Olenko ainoa, joka ei veda herneita nokkaan siita jos mies ei muista syntymapaivaani, jouluna tai muina merkkipaivina mitenkaan.

en minä mitään lahjoja odota, mutta olisi se aika kummallisen välinpitämätöntä unohtaa joku sellainen asia, mikä voi olla toiselle tärkeä.

Mutta kun olen syntynyt jouluna niin ei unohda.

Mieheni ei todellakaan muista hääpäiväämme kuten en minäkään. Ei edes vuosia kuinka monta olemme olleet yhdessä.

Jos nyt onnittelun kera halin, pusun ja hymyn, niin riittää... :o) Mutta kyllä olisin pahoilla mielin, jos ei edes onnittelisi! Pari kertaa on käynyt niin, että mies on vissiin unohtanut, kun ei ole aamulla mitään sanonut, mutta sitten iltapäivällä jo on tullut kukkapuskan kanssa, niin kyllä se minulle riittää... Oma äiti oli sellainen, että piti viikon mykkäkoulua, jos ei muistettu heti aamulla ja jos iltapäivällä yritettiin korjata tilanne lahjoilla, niin ei mitään auttanut. Eikun maailmanloppu vain. :o/ En halua olla sellainen, mutta kyllä silti minusta muistaa pitää, vähintään saman päivän aikana.