Lue keskustelun säännöt.
Terveisiä leffasta ja ravintolasta
21.10.2007 |
Oltiin miehen kanssa kahdestaan ensimmäistä kertaa kokonaiset kuusi tuntia, yhdestä seitsemään, esikoisen saamisen jälkeen (hän on 4,5v). Edellinen kahdenkeskinen irrottautuminen oli kesällä 2h kaverien juhlissa pistäytyessä, sitä edellinen puolitoista vuotta sitten 3h leffa+kahvi. Eli yhteensä kolme kahdenkeskistä menoa kaikkina " lapsellisina" vuosina.
Kolmen tunnin jälkeen aloin hermostua ja katsella ympärilleni, että missä meidän lapset kun ei niistä kuulu mitään näin pitkään aikaan :D
Olihan se kivaa pitää vähän lomaa elämästään, mutta jo ravintolassa leffan jälkeen ikävöin tyttöjä ja olo tuntui aika tyhjältä ja tarkoituksettomalta - mitä me täälläkään istutaan, ei tää mitään saavuta kun eivät lapsetkaan tätä näe. Lapsistahan me juttelimme miehen kanssa suurimman osan aikaa, toki vakavistakin asioista kun kerrankin oli tilaisuus ilman lapsia. Mutta aika tyhjänpäiväistä se oli.
Ja sitten kun tultiin kotiin saimme melkein ensimmäiseksi kuulla, että esikoinen oli itkenyt peräämme ikkunassa kurkittuaan ja tuli kurja olo. Lapset olivat aika etäisiä ja omalla tavallaan vihaisia meille eivätkä sylittäneet ensin kunnolla ollenkaan vaan osoittivat selvästi, miten iiiiiiiihana se kotiinsa lähtevä mummo onkaan eikä se saa lähteä mihinkään. Lopun iltaa olivat ennemminkin kohteliaan hyväntuulisia meitäkin kohtaan kuin iloisia paluustamme. Olisivat edes raivonneet!
Illan saldo: plus miinus nolla hyvää mieltä v. pahaa mieltä.
MIKSI vaivautuisimme ikinä enää lähtemään mihinkään ilman lapsia???? Mitä ihmettä tämän puolisoiden yhteisen ajan on tarkoitus saavuttaa?
Kommentit (7)
Ehkä meillä on vain enemmän sanottavaa toisillemme..?
On paljon asioita, joiden puiminen vaatii rauhaa, paljon huumoria, jokan on tarkoitettu vain meidän väliseksemme etc.
Joskus on mukavan inspiroivaa löytää toisensa jossain muualla, kuin kotona. Kotona on aina kaikenlaista häiriötekijää, vaikka lapsi nukkuisikin. Muualla on välillä helpompi keskittyä vain siihen puolisoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja minusta on aivan ihana viettaa aikaa ja puuhailla koko perheen voimin...
MUTTA kyllapa ne kahdenkeskeiset ravintola ja leffaillat ainoastaan miehen kanssa ovat minulle tarkeita, rentouttavia ja todella mukavia.
Minusta on aika surullista jos pariskunta ei keksi mukavaa juteltavaa yhdeksi illaksi enne lapsia. Ilman lapsia kuitenkin pystyy sen partnerin kanssa juttelemaan ihan eri tavalla ihan eri asioista silloin kun ollaan kahdestaan verrattuna siihen etta ollaan lasten kanssa liikenteessa.
Meilla nuorimmanen on nyt vauva, joten vahaan aikaan ei miehen kanssa paasta ravintolailtaa viettamaan. Odotan kovasti etta paastaan taas johonkin ihanaan paikkaan syomaan ja katselemaan toisiamme silmiin ja juttelemaan kaisesta maan ja taivaan valilla ihan kaikessa rauhassa....
AP hei, yrittakaahan loytaa taa miehesi kanssa toisenne.
mutta kun voimme jutella enimmäkseen samoista asioista joko lasten läsnäollessa tai illalla niden nukkuessa, ilman että tarvitsee jättää lapsia itkemään perään ja mennä kaupungille. Poikkeuksena tietysti lapsia koskevat vakavat, " aikuisten" asiat, mutta kyllä nekin voi iltamyöhällä puhua keittiönpöydän ääressä ilman urkkivia korvia.
Meillä menee miehen kanssa ihan OK, emme ole (enää ;) kyllästyneitä toisiimme ja meillä on yhteisiäkin kiinnostuksen kohteita. Jotenkin vain hämää se, että aina hoetaan, että vanhemmilla pitää olla kahdenkeskistä laatuaikaa. Itse ikävöin lapsia jos olen pois heidän luotaan pidempään (yksin tai miehen kanssa) ja elämä joka tapauksessa pyörii heidän ympärillään, nyt kun ovat pieniä.
ap
Mutta kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa kaipasin jatkuvasti erityisesti vauva-aikana, kun se on niin intensiivistä.
Ja kamalaa olisi kaikki miehen kanssa puhuttava olisi sellaista jota lasten läsnäolo ei häiritse. Enkä tarkoita nyt seksielämää, vaan eihän mistää keskustelusta tule mitään jos joku kokoajan keskeyttää.
Minulla on ihanat laspet ihana perhe ja eihan mies ja sitten kun lapset lähetevät olen varma että viihdymme yhdessä.
Ihemettelin myös ap:n mustasukaista asennetta, tapaa jolla hän arvioi lasten käytöstä megapoissaolon jälkeen.
Lähinnä kirjoitin lasten käytöksestä siksi, että se aiheutti pahaa mieltä, vaikka kuinka ymmärränkin. Siis eikö mielihyvän/-pahan määrä ole sitten vakio, jos ensin pidän hauskaa leffassa ja sitten pahoitan mieleni kotiin tultua, kuin jos olisin vain pysynyt kotona ja ollut tasaisen neutraali?
Ja miten niin keskustelusta ei tule mitään lasten läsnäollessa? Meidän kaksi (hyvin aktiivista, huomionhakuista) tyttöämme eivät mitenkään estä meitä keskustelemasta esim politiikasta tai tieteistä tai kirjoista, tai esittämästä mielipiteitä päivän polttaviin kysymyksiin. Toki mitään tuntien maratonkeskusteluja ei muutenkaan ehdi keskellä päivää käydä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kysynyt mieheltä, mikä hänen mielestään oli " illan saldo" ? Lähinnä minua ihmetyttää tuo esikoisen reaktio. Eikö hän ole päivähoidossa? Puhuitteko paljon etukäteen että " kolmen yön kuluttua äiti ja isä on sitten 7 tuntia poissa, mummi tulee hoitamaan jne." ja siirsitte oman jännityksenne lapseen?
ryhdistäydy nyt ja pistä avioliittosi kuntoon!