Jääkö kotihoidettu lapsi jalkoihin eskaria aloiteltaessa? Verrattuna

Kaksi kertaa ei olisi kyllä riittänyt, varsinkaan jos lapsi on ainoa.



Nyt on eskarissa ja erinomaisesti pärjää - mutta onkin erinomainen eskari, jossa lapset on " ruodussa" . Siis ohjaajat katsovat, ettei mitään nokitteluja synny. Ja sinne kaikki muutkin menivät niin, etteivät tunteneet toisiaan ennestään - joten mitään vakiopareja ei ennestään ollut.



Sinun asemassasi varmaan ehkä laittaisin puolipäivähoitoon...

t. ap

Eli toinen kotihoidettu tyttö aloitti nyt syksyllä eskarin.



Ensimmäisen kohdalla pari vuotta sitten olin itse aika huolissani mm. " jo olemassa olevista kaverisuhteista" . Tyttöni oli aika arka, mutta tutustuessaan muihin tosi sosiaalinen. Osasi tiedollisesti kyllä tosi paljon, mutta oli ollut vain pienessä kerhoryhmässä kolmesti viikossa.



Mitään ongelmia ei tullut missään vaiheessa. Otin aluksi sellaisen linjan, ettei eskarista pidetty ylimääräisiä vapaapäiviä (vaikka olinkin itse kotona) - keväämmällä saatettiin joskus lähteä pidemmälle retkelle omalla porukalla ja annoin pitää eskarista vapaata. Tämä siksi, että halusin, ettei tyttö jää sivuun jutuista vapaitten takia ja toisaalta että tottuu siihen, että eskarissa käydään päivittäin.



Nyt toinen tyttö aloitti, mutta hänen kohdallaan en ollut yhtään huolissani. On luonteeltaan vähän erilainen ja toisaalta niin tottunut leikkimään isompien (eka-tokaluokkalaiset) kanssa, etten enää pelännyt sitäkään, että on tosi " lapsellinen" muihin verrattuna.



Ainakin tähän asti on mennyt tosi hyvin ja olen molempien kohdalla ollut tyytyväinen siihen, että pidin heitä kotona niin kauan kuin mahdollista. Ainoa kiukun aihe molemmilla on kotiinlähtö - heillä jää ulkoleikit ihan kesken, kun pitää lähteä kotiin, mutta sekin kiukku yleensä unohtuu kotiin tullessa.



Ja muistathan, että eskaria varten ei tarvitse " harjoitella" - se on nimenomaan paikka, jossa sitten harjoitellaan koulua varten!! (Itse joskus olen kuullut, että lapsen pitäisi mennä tarhaan harjoittelemaan eskaria varten...)

Samoin äiti hämmentyy, että juonittelut ovat arkipäivää jo noin pienillä. Kavereita ja ' kavereita' kohdellaan välillä aika julmastikin.



Mutta tästä huolimatta antaisin lapsen olla kotona eskari-ikäiseksi. Siksi eskari on olemassa, että oppii sosiaalisia taitoja ja toimimaan ryhmässä. Miksi laittaisit hänet jo vuotta aikaisemmin päiväkotiin, kun eskari on se paikka, jossa näiden taitojen oppimiseen panostetaan. Lisäksi eskariin tulee varmaankin muita, jotka ovat ' pihalla' kuvioista ja näistä lapsesi voi saada kavereita. Päiväkotiin tuskin tulee muita samanikäisiä, joten siellä lapsesi täytyy oppia luovimaan vakiintuneiden ryhmien joukossa.

Pikkusisaruksetkin auttaa toki sosiaalistumaan, mutta ei samalla tavoin kuin ikätoverit tai vanhemmat.



2

" ei me sun kans leikitä"

" mä oon nyt Tiinan kaa, en sun kaa"

jne. Kai ne pienetkin sitten ovat jo niin laskelmoivia seuransa suhteen.

t. ap, jonka oma lapsuus on jo unholaan painunut:-)

Vierailija:

Samoin äiti hämmentyy, että juonittelut ovat arkipäivää jo noin pienillä. Kavereita ja ' kavereita' kohdellaan välillä aika julmastikin.

Lasta ei kannata esikoulua varten alkaa viemään sen enempää kuin ennenkään. Pitäisi nähdä ne vahvuudet joita kotihoidetuissa lapsissa on.

Hoidin itse lapseni esikouluikään saakka ja siellähän ne opettelee niitä sosiaalisia taitoja. Enkä kyllä niin ajattele, että päiväkodissa hoidetut olisivat sen sosiaalisempia. Kotona ei ole tarvinnut puristaa lasta reippausmuottiin ja pakkososiaalisuuteen. Lapsi saa enemmän luovuudelleen ja itsetunnolleen tilaa, kun ei liikaa " kouluteta" .

Eskarihan on koulua varten, mutta ennen eskaria ei ole mikään pakko viedä virikehoitoon. Kyllä kotihoidetut lapset pärjäävät elämässä siinä missä päiväkodissa hoidetutkin.

