Puhuuko teillä appivanhemmat yhteisistä asioistanne ainoastaan miehenne omaisuutena?

ja käyttäytyvät kuin esim. meidän kotimme olisi enemmän heidän kuin minun.

Anoppi puhuu aina miehen mökistä (Joka on minun tontilla ja minun rahoilla puoliksi maksettu), miehen rahoista (meidän yhteiset) ja miehen autosta (sekin minun).

esim appiukko saattaa meillä ollessaan puhua puhelimeen että " ollaan täällä matin uudella asunnolla" tms.



tyttärensä lapsista hän puhuu että " pirkon pojat sitä ja tätä" , vaikka lapsilla on toksi isäkin.



oma isäni puhuu minun ja miehen lapsista " maijan tyttöinä" .



sekä miehen että minun äidit puhuvat omaisuudesta ja lapsista meidän yhteisinä.

Muuten hyvä, mutta se on kyllä mun nimissä oleva auto, ei edes meidän yhteinen.

Mutta minä käytän sitä toista. (toinen auto on miehen työkäytössä) Mieheni puhuu tästä kyseisestä autosta lapsille, että mennään äidin autolla, pestään äitin auto...



Aina kun olemme anoppilassa, ja tulee jotain juttua tästä autosta, niin anoppi korjaa, että ISIN auto.

sama ainakin ton auton kanssa, Jarkon auto vaikka olis yhteinen. Tuntuu korostavan tätä varsinkin lapsille. Ärrrsyttävää!!

Nyt kun on 2 autoa, niin uudempi ja parempi on mulla käytössä. Ähäkutti katti matti!

Kyllä te ymmärrätte, kun omat lapsenne perustavat perheen. Työkavereillekin mainostatte sitten, että meidän Hugon taloa on tuolla Espoossa ja hänellä on sellainen punainen Ferrari, vaikka Hugo olisi kenen kanssa naimisissa.

jotka tosiaankin puhuvat MATIN autosta ja MATIN asunnosta, vaikka molemmat ovat minun (olivat jo ennen kuin tapasimme toisemme). Sitten kun kerran erehdyin sanomaan että " se on muuten kyllä minun" niin katsottiin kuin halpaa makkaraa...

Minun appivanhempani puhuvat meidän asunnosta poikansa asuntona, minun omistamastani ja perimästäni kesämökistä poikansa kesämökkinä jne.

Rakennamme taloa mieheni suvun perintömaille ja lähelle rakentaa myös mieheni naispuolinen serkku. Appivanhempien ja koko muunkin kylän puheissa Juha rakentaa ja Minna rakentaa, minua tai serkun miestä ei mainita. Joskus saattavat sanoa molempien nimet, mutta useammin eivät. Lapsetkin ovat tosiaan useammin miehen lapsia heidän puheissaan. Autoja meillä on kaksi yhdessä hankittua ja niistä appivanhemmat puhuvat niin, että Juhan auto on se, jota mieheni enemmän käyttää ja minun autoni se, jota minä enemmän käytän. Virallisesti ovat päinvastaisesti meidän nimissä, mutta sitä appivanhemmat tuskin tietävät.



Mutta ei tosiaan minua häiritse. Minunkin vanhempani puhuvat minun lapsistani ja siitä kuinka minä rakennan, joten eiköhän kyse ole aika yleisestä tavasta.

a) tahdittomuudesta

b) moukkamaisuudesta

c) alemmuskompleksista

Meillä myös anoppi puhuu aina " Mikon autosta" ja " Mikon asunnosta" just vähän siihen tyyliin kuin mies omistaisi kaiken ihan yksinään. Asenne on muutenkin vähän sellainen, että Mikkohan se on se perheen pää. Ärsyttävää! Kaikki on kyllä puoliksi molempien maksamaa. Tuo autojuttu on kyllä tosi yleistä muutenkin, kaikki muutkin tutut puhuu aina " Mikon autosta" , kaipa se sitten yleensä on niin että se auto on miehen. Riippuen mielentilastani saatan joskus kuitata, että se auto on kyllä ihan yhteinen.

Meillä omaisuus on pääasiassa (ainakin vielä) jomman kumman. Siitä huolimatta appivanhemmille asunto on " teidän asuntonne" ja auto on " teidän autonne" vaikka vain toinen omistaa ne. Eli pojankin omaisuuden mieltävät myös minun omaisuudekseni:)

Ei puhu, tosin olivat mun vanhempien ollessa paikalla (me ei siis oltu) muistaneet mainita mikä on mieheni sohva. Toisaalta meillä melkein kaikki onkin alunperin mun omaisuutta, joten se miehen sohva oli melkein silloin poikkeus meillä.



Sinänsä olisi ihan ok, jos puhuisivat erillisistä omaisuuksista, sillä omaisuutemme ei juurikaan yhteistä olekaan. No, mutta eivät he tiedä, että kuka meillä omistaa ja mitä tai mitkä on yhdessä hankittuja. Jos molemmat kuolisimme jossain onnettomuudessa, niin voisi olla kyllä aika vaikea jakaa omaisuutta oikein... pitääkin miettiä, että pitäisikö tehdä joku lista, että mikä on ja kenenkin.

tyyliin: " soita sitten kun tulet kotiin" tai " kuules, voisitko sitä tai tätä..."

Ihan kuin mieheni olisi asunut meillä yksin.



Kun on meillä, aloittaa kaikki juutunsa samaan tyyliin " Matti, tiedätkö mitä minulle...." ELi aloittaa aina puheensa miehen etunimellä - ne eivät kai ole minulle tarkoitettuja.



No, anoppini on vmäinen muutenkin, joten tämä nyt on vain pikku mauste