Lue keskustelun säännöt.
Miten anoppini kehtaa puhua minulle omasta äidistäni niin ikävään ja halveksivaan sävyyn?
23.10.2007 |
Siis tätä on tapahtunut vain muutaman kerran ja siksi ihmettelenkin näitä kommentteja, muuten suht. sivistyneeltä vaikuttavalta ihmiseltä.
Esim. kerran oli anopin kanssa puhetta vaatteiden ostamisesta ja totesin vain, että äitini ostaa melkein kaikki vaatteensa kirpputorilta. (joka on siis mielestäni hyvä asia) Sanoin tämän hyvässä mielessä. Tähän anoppi tuhahti halveksivasti: " no siltä ne vaatteet sitten näyttääkin" Pahotin kyllä mieleni siitä.
Eräs kerta anoppi ja appiukko olivat meillä yötä. Olimme juuri syöneet iltapalan ja korjasin astioita pöydästä, kun puhelimeni soi. Se oli äitini, joka soitti kyselläkseen kuulumisia ja toivotti hyvää yötä. Kun olin lopettanut puhelun, sanoin anopille, että äitini siellä soitteli ja lähetti terveisiä. Anoppi tuhahti siihen, että " kuinka kehtaakin vielä tähän aikaan soittaa" Mitä helvettiä se hänelle kuuluu, mihin aikaan soittelen äitini kanssa, kun ei edes kukaan ollut vielä nukkumassa? Ihme tuhahtelija.
Kommentit (6)
ei tuo mene kyllä ohi muuta kuin sanomalla ettet halua, että puhuu äitistäs noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin, kun sanoin hänelle, että meillä nyt on tapana soitella myöhemminkin ja että minä saatan soittaa äitilleni vaikka keskellä yötä.
ja sanoo sille, että me ollaan äidin kanssa niin läheisiä, että saatellaan soitella mihin aikaan vaan.
Vuosien kokemuksella huomasin, että se oli niin syväänjuurtunut tapa haukkua ja halveksia kaikkea liikkuvaa, etteivät he edes tiedostaneet sitä enää.
Eli kaksi tapaa: Anna mennä ohi korvien tai hikeenny ja pane välit poikki.
Loppumaan et sitä saa.
Vuosia olen saanut kuulla halventavia ja vähätteleviä vihjailuja vanhemmistani, heidän tekemisistään ja hankinnoistaan appivanhemmiltani. Joitakin aikoja sitten totesin, että kiitti mulle riitti. Sanoin samalla istumalla kaikki mitä oli hampaankolossa, tein myös selväksi että kaikki heidän kommenttinsa on menneet vanhempieni korviin, että turha heidän yrittää mielistellä tai esittää vanhemmilleni kasvokkain jotain muuta. Sen koommin ei ole anopista eikä appiukosta kuulunut mitään... Mieheni onneksi tukee minua tässä asiassa, tosin hänkin riiteli vanhempiensa kanssa samalla tapaamisella, mutta eri asiasta.
Vuosikaudet yritin antaa sonnan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja pistää kommentit vanhuuden höperyyden piikkiin. Mutta siitäpä he tuntuivat vain saavan vettä myllyynsä kun en ollut välittävinäni, joten pakko tämä peli oli viheltää poikki. Kannustan sinuakin ap, sanomaan asian suoraan, vaikka vaikealta tuntuisikin.
koska olen pitänyt häntä aina sellaisena, joka hiukan ajattelee mitä sanoo..