Eli että kotonahoidetuilla on enemmän tilaa ja vapautta toteuttaa itseään ja kehittää erilaisia taitojaan kuin päiväkotiarkea eläneillä lapsilla. Monessa suhteessa eskarin aloitus saattaa siis olla jopa helpompaa kuin tarhalapsilla! Sosiaalisuuttakin harjoitellaan joka päivä niiden sisarusten ja muiden kavereiden kanssa, joten huoli pois :)

Tiedä sitten onko se hyvä asia, vai huono, porukassa pärjäämisen kannalta. Kotona pysyvät varmasti kiltimpinä pidempään, mutta toisaalta ovat sitten aseettomampia henkistä terroria vastaan. En silti laittais ilkeyttä oppimaan päiväkotiin.

Meillä lapsi kävi kerhossa ja kyllä vaan se siellä vallitsi. Sama juttu naapuruston lasten kuvioissa . Ihan kotona taas nyt kerta kaikkiaan ei voi pitää.

Vai valikoivatko vapaasti seuransa kotona ja hoidossa ja syrjivät jos tahtovat?

Silloin kun itse olin pieni, sanottiin aina että ketään ei saa kiusata.

Muutama pitkän uran tehnyt pph taas on ihan toista maata ja yrittävät kovasti opettaa lapsille, kuinka kaikki on otettava leikkiin mukaan jne.

ja nykyisessä esikoisen eskarissa kanssa, mutta kuopuksen kerhon täti tyynesti vanhempainillassa vain totesi, että " tällaisiahan nämä tyttöjen kuviot ovat" . Ei siis sen kummemmin edes esittänyt puuttuvansa niihin jotenkin...

Nykyään on aikuisilla sellainen käsitys, että lapset hoitaa omat juttunsa. Mutta miten pitkälle jonkun 4-vuotiaan eväät riittävät? Mistä ne oppivat oikeita toimintatapoja jos kotona ei mihinkään puututa mitenkään? Viidakon lait tulevat mukaan kuvioon siinä vaiheessa.

Aikuiset ei silti korviaan lotkauta. Eivät koskaan käy/näy pihalla, niin eivätpä taida tietäänkään mitä ne omat pikku prinssit ja prinsessat siellä puuhaavat.

Meillä aloitti tyttö nyt eskarin. On pärjännyt erinomaisesti!



Saimme juuri ohjaajilta kiitosta hyvistä käytöstavoista, sosiaalisuudesta ja ryhmäkäyttäytymisestä.



Opinnoista on myös saanut vain kiitettäviä, meidän eskarissa on siis läksyjä ja jopa kokeita. Niistä on saanut aina vähintään 90 prossaa oikein.



Lapsi on edelleen kotona muuten, joten on aina myös levännyt ja siksi hyväntuulinen ja jaksava.

Eli jos lapsi kuitenkin oppii omatoimisuutta kotona ja paljon käydään ja nähdään, silloin ei ongelmia tule. Toinen juttu on sitten ne mamman pikku kullanmurut, jotka elää kuusivuotiaaksi täysin äitinsä helmassa. Eskari kun ei ole enää se paikka, missä opetellaan olemaan äidistä erossa, vaan tämä pitäisi hoitaa jo aiemmin. Ovat sitten arkoja ja joka välissä itkemässä kun äiti on aina pienimmästäkin kolhusta höösännyt.

Ei ne lapset siellä päiväkodissa mitään juonittelua opi, kyllä se sieltä kotoa tulee, ne käytöstavat siis. Tää on tätä tyypillistä nykyvanhempien juttua, " joo päiväkodissa opitaan huonot tavat" jne. Sitten päiväkodin jälkeen syytetään koulua. Haloo, kyllä ne tavat tulee tasan kotoa ja päiväkoti ja koulu tekevät minkä sitten pystyvät. Samanlaisia ne lapset ovat olisivat sitten kotihoidettuja tai päiväkotihoidettuja, vanhemmat ratkaisee.



Niin, ja kusipäitähän on maailma täysi, mutta aina voi omalle lapselle opettaa ne hyvät tavat ja antaa muiden sitten olla niitä " hirveitä juonittelijoita" . Luoja, että olette yksinkertaisia.



Jos lapsesi on kotihoidettu eskariin asti niin varmasti on enemmän mammantyttö ja myös epäsosiaalisempi kuin muut, mutta entä sitten. Kyllä hän varmaan ehtii vielä sosiaalistua. Tottahan on se, että päiväkotilapset ovat reippaampia kuin kotihoidetut, mutta sinä teet valintasi ja seisot niiden takana. Ei kai nyt 5 vee asti ole ainakaan vahingollista olla kotona jos ei ihan lukkojen takana vaan pidä!



Olkaa pikkasen reippampia itse vanhemmat ja luottakaa itseenne, niin eiköhän se siitä.

Viides on nyt esikoulussa, eikä kenelläkään ole ollut mitään ongelmia sen enempää oppimisessa kuin sosiaalisissa taidoissakaan.

Itsellä kolme kotonahoidettua ja hyvin ovat pärjänneet koulussa, ja eskarihan on vasta sitä koulumaailmaan tutustumista ja ryhmässä olemisen harjoitusta.