Lue keskustelun säännöt.
erityislasten äidit
29.09.2007 |
siis sellaisten, joiden ongelmat havaittiin pikku hiljaa tyyliin ei pärjännytkään enää ikätasoisesti sosiaalisissa tilanteissa leikki-ikäisenä, vaikka pienempänä oli täysin terveen kirjoissa...
Miten nopeasti sopeuduitte?
Vähitellen kerääntyneet havaintoni ovat saaneet vahvistusta ammattilaisilta, ja masentaa, vaikka toisaalta olen helpottunut, että lapselle puuhataan apua - ei maailma tähän kaadu, mutta ei kai voi olla olematta huolissaan siitä, miten lapsi pärjää isompana, pystyykö saamaan perhettä ja työpaikkaa... vaikka tällä hetkellä se on se ihan sama oma pieni kullanmuru
Kohtalotovereita, jotka osais lohduttaa?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän poika aloitti päiväkodissa 3-vuotiaana ja aika pian alkoivat hoidossa kiinnittää huomiota pojan käytökseen esim. isossa joukossa ja siirtymätilanteissa. Muutaman lapsen kokoisessa joukossa kaikki meni hyvin, mutta isommissa joukoissa meno oli aika hillitöntä ja aggressiivistakin. Muuten poika on tosi suloinen, erittäin älykäs ikäisekseen (se tuli todistettua ihan virallisestikin koulpsykologin tekemässä testissä) ja hyvin empaattinen ja mukava. Ei vaan osaa olla isoissa joukoissa ja on hyvin kärkäs puolustamaan itseään nyrkein, jos joku vaikka tulee sanallisesti härnäämään.
Lisäksi hänellä on hahmotusvaikeuksia (huono näkö) ja ollaan sen takia oltu toimintaterapiassa. Nyt lapsi on eka luokalla erityisluokalla ja ihan hyvin ovat varsinaiset opinnon sujuneet, poika oppi lukemaankin ihan suoraan jo ennen koulun alkua ja osaa hyvin matikkaa jne. Ainoa harjoituksen paikka on edelleenkin tuo käyttäytyminen ilman aikuisen valvontaa, mutta itse olen optimistinen ja uskon, että lapsi kyllä kypsyy ja tokenee kun on siihen itse valmis.
Itse olen ollut erittäin tyytyväinen siihen, että lapsen käytökseen on puututtu, ja olen ollut erittäin yhteistyökykyinen kaikkien tahojen kanssa, joilta vaan apua voi keksiä pyytää. Sillä kyseessähän on nimenomaan rakkaan lapseni tulevaisuus, ja onneksi hänellä on ollut onni saada apua jo varhaisessa vaiheessa. Joten älähän sure, kyllä sinunkin kultamurusi saa apua ja tulee pärjäämään elämässään ihan hyvin!