Nyt tämä meidänkin ent. hyvä suhde on ihan perseestä

Meidän suhde on nykyään tosi arkinen. Tuntuu tosiaan ettei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset, koti, lainat ja velvollisuudet. Kaipaisin jotain syvällisempää. Siksi kait täällä palstoillakin roikun, haen jotain henkistä rikastetta elämääni.

Meillä 18... ja välillä masentaa, että niin vaan meidänkin hyvästä parisuhteesta tuli tyypillinen keski-ikäisten tympiintynyt suhde, jonka jatkamisen motiivi löytyy lähes vain ja ainoastaan lapsista. Huonoja kausiahan mahtuu joka suhteeseen ja aina niistä ollaan yli menty, mutta nyt tuntuu, ettei kumpikaan enää oikein viitsi välittää.

Ja että on tuhlannut elämänsä parhaat vuodet aivan väärälle ihmiselle.

että " vitsi, mähän rakastanki tota miestä ihan älyttömästi, onpas kiva kun on tollanen mies" ja heti tulee itelle parempi mieli, läpsäsee ohimennen miestä persiille ja seksiä ja syvällisiä keskusteluja. :)

Mä pidän edelleenkin miestäni parhaana mahdollisena, en mitenkään haikaile kenenkään tai minkään ihannemiehen perään. Ällöttääkin ajatus, että olisi toisen kanssa.



Mutta todellakin se henkinen ja fyysinenkin läheisyys on kadonnut, pelkkää arkea arkea vaan. Ei osata puhua muista. Ei ole kahdenkeskistä aikaa. Iltaisin tekee mieli vaan nököttää omissa oloissaan. ap

Nyt sä vesitit sen 6 ihan täysin. Kuka käski puhua totta?

Ikää mulla on 37 v. (sama miehellä) ja yhdessä on oltu tiiviisti jo yli. 20 vuotta. Kyllä meilläkin on ollut tylsiä kausia, varsinkin kun lapset oli pienempit. Nyt kun ovat jo jokin aikaa kouluakin käynyt, niin yhteistä aikaakin löytyy paremmin. Nyt meillä rassaa se, että mies on paljon työmatkoilla. Pidempiäkin kausia on tuntunut tylsältä ja on vain oltu äreitä, mutta sitten on asiaan paneuduttu. Ihan ekaksi yritätte itse olla ystävällisempiä puolisolle. Pienet kohteliaisuudet ja halit kummasti virkistää. Sitten se seksi on miehelle kumman ;) tärkeä juttu, vaikka ei aina itseä innostaiskaan, niin kyllä siihen lämpenee. Älkää vain antako periksi ja tyytykö tilanteeseen. Tsemppiä ja mukavia yhteisiä hetkiä teille!

Minunkin hermot on aina riekaleina ja manaan mielessäni etten kestä tuota idioottia ja kohta vedän sitä turpaan jos tulee sanomaan jotain, mutta päällepäin vaan hymyä ettei kukaan huomaa. Meillä ei ole mitään yhteistä. Ei yhtään mitään.