anopin tytär

-en ikinä käy hänen luona

superlihava ja superlaiska, minä ehkä omalla tavalla saamaton, että en tuhlaa aikaani noin, kävelen paljon, hoidan kotia (hänellä on sikamaisen siivotonta, kun ei eläkeläisellä ole aikaa siivota mikroa, kun siellä on jotain räjähtänyt, vessa haisee aina, pyykit lojuvat kaikkialla), en välitä niin ulkonäöstä kuin terveydestä, en vain ole samalla aaltopituudella.