en ole ollut missään ilman lapsia 4 vuoteen

meillä ei ole siitä kiinni, ettei mies haluaisi jäädä " lapsenvahdiksi" , vaan ihan siitä, että en halua yksin lähteä mihinkään (tai kavereiden kanssa). Se mitä kaipaan, on joskus kahdenkeskeinen aika mieheni kanssa ilman lapsia, mutta joku tyttökavereiden tapaaminen ei anna mulle yhtikäs mitään.

kerran olen päässyt kampaajalle, muutaman kerran yksin kaupungille shoppailemaan (alle 10 kertaa yhteensä, silloinkin alle 2 tuntia aikaa olla " Vapaalla" ), ruokaostoksillekin olen joskus harvoin päässyt ihan yksikseen, siihenhän hupenee semmoiset puoli tuntia. Mies kitisee ja raivoaa jos jää kotiin lasten kanssa.

Olen ollut yksin kaksi kertaa ulkomailla (toisella kertaa 2 yötä, toisella 3), juuri olin 3 yötä toisessa kaupungissa ilman lasta ja muutenkin olen joka viikko jossain ilman lasta. Aika usein myös miehen kanssa yhdessä ilman lasta. Nyt olen töissä, mutta hoidin lasta yli kaksi vuotta kotona... Musta on kyllä kiva tapailla kavereitakin kaikessa rauhassa ilman lasta eikä mun kaikilla kavereilla ole lapsia, joten olisi kohtuutonta olettaa, että aina mulla olisi lapsi mukana. Lisäksi pidän sellaisista asioista, jonne lapset eivät ole edes tervetulleita...

Miten kestätte sellaista ukkoa, joka ei halua olla omien lastensa kanssa? Pelkääkö teidän ukkonne lapsia vai mikä siinä yhtälössä mättää??

Pistä haluamaan. Tai sama se haluaako, jätät ne sille ja lähdet, ensin lyhyeksi sitten kerta kerralta pidemmäksi aikaa. Minä olisin jo kauan sitten tullut hulluksi ja niin olisi moni muukin sinun tilanteessasi. Ei tuo tilanne ole hyvä kenellekään - lapsetkaan eivät tutustu isäänsä eikä isä saa itseluottamusta isänä.



Ota päätös omiin käsiisi!