Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

mitä teette kun lapsenne kiukuttelee ja kiljuu " tyhjästä" ?

Vierailija
10.09.2007 |

nelivuotiaamme saa siis kauheita itkuraivareita ihan mitättömistä asioista. Aina emme edes tiedä syytä. Näitä huutokohtauksia on ollut aina ja ne ovat päivittäisiä. Miten kannattaisi toimia ja pitääkö olla huolissaan? onko tämä edes normaalia?

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
10.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja olen kuin en huomaisi.

Jos alkaa kypsyttämään, niin vien lapsen toiseen huoneeseen raivoamaan ja sanon rauhallisesti, että " kun olet rauhoittunut, niin mielelläni juttelen sun kanssa" tms.



Aika hyvin jo oppinut, että huutamalla ja raivoamalla ei saa mitään menemään läpi.

Vierailija
2/8 |
10.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Poika on kovapäinen ja sinnikäs, joten kovasti vielä yrittää - ei siis ole vielä oppinut, ettei huutaminen tehoa, mutta olen päättänyt olla vielä sinnikkäämpi. Meidän huutaja on jo melkein 5. Pientä muutosta parempaan on havaittavissa jos muistelee 2v uhmaa...



Pitää olla itellä taito " sulkea korvat" ja muistaa kehua aivan älyttömästi sillon, kun lapsi käyttäytyy hyvin tai kertoo asiansa kunnolla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
10.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

mihinkään haluamiseen vaan ne todellakin on aivan tyhjänpäivästä. Yleensä joku lelu ei " toimi" haluamalla tavalla tai kuten sanoin emme edes keksi syytä. Onko tämä ihan yleistä lapsilla? Pitäisköhän jutella nlassa...



huolestunut ap

Vierailija
4/8 |
10.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

välillä yritän jutella ja rauhoitella, mutta ellei auta, annan kiljua

Vierailija
5/8 |
10.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ilmoitan myös että meillä puhutaan tavallisella kauniilla äänellä.

Vierailija
6/8 |
10.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Ilmoitan myös että meillä puhutaan tavallisella kauniilla äänellä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
10.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kotona ollessani annan huutaa vapaasti, enkä anna periksi.



Kiusallisinta on, jos nämä huutokohtaukset tulevat yleisillä paikoilla, esim. kirjastossa. Silloin saatamme kävellä ulos huutamaan tms.

Vierailija
8/8 |
10.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitten huudot vähenivät radikaalisti ja kiukuttelu muutti muotoaan tiuskimiseksi ja oven paukkomiseksi... Muistan että oli kamalaa kuunnella ja katsoa huutavaa ja potkivaa lasta, kun itse ei voi tehdä mitään asian hyväksi. Ei kelvannut syli eikä omaan huoneeseen vieminen. Jos otti syliin, halusi pois, jos antoi vain huutaa, halusi syliin (joka ei sitten kelvannut) jos vei omaan huoneeseen, tuli sieltä heti huutaen pois. Aika kamalaa se oli ja itsellä oli työtä olla rauhallinen, kun se oli yhteen aikaan päivittäistä ja jopa useamman kerran päivässä. Muuten lapsi on ollut kiltti ja rauhallinen, nuo kohtaukset vain olivat ihan älyttömiä.



Jaksamista!



Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä seitsemän kaksi