Lue keskustelun säännöt.
Antakaa ex-huumeenkäyttäjälle vinkkejä miten kohdata tämä maailma masentumatta?
31.10.2007 |
Huumeet sai kaiken näyttämään niin paljon syvemmältä ja monivivahteisemmalta ja toi niitä aistinautintoja ja tunne-elämyksiä joita olen aina kaivannut.
Kaipaan aina jotain syvempää. Tämä arkinen maailma saa minut tympääntymään ja masentumaan. Olen uskossa ja uskon henkimaailman olemassaoloon mutta ne ei riitä koska tahtoisin tavallaan elää siellä henkimaailmoissa ja moniulotteisemmissa maailmoissa ilman tämän maailman rajoja.
Kun elän tavallista arkea niin masennun pahasti. Mikään ei tunnu miltään.
Kommentit (24)
tiedän täysin mitä tunnetta kaipaat... ainakin arvelen tietäväni. minullakin meni lujaa pitkän aikaa, vauhtia siis piisasi... kaipaan sitä jännitystä ja euforiaa, nykyään päivän huippuhetki on olevinaan salkkarit ja kauppareissu. lapseni takia minä myös jaksan, tiedän että jos lipsahtaa niin sitä on koko mopo ojassa taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten ne kohokohdat oikeasti tuntuvat joltain. Jos elää pilvissä, ei voi huomata oikeaa juhlantuntua. Miksi ihmeessä koko ajan pitäisi tuntua todella superilta ja ihmeen ihanalta? Ei se ihmisen tarkoitus ole sellainen. Nämä, jotka elävät siellä blingblingin seassa ovat täysiä hulluja tai muuten vaan itsetuhoisia. Ei rikkaiden ja kuuluisuuksien elämä ole antoisaa, vaikka mammonaa ja bileitä onkin.
Kaipaan todellakin sitä tunnetta että menee lujaa ja elämä Tuntuu ja koko ajan Kokee jotain. Että sisällä myrkyää positiivisella tavallaa ja kokonaisvaltaisesti saa mahtavia kokemuksia.
Taidan vaan olla luuseri ja heikkoa tekoa kun suklaalevy ja vaahtokylpy ei vaan tunnu sellaiselta mitä kaipaan. Ei myöskään johonkin tiettyyn alaan paneutuminen. Lastani rakastan syvästi ja lapsen maailmaan tykkään uppoutua mutta arkeahan se on paljon lapsenkin kanssa, velvollisuuksia jne.
Ehkä tää tästä. Kiitos paljon kaikille vastanneille, ihanaa että joku välittää! Kait mun on vaan kasvettava ja yritettävä löytää oma paikkani arkisesta maailmasta vaikka olo on ihan sellainen että olen koko ajan ulkopuolinen ja mun paikka ei ole tässä tavallisessa fyysisessa elämässä.
Elän kyllä normaalia arkea nyt, mutta sisimmässäni kaipaan jotain muuta ja en saa tästä oikein mitään irti, varsinaisesti.
ap
luin jostain että Matt Damon valvoo vauvansa kanssa yöt! Miks helvatassa ei palkkaa yöhoitajaa? No, siksi että hänenkin mielestään ne arjen saavutukset ovat suurempia kuin Hollywood-kunnia (vaikka MD on varmaan aika tylsimys). Ainoa ongelma tässä " arjen suuruudessa" on se, että saavutukset tulevat HITAASTI. Joka päivä on jaksettava rämpiä, että lopussa kiitos seisoisi.
en aamuisin nähnyt aina syytä nousta sängystä ylös kun ei mitään kivaa ollut kuitenkaan tiedossa. Välillä on vieläkin sama juttu! Joskus tuntuu, ettei ole mitään mitä odottaa, eikä mikään tunnu " miltään" . Tuntuu todella masentavalta kun päivän kohokohta todella on se, kun saa pestä valkopyykkiä pitkästä aikaa.
Löysin kuitenkin ilon kursseista ja lukemisesta! Ne antavat tulevaisuudelle tavoitteita ja tähän päivään sisältöä. Lisäksi tietenkin ystävien tapaaminen jne tuo omaa jännitystä ja vaihtelua arkeen. Tai sisustaminen, shoppailu...
-8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää opetella ottamaan vastaan ne pienet ihanat jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä voi myös yhdistää esim. kalliokiipely tms " extreme-laji" , jossa pääsee irti arjesta. Tai viikon patikointi/hiihto/melontareissu. Sen jälkeen arki tuntuu taas erilaiselta.
Mitä siinä tapahtui? Tai itseasiassa, mitä on homeopatia? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli minkälaisen lapsuuden elit? Pakenitko jotain ahdistavaa tilannetta jo silloin mielikuvituksen tai muun toiminnan avulla? Etkö tuntenut olevasi osa perhettäsi, tarpeellinen?
hieman sekoittaa aivojen serotoniinin tuotantoa?tai takaisinimeytymistä, jotenkin niin. Joka tapauksessa, serotoniinitasosi ei välttämättä ole tolallaan vielä, siksi pienet asiat ja pienet ilot ei tunnu missään.
Itse olen aika hilojattain saanut kiksejä lasten kanssa lenkkeilystä. Kuulostaa pieneltä, mutta olen onnellisimmillani, kun paahdamme maalaismaisemaa kahden tyttären kanssa, jotka opettelevat pyöräilemään. En ole aiemmin välittänyt luonnosta tuon taivaallista, mutta nyt kun olemme muuttaneet syrjään, on mieli muuttunut. Saan voimaa joka päivä kauniista asuinpaikastamme.
