Lue keskustelun säännöt.
Vaadinko mieheltäni liikaa jos toivoisin olevan enemmän puolellani anopin suhteen?
16.10.2007 |
Onhan se hänen äitinsä...
Anoppi siis arvostellut ja haukkunut minua omasta mielestäni törkeästi (syytellyt yms) lapsiini liittyen. En nyt jaksa selostaa tarkemmin. Joka tapauksessa anoppi ei sanojaan anteeksi ole pyytänyt tai muutenkaan ottanut sen jälkeen yhteyttä kun sanoin etten todellakaan jaksa tälläistä, ja saan vain pahan mielen. Eli ilmeisesti hän edelleen pitää minua todella huonona äitinä...ja iha normaali äiti olen ja lapset voi hyvin :).
Mies on tälle kertonut mielipiteensä siitä mitä sanoi mulle mutta siihen se sitten jäi-veti vain sillä kertaa anopin hiljaiseksi. Nyt ovat niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Itse olisin kai toivonut mieheltä vielä selvempiä sanoja ja sitä että olisi tehnyt selväksi että on todellakin anopin homma hoitaa välimme kuntoon jos lapsia haluaa nähdä. Ja varmasti haluaa mutta mitään ei asian eteen tee. Pelkään että joku kerta on odottamatta kylässä kun miehestä nyt näyttää että olen suurennellut asiaa.
Kommentit (13)
Jos anoppi on tosissaan käyttäytynyt sinua kohtaan huonosti, niin tietysti miehen pitäisi olla puolellasi. Harvemmin vaan miehet ymmärtävät " vihjeistä" tmv. että heidän pitäisi tehdä asian suhteen jotain. Ja varsinkin, kun miehesi jo jutteli äitinsä kanssa.
Toisaalta voit miettiä asiaa omalta kantiltasi, jos äitisi sanoisi jotain ikävää miehellesi, niin alkaisitko heti vaahdota ja " haukkua" äitiäsi vai yrittäisitkö selitellä että " äiti nyt vaan on sellainen" ... Valitettavasti veriside on usein aika tiukassa, ikävissäkin asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehesi tulee olla täysin sinun puolellasi, jos anoppi on kohdellut sinua (ja perhettäsi) törkeästi. Anoppien täytyy osata katkaista napanuora ajoissa ja jos ei onnistu, niin jonkun muun täytyy se katkaista..
Meillä asia on ratkaistu siten, että poikamme saa käydä anoppilassa silloin tällöin (anopin kutsusta), mutta me vanhemmat emme sinne mene (mieskään ei mene, omasta tahdostaan, vaikka olen sanonut, että minun puolestani voi tavata äitiään, muttei halua niin kauan, kunnes anoppi myöntää kohdelleensä minua väärin ja pyytää anteeksi). Näin on toimittu kohta kaksi kuukautta ja meidän perhe elämä on muuttunut paljon seesteisemmäksi ja riidattomammaksi ilman anopin ainaista puuttumista asioihimme.
Puhu miehesi kanssa ja kerro, miltä sinusta tuntui. Kyllä miehesi pitää sinua puolustaa.
mutta meillä kyllä lapset käyvät isän kanssa siellä. Eli meillä lapset eivät kärsi riidastamme. Anoppini tietää, että avaimet parantumiseen on hänellä, tarvisen vain anteeksipyynnön, mutta vielä ei ole näkynyt. Mutta ei se mua kauheasti haittaakaan.
Meillä ei todennäköisesti käy noin. Olen kyllä ajatellut että olkoon sitten niin ettei nähdä mut tiedän että vaikka mieheni tietää 100% varmasti kuinka olen anopille loukkaantunut, niin olen aivan varma että jonain päivänä vaan sopivat kyläilystä. Ja normaali asioista juttelevat. Toisaalta lapset varmaan kaipaa mummua mutta mielestäni saisi olla hetken näkemättä heitäkin kun on niin törkeästi suhtautunut minuun.
Niin, tosiaan mieheni totesi että " se vaan on tuollainen" vaikka kyllähän se sanoi anopille asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisaalta kai lapset ansaitsisivat mummunsa...mutta katsotaan nyt tapahtuuko tässä mitään.
