Miten toimia jos paattaa antaa lapsensa pois adoptoitavaksi? Minka ikaisen voi viela antaa? Paaseeko itse tapaamaan/valitsemaan tulevia vanhempia vai tapahtuuko niin vain amerikkal

viranomaiset päättää. menettää kaikki oikeudet ja yhteydet lapseen. ei ole oikeutta saada tietää mihin on mennyt/mitä kuuluu,

Hän ei halunnut millään lailla osallistua lapsen elämään. Oma elämäntilanne tuolloin sellainen, että tuntui etten selviä lapsen kanssa. Keskeytystä en kuitenkaan halunnut.



2

Käsittääkseni lapsen voi antaa adoptioon milloin vaan. Toinen juttu löytyykö isommalle lapselle ottajaa. Mutta jos kyse on alle 3v niin uskoisin että halukkaita vanhempia olis jonoksi asti.

Vierailija:

Hän ei halunnut millään lailla osallistua lapsen elämään. Oma elämäntilanne tuolloin sellainen, että tuntui etten selviä lapsen kanssa. Keskeytystä en kuitenkaan halunnut.

2

ja osasit nähdä vielä senkin ettet itse pysty häntä hoitamaan. Tekosi on SUURI, kun ajattelee sitä miten paljon itsekkäät naiset tappaa lapsiaan jo ennen syntymää. Lapsesi voi varmasti hyvin ja häntä rakastetaan.

hieno juttu, ettet tehnyt aborttia. Itse aina ajattelin, että jos tulen liian nuorena raskaaksi, teen kuten sinä teit. No,

Kadutko, kaipaatko, oletko päässyt asiasta yli?

Vierailija:

ja osasit nähdä vielä senkin ettet itse pysty häntä hoitamaan. Tekosi on SUURI, kun ajattelee sitä miten paljon itsekkäät naiset tappaa lapsiaan jo ennen syntymää. Lapsesi voi varmasti hyvin ja häntä rakastetaan.

syntiin eli toisten tuomitsemiseen taustoja tietämättä.

Minustakin 2 teki hyvän teon, mutta turhaan siellä lässytät, että " lapsesi voi varmasti hyvin jne." sitähän ei tiedä kukaan miten hän voi.

Uskon kyllä, että hän voi hyvin ja on perheessä, jossa on kovasti toivottu ja rakastettu. Mahdollistahan on, että lapsi ottaa yhteyttä jossain vaiheessa täysi-ikäisenä.. En kadu. Olen tyytyväinen siihen, että synnytin ihmisen, jolla on mahdollisuus elää oma elämänsä millainen siitä tuleekin.

Vierailija:

Uskon kyllä, että hän voi hyvin ja on perheessä, jossa on kovasti toivottu ja rakastettu. Mahdollistahan on, että lapsi ottaa yhteyttä jossain vaiheessa täysi-ikäisenä.. En kadu. Olen tyytyväinen siihen, että synnytin ihmisen, jolla on mahdollisuus elää oma elämänsä millainen siitä tuleekin.

antanut lapsen (esikoinen) adoptioon joskus 60- luvulla. Äitini mukaan asia oli niin kipeä ja raskas, että se vaan vaiettiin kuoliaaksi eli mitään lasta ei ikinä ole ollutkaan eikä kukaan siitä ole ikinä puhunut. Tiedä sitten katuiko täti vai ei. Jotenkin luulisi että adoptio on vielä suurempi asia kuin abortti eli enemmän mielessä läpi elämän.

asia miksikään ikinä muutu. Toinen asia on, että jossitella voi aina ja miettiä millaista olisi jos kaikki olisi mennyt toisin.

niin abortti on murha! adoptiossa säilytetään ihmishenki.

ja adoptio.



Olkoon elämää tai ei, niin kyllä oikea lapsi on paljon konkreettisempi kuin pari solua!!



Niille parille solulle voi vaikka itsestäänkin tapahtua keskenmeno, ilman että siitä edes tietää koskaan. Kun taas synnytettyä lasta ei saa mielestään varmaan ikinä!!

ja olisiko ollut että bioloogisella äidillä olipuol vuotta aikaa perua päätöksen adoptiosta!!! lapset olivat kyllakin olleet vauvoja kun olivat päässeet uuteen kotiin!!