G: Kaatuisiko suhteenne miehesi yhteen hairahdukseen?
Eli jos miehesi pettäisi sinua kerran niin olisiko liittonne ja lasten ydinperhe sen jäkeen historiaa?
Kommentit (22)
en ole aiemmin ainakaan pystynyt todella antamaan anteeksi.
Jos kertoo rehellisesti syrjähypystä, sivuutamme sen vastoinkäymisen ihan varmasti.
kaatui. Sain tietää että mieheni oli pettänyt minua erittäin törkeästi (tapahtumasta on jo 5vuotta), yritettiin jatkaa mutta eihän siitä mitään tullut, en pystynyt asiaa unohtamaan. Rupesin itsekkin käymään baareissa vähän niinkuin haku päällä ja löysinkin sieltä itselleni unelmieni miehen jonka jälkeen jätin tuon petturimiehen.
En usko että ydinperheemme olisi kovinkaan yhtenäinen ja onnellinen ilman luottamusta ja tuollaisen asian painaessa mielessä.
En hyväksy pettämistä olkoon sitten minkälainen " hairahdus" tms. Miehellä samat periaatteet, joten ei hänkään hyväksyisi minun uskottomuuttani. Meillä ei ole lapsia, joten eipähän ainakaan lapset mahdollisesta erosta kärsisi....
varmaan kymmenen vuotta kyllä kestäisi luottamuksen rakentaminen uudestaan.
Suhteessa voi olla huonoja aikoja ja sellaisia asioita (esim. alkoholi, joka ei nyt tietenkään mikään syy ole pettämiselle), jotka voi altistaa hairahdukselle. Jos siitä selviäisimme ja solmuja purkaisimme, voisin kuvitella, että jatkaisimmekin.
Mutta jatkuva pettäminen ja toistuvat " erehdykset" kertoisivat ettei mies kunnioita ja että suhteessa ei olisi enää mitään mitä elvyttää.
Suhteesta tulisi jokatapauksessa verinen eikä tulisi enää koskaan ennalleen. Parempi olisi lastenkin tavata isäänsä erikseen ilman riitoja ym.
mutta vielä surullisempaa olisi lasten elää siinä helvetissä, joksi suhteemme sen jälkeen muuttuisi.
Minä en vain voisi antaa anteeksi, tiedän sen aivan varmasti.
että ennemmin tai myöhemmin kaatuisi. Miten voisin enää sen jälkeen elää hänen kanssaan. Koko ajan pyörisi mielessä, että mitä jos se on taas tehny saman lailla...
Jos mies pettäisi nyt, yrittäisin antaa anteeksi ja jatkaisin koska lapset on niin pieniä. Asia kuitenkin hiertäisi jatkuvasti mieltäni ja siinä vaiheessa, kun lapset ovat koulu- ja leikki-ikäisiä ja reviirini laajenisi taas enemmän kodin ulkopuolellekin, alkaisin itse silmäilemään uutta miestä ja pohtimaan eroa.
Mahdollista on kuitenkin sekin, että eroattuamme ja minun seikkailtuani aikani, saattaisin olla halukas palaamaan yhteen, jos mies ehdottaisi.
Ei voi mitään. Mun on niin vaikea luottaa ihmisiin muutenkaan, etten ihan varmasti saisi minkäänlaista luottamusta mieheeni enää, jos jäisi kiinni pettämisestä, enkä kestäisi elää suhteessa, jossa en voi lainkaan luottaa.
Pitkän aikaahan siinä pitäisi töitä tehdä, että suhdetta korjattaisiin ja ehkei se entiselleen koskaan tulisikaan. Mutta varmaankin ainakin yritettäisiin jatkaa yhdessä.
Ihminen ei ole luonnostaan yksiavioinen - sen ymmärtäminen vapauttaisi aika monet turhasta syyllisyyden tunteesta.
Meillä(kään) ei ole avoin avioliitto; pettäminen ei ole " ok" , enkä koskaan pystyisi pettämään miestäni - silti en vain ajattele, että se olisi NIIN kamala juttu. Minusta sen suhteen erehtyminen (seksuaalisen kemian kokeminen - ja toteuttaminen, jonkun toisen kanssa) ei ole niin kamala asia.
Satunnaista kännipanoa tms. en osaa pitää niin kamalana ja vaarallisena. Pitkään jatkunut, suhteenomainen pettäminen on asia erikseen.
kuin koskaan. Olemme kuin teinit, rakastelemme ja hellimme jatkuvasti. Yhdessä olemme olleet jo 18 vuotta ja hairahdus tapahtui vuosi sitten. Asia on puhuttu ja anteeksi annettu.
Puhukaa hyvät ihmiset ja muistakaa, että kukaan ei ole täydellinen ja jokaisella on oikeus anteeksiantoon jos sitä sydämestään pyytää. Jyrkkä tuomitseminen on epäkypsyyttä ja osoittaa, ettei siitä toisesta sitten niin välittänytkään kun ei kerta vastoinkäymisestä yli pääse eroamatta.
en pidä sitä niin vakavana. Mieheni ei tiedä, mutta olen selän takana myös kostanut monesti. Naapurin isäntä kun on kotona päivisin...
työpaikan, säästöjä ja hyvän asunnon. Valmistelisin tätä kaikessa hiljaisuudessa ja sopivan hetken tullen ilmoittaisin että meni tavarat jakoon.
pari matkaa ainakin, turkki, timanttikoruja ja vuoden kaikki tiskivuorot.
Miten niin kosto on suloinen ;)
Mieheni hairahdukset eivät tosin ole naiset, vaan alkoholi. Olen yrittänyt jättää miehen monia kertoja, mutta aina se paskiainen luikertelee takaisin elämääni. Yhteisiä lapsia ei ole, onneksi. Monesti jotenkin ajattelen, että voi kun pettäisikin " perinteisesti" , ehkä hän rakastuisi siihen toiseen (jos alkkis nyt voi rakastaa muuta kuin pulloa..), ja jättäis minut, voisi olla helpompaa. Minä olen niin helvetin heikko. Ja, silloin kun se pullo ei näyttele minkäänlaista roolia elämässämme, niin hyvä mieshän tuo on.