Itse olen tosi katkera ja kylään en kyllä huoli ilman anteeksipyyntöä.
ap
No, jos joku haluaa olla ilkeä ja kohdella minua huonosti, niin minä en kyllä halua sellaisen ihmisen kanssa olla tekemisissä! Tämän takia en käy anopin luona, mies saa mennä lasten kanssa. Anoppi kutsutaan meille isompiin juhliin (ensi kesänä rippijuhlat), jolloin on paljon väkeä, ja hän käyttäytyy kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos joku haluaa koko ajan mollata ja ilkeillä miksi sellaisen ihmisen kanssa olisi tekemisissä. Tähän asti anopista on ollut paljon iloa ja lämpimät välit mut viimeiset 4kk on muuttaneet kaiken. Miksi minä siis haluaisin kärsiä, tuntea pahaa oloa jne. Olet oikeassa sen suhteen. Ja kun ei tosiaan MITÄÄN anteeksipyyntöä ole tullut. En voi ymmärtää.
Mutta mieheni haluaisin kyllä olevan enemmän tukenani. Itsekin tosin varmaan soittelisin silti äitini kanssa, vaikka loukkaisikin miestäni. Mutta toisaalta, äitini ei tekisi niin.
ap
Onko teillä kristillinen avioliitto? Siis kirkkohäät ja sillälailla? Jos nyt muistelette asiaa, niin siellä olette luvanneet toisillenne, että teistä tulee yksi kokonaisuus. Mies lähtee kodistaan ja äitinsä helmoista, samoin teet sinä. Sinä olet aina miehesi puolella ja teet asioita, jotka hänestä tuntuvat hyviltä ja miehesi on sinun puolellasi ja tekee asioita, jotka tuntuvat sinusta hyvältä. Jos molemmat menettelette näin, elämä saattaa helpottua muissakin asioissa. Kun puhallatte aina yhteen hiileen onni kukoistaa. Tässä pieni yksinkertaistus, mutta tuntuu, että kaipasit rautalanka mallia. Meillä toimitaan näin ja siltikin on toisinaan pientä vääntöä, ihmissuhteet ovat vaikeita ja siksi yritämme elää Raamatun oppien mukaan. Onnemme on lisääntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kai siltikin pitäisi yhteen hiileen puhaltaa?
Mutta toisaalta jos mies vähättelee äitinsä sanoja niin minkä teen? Vaikka itkin yhden päivän niiden haukkujen jälkeen ennenkuin tajusin että olen normaali äiti normaaleine tunteineni ja muut ihmiset toimivat samoin. Anopilla on vaan mennyt nyt " yli" .
Uskon, että anoppi on voinut loukata todella pahastikin. Vaikea sanoa, kun ei tiedä mitä hän on sanonut. Mutta mietin, onko sinulla kovinkin pieni/pieniä lapsia? Voisiko hormonihuuruissa anopin sanat tuntua pahemmalta, kun ne oikeastaan ovat olleetkaan?
Itse muistan ainakin, kuinka loukkaantunut olin anopille lapsen ollessa 4-kuinen, kun toi päärynäsosetta lapselle " maistiaisiksi" vaikka olin kertonut täysimettäväni puoleen vuoteen asti yms. " pientä" Nyt asia jo naurattaa, mutta silloin se tuntui siltä, että anoppi haluaa kävellä äitiyteni yli - eikä kunnioita valintojani tai kasvatustapaani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä osin saattaa mennä hormonihuurujen piikkiin mutta
anoppi väittää lastamme sairaaksi koska heräillyt öisin ja syynä siihen on miten minä kohtelen lasta ja että annan kaiken huomion vain vauvalle MUKA ym. yksityiskohtia tulee miten olen jossain vaiheessa sanonut esikoiselle pahasti kun kiukutellut, kääntänyt selän ja mennyt vauvan luo ym, Ihan vaan esimerkkejä mutta kärjistetysti anoppi on sitä mieltä että en tee mitään esikoisen kanssa oikein ja kaikesta mitä teenkin lapsi kärsii ja sairastuu ja tuntee ettei hänestä välitetä. Vauva vaan on mulle kaikki kaikessa.
Oikeesti: lapset on mulle ihan yhtä rakkaita, enemmän taidan olla esikoisen kanssa kuin vauvan vaikka yhä täysimetän jne. Ja ihan normaali ihminen tunteineni olen, lapsella on rajat ja kaikkea en todellakaan salli ja saatan hieman " räjähtää" jos paljon kiukuttelee ym.
Mielestäni on törkeää väittää tervettä lastamme sairaaksi (heräili kipujen takia) ja että tosiaan minä aiheutan kaiken. Ja pitkin matkaa tässä on tullut erilaisia haukkuja. Otan ne ehkä herkemmin nyt, ja aluksi ne olivat vaan tiukkoja ohjeita mutta nyt ovat pelkkää minun syyllistämistä. Koko ajan.
ap
ja minun mielestäni lasten kasvatuksessa miehesi pitää olla 100% tukenasi ja anoppi voi antaa ehkä hyviä neuvoja mutta arvostelulla saa vain hallaa aikaan.