Mitä neuvoksi kun isoäiti on piittaamaton?
Isoäidillä kaksi lapsenlasta, toinen meidän alle 1v. Isoäiti ei ole kiinnostunut yhtään meidän, eikä kaiketi sisaruksenikaan lapsen olemisista eikä tekemisistä. Hän on alle 60v. elinvoimainen, hyvin varakas, työssäkäyvä ja ei mikään kiireinen ihminen. Asuu kiltin ja rauhallisen isäni kanssa alle puolen tunnin ajomatkan päässä ja osaa ajaa omaa autoansa. Olen tuntenut hänet aina tavallisena ihmisenä.
Surettaa kuunnella, kuinka jo raskausaikana joidenkin naisten äidit touhottavat vauvanvaatteiden ja tarvikkeiden kanssa. Rasittavaa sekin on, tiedän. Nyt vajaan kahden vuoden aikana (plussaamisesta laskettuna) olen saanut yhden kukan synnärillä ja lapsi koko aikana kaksi vaatetta ja rahalahjan. Sekin jo harmittaa, että rahaa tuli 10% siitä, mitä sisaruksen lapsi sai muutama vuosi aiemmin omassa kastejuhlassaan.
Nyt on kuukaudet kuluneet ja mitään ei tapahdu. Ei enää " mitä kuuluu?" puheluja tai kontaktia muiden ihmisten juhlissa. Enää en jaksaisi mennä kyläilemään, koska siellä saa puhua itsekseen ja meille ei jakseta tulla " kun meidän nuorten on helpompi tulla heille" . En puhu vauvan asioista kuin kysyttäessä ja silti huomaan että asia ei kiinnosta edes vastauksen verran. Kolmen kuukauden iässä jaksoi päivitellä, miksei ole jo hampaat puhjenneet! Vastaavia on vaikka kuinka paljon, mutta en jaksa kirjoittaa, harmittaisi vaan lisää.
En tiedä mitä tehdä. Paha mieli on kaikesta ja en jaksa enää ylläpitää tavallista tuttavasuhdettakaan. Isoäitimäisyys tästä on kaukana :(
Kommentit (12)
Ehkä äiti on vain niitä jota ei vauvajutut jaksa kiinnostaa.
KURJAAHAN tuo on, surullista lasten kannalta, mutta ei ainakaan kannata jäädä sitä märehtimään ja odottamaan että jokin ihme tapahtuisi ja äiti alkaisikin höösäämään. Parempi vain koittaa määrätietoisesti saada luotua lasten ja isovanhempien välille jonkinlainen kelvollinen suhde, vaikka sitten vähän etäinenkin.
Onhan se aika surullista, kun monet nykyajan isoäidit viihtyvät paremmin itseään toteuttaen, kun lapsiaan tai lapsenlapsiaan auttaen. Ja naistenlehdet pysyvät paremmin kädessä kuin vaipat.
Mutta näihän se on että ketään ei voi mihinkään pakottaa ja jos intressit on jossain ihan muualla, niin ei siitä kannata mieltään pahoittaa, koska todennäköisesti se joka mielipahan aiheuttaa tuskin itse sitä edes älyää.
tähän voi vain sanoa sen, että tiedän yhden vastaavanlaisen tapauksen.
Tämä ystäväni oli itse todella usein mummonsa luona hoidossa, noin kaksi päivää viikosta. Nyt ystävän oma äiti on täysin piittaamaton omasta lapsestaan. Ne on nämä suuret ikäluokat. Oma napa ensin....
Minusta tavis-isoäiti voisi vaikkapa
-tervehtiä kun ollaan samoissa juhlissa ja kertoa vierustoverilleen " tämä on minun lapsenlapseni"
-tulla käymään, eikä vaatia luokseen kyläilemään alle viikon ikäisen vauvan kanssa
-olla kiinnostunut edes yhden lauseen tai kahden minuutin ajan vauvan sairaalaan joutumisesta
Sitä en minäkään käsitä, että isoäitien odotetaan hoitavan tai maksavan kaikenlaista, kun vauva syntyy ja kasvaa.
Eikös se olisi isoäidille itselleenkin mieluisaa, kun omaa sukua oleva lapsi kuuntelisi tarinoita sylissä tai yhdessä silitettäisiin kissaa?
ap
siten, että käy säännöllisesti hoidossa.
Vaan, että mummola on kiva paikka, jonne lapsi on isompanakin aina tervetullut. Onneksi itselläni on tällaiset vanhemmat. Itselleni oma mummola oli hyvin tärkeä ja kävin siellä todella usein yökylässä, en hoidossa.
oma äitini on aivan samanlainen ja tiedoksi noille ähättelijöille, ei ole kyse mistään ilmaisesta lapsenhoitopalvelun hakemisesta, vaan yleensä lastenlapsista välittämisestä. Siskonlapset kyllä ovat mummulassa päivähoidossa, naurettavalla Kelan maksamalla korvauksella. Äitini pesee ja silittää lasten vaatteet ja tekee iltapuuronkin heille(mukaan vietäväksi). Kyllä olen katkera.
Meillä on isoäiti hoitanut kaksi kertaa 1h -2h sauna- ja uintireissun ajan ja kerran 6h aikuisten juhlien vuoksi. Lapsi 6kk.
joka ei osaa olla kiinnostunut vauvoista, joihin ei oikein mitään kontaktiakaan saa. Ehkä hän kiinnostuu lapsesta myöhemmin, kun tämän kanssa voi jutella ja tehdä asioita.
aina olleet kiinnostuneita lapsenlapsistaan ja haluneet luoda lämpimät välit. ihania muistojahan siitä syntyy, ja sääliksi käy lapseni tavallaan kun ei anoppi osaa tuota puolta tarjota.
mutta olen myös ajatellut että hän itse menettää loppupeleissä paljon enemmän. kukapa häntä sitten vanhana käy katsomassa tai auttamassa kun ei itse nyt pidä mitään yhteyttä lapsenlapsiinsa. itse en ainakaan aio pakottaa lapsiani siinä vaiheessa väkinäiseen ja teennäiseen yhteydenpitoon jos anoppi nyt itse kerran ei välitä yllläpitää tai luoda suhteita lastenlapsiinsa.
eikä mikään muutu. Esikko on ollut yhden yön yökylässä (siskonsa syntymä) äidilläni, kuopus 5 v. ei kertaakaan.
Sääli, etteivät nämä " mummit" ymmärrä, että suhde lapsenlapsiin luodaan jo pienenä, ja ei niitä lapsenlapsia ole siellä oven takana jonossa auttamassa sittenkään, kun mummii sitä apua tarvitsee. Eikä tällä menolla ole tyttäriäkään...
Toki isovanhemmat ovat omat lapsensa jo hoitaneet, mutta kyllä minua tyttärenä loukkaa, jos minä ja lapseni emme häntä enää yhtään kiinnosta. Mutta ap:lle: ajan myötä tuo oma ärsytys helpottaa. Sen osaa jättää ikäänkuin omaan arvoonsa. Yrittäkäämme me sitten olla erilaisia isovanhempia aikanamme, katkaistaan tämä sukupolven ketju tähän!! En ainakaan itse halua olla tuollainen, toivottavasti me pystymme parempaan.