Olen entinen bilehirmu ja joskus toki kaipaan menoa ja meininkiä, mutta muistan tuolta ajalta myös sen, että viikonloput oli liian lyhyitä ja viikot meni viikonloppua odotellessa. Tajusin jo silloin, ettei elämä voi ola tätä.
TV:stä en juuri kiksejä saa. Huonoja ohjelmia tulee liian paljon. Luonteeltani olen kyllä sellainen, että nauttisin tv:n ääressä loikoilusta.
Kiksejä saan myös naisten keskustelukerhosta, lukemisesta(parisuhdeoppaat yms), jopa jumpassa käyminen ja liikunta antavat euforiaa. Kauniit asiat ja tulevaisuuden opiskelu. Isot kiksit tulee ystävien auttamisesta ja pitkistä keskusteluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- kuten joku mainitsikin, liikunnasta voi saada kunnon adrenaliiniryöpyt. Jos haluaa extremeä, niin voihan sitä alkaa harrastaa vaikka laskuvarjohyppyä. itselleni riittää adrenaliinit juoksulenkiltä. Oletko koskaan kokenut flow-tilaa, mikä tulee kun on esim. juossut tarpeeksi kauan? Suosittelen. Se on huikea kokemus. Itse olen huomannut liikunnan muutenkin piristävän ja parantavan olemisen laatua.
- taide ja luominen. itse saan elämässäni suurimpia kiksejä " itseni toteuttamisesta" , omalla kohdallani musiikin kautta. Soitan ja sävellän itse. Ja kuuntelen tietty. Klassinen on mun juttu, mutta kuka mistäkin tykkää.
- ja tietty ne arjen pienet ilot. Keksi vaihtelua arkeen. LApsen kanssa voi touhuta eri juttuja. Itselläni oli kesällä rankka vaihe, kun päivät olivat tuon taaperon kanssa joka päivä ihan samanlaisia, enkä jaksanut tehdä mitään aktiviteetteja. Opintojen alkaminen sai mut kyllä piristymään. Lapsen kanssa touhutaan vaihtelevasti eri juttuja, saunomiset, metsäretket, puistot, bussiretket, sormivärit, leipominen... Mitä milloinkin iltaisin jaksan. Ihan tavallisia juttujahan noi on... Itse olen saanut lähiaikoina paljon iloa lapsen kanssa laulamisesta, kun on tyttö oppinut itsekin laulamaan. Mikä voisi olla teille sellainen yhteinen jännä juttu? Se on hyvä, jos siitä lapsesta saa elämään kiksejä!
http://www. mielenterveys-taimi. fi/verkko/keskustelu/viestit. php
http:// www. paihdelinkki. fi/keskustelu/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jonkin asteinen alakulo on vääjäämätöntä. En tiedä kuinka kauan sitä jatkuu, mutta olen ymmärtänyt, että kuivilla olo on just ton takia vaikeaa. Tukiruhmät olis nyt tärkeitä. Keskustelut entisten käyttäjien kanssa olisivat varmaan hyväksi. Otapa yhetyttä johonkin päin. Huumetieto puhelimesta ainakin saa tietoa.
En ole koskenut aineisiin kuin kerran sen jälkeen kun sain lapsen. Nyt lapsia on neljä ja elämä mukavaa,kaikki kunnossa,mies työpaikka,talo jne.
Silti kaipaan joskun sitä ihanaa sekavaa tunnetta..
En ole minkään aineen käyttäjä, vaan kehdosta asti absolutisti kaikkien huumaavien aineitten suhteen, alkoholi mukaan lukien. Silti en kestä arkea. Minun täytyy päästä aina sen yläpuolelle. Meillä käy siivooja ja käytän ahkerasti kaikkia mahdollisia lastenhoitopalveluita että voin saada aikaa visioinnille. Homman ei tarvi olla iso juttu, pääasia että se on minun ideoimani ja toteuttamani, jotain uutta ja muuta kuin tavalliset rutiinit.
Esimerkkejä:
- toimitin nuorena huvikseni omaa lehteä.
- ryhdyin yksityiseksi perhepäivähoitajaksi ilman koulutusta
- valmistin montessori-ympäristön lapsilleni ja opiskelimme monta vuotta aina aamupäivät.
- olemme muuttaneet 4 kertaa uudelle paikkakunnalle vaihtelun vuoksi.
- meillä on ollut 2 kertaa au pair
- rupesin ammatikseni verkostomarkkinoijaksi.
Nyt on meneillään talon laajennus ja remontti
Tulevaisuudessa ehkä:
- asuminen perheen kanssa ulkomailla jonkin aikaa.
- hädänalaisten lasten auttaminen jollakin tavalla (konkreettisella toiminnalla)
Kirjoita vaikka paperillle 20 asiaa jonka tekemisestä haaveilet ja ala totettaa helpoimmasta päästä :)
Jos ei ole fyysisiä vieroitusoireita, niin kysymys on asenteesta.
riippuu tietinkin vähän mitä ainetta käytit?
t.entinen käyttäjä
Yritä muuttaa suhtautumistapaasi. Etsi pieniä iloja ja nautintoja, esim vaahtokylpy, suklaalevy, hyvä musiikki/kirja, herkullinen ateria. Ja tietysti lapsen kanssa puuhastelu. Pienistä arjen iloista löytyy elämän suola, ei mistään extremebiletyksistä.