Onko muita yhden lapsen äitejä jotka eivät tunne syyllisyyttä?
Ihmettelin tuota yhtä ketjua missä nuo yhden lapsen äidit tunsivat syyllisyyttä siitä, että haluavat vain yhden tai eivät pysty enempää hankkimaan. Olin aivan pöyristynyt! Mulle ei ole ikinä tullut mieleenkään tuntea syyllisyyttä siitä, että meillä on 1 lapsi. Siis eihän 1 lapsi automaattisesti tarkoita mitään yksinäistä ja orpoa ihmistä?? Eihän nyt kukaan voi ajatella, että sisar on aina joku elämää suurempi ystävä ja kulkee mukana elämässä? Ja eikös nyt ihmiset yleensä- oli sisaruksia tai ei- luo ihan oman elämän eikä roiku vanhemmissaan koko elämää? Miten yksilapsisuus tekee ihmisestä orvon? Ainakin meidän lapsen elämässä on todella paljon ihmisiä, ei hän mikään orpo ole.
Kommentit (2)
Vaikka meille olisi saanut toinenkin tulla, en tuntisi syyllisyyttä, vaikka oltaisi tarkoituksella yksilapsinen perhe. Ei lapsen elämä ole huonompaa, vaikka olisi ainoa lapsi. Hyviä ja huonoja puolia on kaikissa lapsiluvuissa.
Toisaalta me odotamme neljättä ja ympäristö kauhistelee valintaamme. Siis syyllinen pitää olla ilmeisesti, jos lapsia on yli 2 ja maksimi näyttää olevan 3.